torstai 8. joulukuuta 2016

Luilta apua

On kummallista, millaiset asiat palaavat mieleen uudestaan ja uudestaan. Kuten Hemmingin pyhäinjäännösarkku, joka typötyhjänä kyyhöttää Turun tuomiokirkon nurkassa. Ja Hemmingin luut, jotka lepäävät arkeologian laitoksella.

Mietin tänään, että missähän ne luut täsmälleen ottaen ovat. Millaisen oven takana, ovatko kaapissa, ovatko laatikossa. Millaisessa pakkauksessa, ovatko muovipussissa, vai pahvirasiassa. Oi Hemmingin luuparat, näinä ankeina joulukuisina kosteina päivinä, ei kai teitä kolota.

Haeskelin youtubesta videoita radiohiiliajoituksesta, Luonnontieteellisellä museolla on ajoituslaboratorio, katsoin videon monta kertaa. Mietin mitä tapahtuu Hemmingin luille, milloin ne ajoitetaan ja miten se tapahtuu. Millaiseen pömpeliin hänen hauraat vanhat luunsa laitetaan.

Ymmärsin, että ajoituksessa olennaista on laskutoimitus.Tutkin monimutkaisia numerosarjoja enkä tietenkään ymmärtänyt niistä mitään.

Miksi olen niin kiintynyt Hemmingin luihin, sitä on vaikea ymmärtää. Saamelaiset ovat vaatineet saamelaisten kalloja pois museoiden kokoelmista haudattavaksi esi-isiensä maille. Onko minulla nyt menossa jokin vähän vastaava prosessi. Minusta tuntuu, että Hemmingin luut pitäisi pelastaa. Ruotsin saamelaiskäräjät ovat puhuneet eettisen neuvoston perustamisesta saamelaisten luita varten.

Minusta Hemmingin luut ovat aivan väärässä paikassa, kun ne ovat arkeologian laitoksella. Kamalaa jos ne ovat jossain pussissa. Hemmingin luiden pitäisi olla pyhäinjäännösarkussa ja ihmisten pitäisi päästä niiden luo. Kun kerroin tänään koululaisille Hemmingin luista, he olivat yllättävän kiinnostuneita niistä ja tekivät kiinnostavia ja hämmentäviä kysymyksiä. He esimerkiksi kysyivät miten luut voivat auttaa ihmistä, joka pyytää niiltä apua. Ja miten se tapahtuu, että luilta pyydetään apua, mitä sanotaan, ja mikä on se vaikutusmekanismi.



Share/Bookmark

perjantai 2. joulukuuta 2016

Viina vanhin voitehista otetaan taas käyttöön, kun kansakunnalla menee huonosti

Katselin eilen A-talkin alkoholikeskustelua.

Studiossa oli kaksi puoluetta. Panimoteollisuuspuolueen edustajat vaativat alkoholimyyntiin vapautuksia, koska siten saadaan ihmisiä työllistettyä ja maailma muuttuu taas vähän paremmaksi. Ja huolipuolue, jotka vastustavat näitä vapautuksia, koska ne lisäävät alkoholin kulutusta mikä taas lisää ongelmia ja kärsimystä. Haluammeko tosiaan lisätä työllisyyttä lisäämällä poliisin ja pelastuslaitoksen töitä.

Panimoteollisuuden edustajat ovat sillä kannalla, että ihmisen täytyy itse saada päättää paljonko juo ja mistä ja milloin hakee juomansa, mutta Virosta asti viinaa ei saa hakea, koska jos niin tehdään viinan tuomat rahat eivät koidu meidän yhteiskuntamme ylösrakennukseksi.

Huolipuolue taas sanoo, että kysymys ei ole ihmisestä ja hänen kyvystään päättää asioita ja pysyä olosuhteiden herrana. Kysymys on alkoholista. Joka on siis riippuvuutta aiheuttava myrkky. Ja johon sen vuoksi pitäisi aina suhtautua kuten myrkkyyn. Ihmisellä ei tarvitse olla geneettistä alttiutta eikä hänen tarvitse joutua elämässään suuriin vaikeuksiin tullakseen alkoholistiksi. Riittää kunhan käyttää alkoholia riittävästi. Vaikka sitten iloon ja hauskanpitoon. Jos käyttää tarpeeksi usein, tulee riippuvaiseksi. Ja kuten sanottu, tämä johtuu alkoholin ominaisuuksista, ei ihmisen ominaisuudesta.

Tästä voi joku päätellä, että olen alkoholin anniskelun vapautuksia vastaan. Historia osoittaa, että jos ei ole toiminut kieltolaki, kun sitä on kokeiltu, ei hyvää ole seurannut alkoholin vapauttamisestakaan. Kun alkoholin saatavuus paranee, sen tuottamat ongelmat lisääntyvät.

Vallalla on sellainen ideologia, että ihminen on mahtava yksilö. Hän voi itse päättää juoko vai eikö juo. Vaikka hänelle kannettaisiin eteen maailman kaikki viinat, hän päättää itse. Ja tavallaan tämä on tottakin. Olen itsekin vapaan tahdon kannalla. Ihminen on vapaa valitsemaan, periaatteessa. Mutta käytännössä ihminen on heikko laumaeläin. Kun viinaa on joka puolella, ihminen kokee, että sitä sopii sitten juoda enemmän, varsinkin kun muutkin juovat enemmän. Meillä on kyky toteuttaa vapaata tahtoa, mutta usein se tahto ei sitten kuitenkaan riitä jos muut näyttävät toimivan jollakin toisella tavalla.

Miksi piti nyt tämmöisestä asiasta päivittää. Mielessä oli monta muuta juttua, mutta aamulla herätessä tämä oli ensimmäiseksi mielessä.

Share/Bookmark

torstai 24. marraskuuta 2016

Soteko nyt sitten auttaa meidän yksinäisyyteemme?

Eilen A2 illassa puhuttiin yksinäisyydestä. En katsonut loppuun asti, mutta siihen asti, kun katsoin, yksinäisyydestä puhuttiin Sote-ongelmana. Onko lääkäreillä ja terveydenhoitajilla tarpeeksi aikaa kohdata vaivojaan valittava ihminen ja diagnosoida yksinäisyys vaivojen takana.

Jotkut huomasivat tuoda esiin, että yksinäisyys johtuu sosiaalisen rakenteen rikkoutumisesta. Nuoret ovat kaikkein yksinäisimpiä, ja hehän ovat elämänvaiheessa, jossa tuttu elinpiiri hajoaa ja pitäisi löytää uusi elinpiiri. Myös vanhus voi olla yksinäinen, kun jää leskeksi.

Nuorisotyöntekijä ohimennen huomautti, että yksilöllisyyttä painottavassa kulttuurissa yhteisöllisyys on vaikea asia luotavaksi ja ylläpidettäväksi, koska kaikki ovat yksilöitä ja vapaita ajattelemaan vain itseään.

Jos olemme tiukan yksilöllisiä, saamme itse päättää kaikesta, mikä on kiva asia koska ei tarvitse kysellä muilta eikä taipua kompromisseihin. Mutta jos olemme pienessäkin yhteisössä, sanotaan nyt vaikka parisuhteessa tai perheessä, niin elämä on yhtä kompromissien ja sovittelujen sarjaa. Ihmisen pitää silloin luopua joistakin omista eduistaan muiden hyväksi, ja sehän sopii aika huonosti vallitsevaan ideologiaan, jossa meille koko ajan tarjotaan mallia ihmisestä, jolle kaikki on mahdollista ja joka voi luoda itsestään ja elämästään mitä tahansa. Sen meille takaa lääketieteen tuottama teknologia, joka sallii leikitellä (ja leikellä) ulkomuodolla ja sukupuolella. Voimme elämän aikana syntyä uudestaan miehinä tai naisina tai jonakin siltä väliltä. Oma tunne riittää ja lääketeknologia rientää avuksi hormoonein, psykologisin konsultaatioin ja leikkaushoidoin.

Käsittääkseni meillä on vallalla tällainen gnostilaishenkinen ideologia, että ihmistä ei saa rajoittaa mikään. Ei oma ruumis, syntyperä, muut ihmiset, ei edes planeetan rajat, mikään. Ihmisen kuuluu saada luoda itsensä sellaiseksi kuin tahtoo. Ajatus voi olla jollakin tavalla kaunis, mutta ideologian kääntöpuolena on, että ne jotka eivät osaa tai jaksa luoda itseään ja omavoimaisesti ylläpitää verkostoja, tipahtavat helposti yksinäisyyteen. Tämä yksinäisyys uhkaa jokaista, sillä kukaan ei (käsittääkseni) voi olla koko ajan vahva ja mahtava. Kauniiden, lahjakkaiden ja rikkaiden ympärillä riittää aina pöhinää. Heillä on vetovoimaa, eikä heidän tarvitse olla ypöyksin. Ystävyyden laatua voi tietenkin miettiä, mutta ainakin on ihmisiä ympärillä. Mutta rumat, vähemmän lahjakkaat ja köyhät, ketkä haluavat kilvoitella heidän ystävyydestään?

Kristillinen kirkko on tietenkin aina nähnyt juuri köyhät ja syrjäytetyt omana rikkautenaan. Keskustelussa oli mukana pastori Hilkka Olkinuora, mutta siihen asti kun katselin, hän ei tuonut esiin tätä näkökulmaa.

No kumminkin, itse ajattelen, että me olemme valinneet yhteiskuntaideologian, joka tuottaa meille sekä faktisesti yksinäisiä ihmisiä, että myös ihmisiä, jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi, vaikka eivät olisikaan. Eikä tätä dilemmaa ratkaise Sote-uudistus.




Share/Bookmark