Luin koko kouluajan läksyni keittiössä. Siellä leikkivät pikkusiskot, äiti lauloi ja laittoi ruokaa, naapurit ja maalaissukulaiset pistäytyivät kertomaan kuulumisia, radiosta tuli ohjelmaa. Opin keskittymään missä hyvänsä. Siitä on ollut hyötyä, sillä minulla ei ole ollut koskaan työhuonetta.
Tai oli minulla viimeisenä Kanadan vuonna, kun sekä tytär että poika olivat lähteneet Pariisiin opiskelemaan. Silloin kirjoitin pojan huoneessa lehtijuttuni ja aloittelin ensimmäistä Aurora-kirjaa. "Työhuoneena" on ollut keittiö, makuuhuone, olohuoneen nurkka, ruokasali. Sama juttu miehelläni. Joka paikka on täynnä kirjoja. Asumme oikeastaan kirjastossa.
Sen olen huomannut täällä uudessa asunnossa, että yöllä on rauhallisinta, kun ei kuulu liikenteen melu.
Kirsti, Sinä keksit sellaisia aiheita, että kommenttini kasvaa tässä kirjoittaessa blogikirjoitukseksi.
Siis elämänohje: opettele kirjoittamaan missä hyvänsä.
Blogger toimii oudosti. Nytkin se yritti väenvänkää saada linkkiini ikivanhan jouluruusukirjoituksen. Älkää hämmästykö, jos se näkyy. Blogger on ruvennut määräilemään.:)
Anna, hyvä elämänohje tietysti. Toisaalta lienee ihan hermostoperäisiä eroja ihmisillä tuossa, että kuinka helppo heidän on keskittyä. Minä esim. olen herkkä häiriintymään, sille ei mahda mitään. Tai juuri mitään.
Hei toihan näyttää ihan mun normipäivältä, onkohan mussa kirjailijan vikaa.
VastaaPoistaMainiot kuvat!
Joskus niin... =)
VastaaPoistaheh! :)
VastaaPoistaHyvin suunniteltu on puoleksi tehty ;)
VastaaPoistaJuuri näin.
VastaaPoistaPaitsi meillä ei onneksi kukaan melua päivällä. Saan keskittyä rauhassa.
Kyllä minäkin saisin keskittyä rauhassa, jos vaan osaisin.
VastaaPoistaLuin koko kouluajan läksyni keittiössä. Siellä leikkivät pikkusiskot, äiti lauloi ja laittoi ruokaa, naapurit ja maalaissukulaiset pistäytyivät kertomaan kuulumisia, radiosta tuli ohjelmaa. Opin keskittymään missä hyvänsä. Siitä on ollut hyötyä, sillä minulla ei ole ollut koskaan työhuonetta.
VastaaPoistaTai oli minulla viimeisenä Kanadan vuonna, kun sekä tytär että poika olivat lähteneet Pariisiin opiskelemaan. Silloin kirjoitin pojan huoneessa lehtijuttuni ja aloittelin ensimmäistä Aurora-kirjaa. "Työhuoneena" on ollut keittiö, makuuhuone, olohuoneen nurkka, ruokasali. Sama juttu miehelläni. Joka paikka on täynnä kirjoja. Asumme oikeastaan kirjastossa.
Sen olen huomannut täällä uudessa asunnossa, että yöllä on rauhallisinta, kun ei kuulu liikenteen melu.
Kirsti, Sinä keksit sellaisia aiheita, että kommenttini kasvaa tässä kirjoittaessa blogikirjoitukseksi.
Siis elämänohje: opettele kirjoittamaan missä hyvänsä.
Blogger toimii oudosti. Nytkin se yritti väenvänkää saada linkkiini ikivanhan jouluruusukirjoituksen. Älkää hämmästykö, jos se näkyy. Blogger on ruvennut määräilemään.:)
VastaaPoistaAnna, hyvä elämänohje tietysti. Toisaalta lienee ihan hermostoperäisiä eroja ihmisillä tuossa, että kuinka helppo heidän on keskittyä. Minä esim. olen herkkä häiriintymään, sille ei mahda mitään. Tai juuri mitään.
VastaaPoistaSiksi juuri häiriintyy, että vain pinnalla kasvu.
VastaaPoistaMutta eräässä talossa räsähti revittiin, elämää jatkettiin.
http://suolasuinen.blogspot.com/
Siis?
VastaaPoista