Köyliöstä vielä -> huomaa hetkellinen blogiylösnousemus

Yritän tässä nyt vähän piirrellä talteen Köyliön kokemuksia. Kulkeeko henki Blogi siis ehkä päivittyy lähiaikoina hiukan viime aikoja tiheämmin. Oli tosi tyhmää, ettei minulla ollut sarjakuva-albumiani mukana, tuntui että sille olisi ollut kysyntää. Siitä ainoasta kappaleesta, joka löytyi kassinpohjalta, syntyi pieni kisa. Tuntui hassulta, kun eräs ihminen kysyi, että kuka taiteilija on tehnyt piirrokset. Ehkä hän vain halusi olla kohtelias. Minulla ei todellakaan ole suuria harhaluuloja piirustustaidostani. Tunnen syvästi oman säälittävyyteni graafikkona. Mutta täti on terve, kun se leikkii. Kun minulla on aikaa piirtää, viihdyn hyvin. En mieti mitään muuta kuin kuinka saisin ilmaistua sen, minkä haluan ilmaista. Täytyyhän ihmisellä olla harrastuksia ja tämä on minun harrastukseni.

Toiseen asiaan, tykkään Malickin elokuvista. Varsinkin Onnellisten aika on tullut katsottua useampaankin kertaan. Malick on nyt tihentänyt julkaisutahtiaan, kävin eilen katsomassa To the Wonder. Suosittelen niille, jotka eivät vaadi elokuvilta huimia takaa-ajokohtauksia ja erikoistehosteita. Kuvat ovat henkeäsalpaavan kauniita. Elokuva pohdiskelee rakkautta, mutta siinä ei varsinaisesti puhuta mitään, eikä siinä tapahdu mitään. Se on muuten vain henkeäsalpaava.

Ja sitten muutama kuva Köyliön vaellukselta...

Perjantaina Yläneen työväentalolla tankattiin kalakeittoa. Ihailin lautasia, teki mieli pitää taskuun muutama.

Kun asetun taloksi johonkin, se näyttää heti tältä

Tänä vuonna katolilaiset olivat taipaleella oman onnensa nojassa, koska luterilaiset tekevät vaelluksen vain joinakin vuosina. Vietnamilaisen cowboypapin johdolla tässä kai tuumaillaan, että missä nyt oikeastaan ollaankaan

Joku kysyi, että onko reitillä jokin tunnus. Kuvassa näkyy nauha, jolla reitti on merkattu. Siis periaatteessa.

Näitä ilman ei olisi pärjätty. Tässä kengät ja reppu onnellisesti Lallin koululla

Virkeät nuoret menivät kovaa kyytiä edellä. Häntäpää hoiperteli perässä miten kuten.

Köyliöstä vielä -> huomaa hetkellinen blogiylösnousemus

Jalat kantoivat

Olen kotiutunut Köyliön vaellukselta. Meillä oli siellä pienimuotoinen blogimiittikin Hdcaniksen kanssa. Aamiaisella eräs pyhiinvaeltaja totesi, että pitäisi tehdä retki Santiago de compostelaan, koska sinne kerääntyy ihmisiä kaikkialta maailmasta. Siihen Hdcanis totesi, että tänne Köyliöönkin kerääntyy ihmisiä kaikkialta maailmasta.

Harva tietää, että Köyliön hiekkateitä viikkoa ennen juhannusta vaeltaa väkeä maailman kaikilta kolkilta. Kaiken väristä väkeä virtaa Kirkkokarille viettämään messua sen muistoksi, että siellä Lalli tappoi piispa Henrikin. Minusta hauskimpia ovat pienet kopiot äiti Teresasta. Paikalliset asukkaat kuljettavat kansainvälistä väkeä pienillä lasikuitupaateilla Kirkkokarille kolmen euron maksusta ja tarjoavat samalla kahvia ja pullaa.

Jalat kantoivat

Aasi luki eurooppalaisen nykyromaanin

Gerbrand Bakkerin romaanin: Isä muuttaa yläkertaan, kannessa on aaseja. Minulle voi aasien avulla myydä mitä tahansa, joten lainasin kirjan, vaikka taas on uudet sakot kirjastossa jo kasvamassa korkoa muutenkin.

Pidin kirjasta koska:

1. Pidän kirjoista joissa henkilöiden ankeaan elämään viritetään toivon näkökulma, joka vähän kerrassaan nitkauttaa kammottavat asetelmat uuteen järjestykseen.

2. Pidän kirjoista, joissa kirjoittaja on pitänyt omat asenteensa kurissa ja antaa lukijan päätellä asioita näyttämällä mitä henkilöille tarinan aikana tapahtuu. 

3. Pidän kirjoista, jotka virittävät maailmankuvallisia pohdintoja ilman, että kirjojen henkilöt kävisivät keskenään kilometrien mittaisia älykkäitä keskusteluja ja syöttäisivät niiden kautta lukijalle oikean tiedon siitä mitä asioista pitää ajatella.  Tämä oikeiden asenteiden pakkosyöttäminen lukijalle on suomalaisissa romaaneissa yllättävän yleistä, koska elämme Suomessa edelleen yhtenäiskulttuurin aikaa ja siihen liittyy kaikkien velvoite ajatella asioista samalla tavalla. Toisella tavalla ajattelevia pyritään ajamaan ruotuun tekemällä heitä naurunalaisiksi ja antamalla heille sakinhivutusta. Suomessa vallitsee aina jonkin asian diktatuuri, liberaaliudesta täällä ei ole ikinä ymmärretty mitään. No nyt meni saarnaamisen puolelle, mutta välillä v***ttaa niin rankasti.

4. On jännittävä nähdä miten muualla Euroopassa eletään. Mielikuvani Hollannista oli vähän erilainen kuin tämän kirjan kautta välittyvä Hollanti. 

Oli muitakin syitä tykätä kirjasta, mutta en jaksa kirjoittaa pitempää postausta.

Tyypillistä, että kuvittelin lainaavani uutuuskirjan, mutta luettuani Kirjavinkkien arvostelun tajusin, että kirja onkin ilmestynyt jo vuosi sitten. 

Myös Lumiomena on arvioinut kirjaa, ja vaikka hän päätyy ihan myönteiseen arvioon, huomaan, ettei se käynyt ihan oikopäätä.

 

Aasi luki eurooppalaisen nykyromaanin

Pyhä Henrik, kohta tullaan moikkaamaan!

Tammikuun viidentenä päivänä aloitimme systemaattiset kävelytreenit ja perjantaina starttaamme kohti Ylänettä. Sinänsä nämä kävelytreenit ovat varsinainen vitsi, normaalit ihmisethän menevät tuon 40 kilometriä Yläneeltä Köyliöön ihan heittämällä, mutta meille se on olevinaan iso juttu.

Olen ostanut kolmenlaisia rakkolaastareita. Toisin kuin viime kerralla kengät on nyt hyvin sisäänajettu. Nyt vain tarkkailen säätiedotuksia, että osaan pakata oikeanlaisia vaatteita. Viime vuonna oli lämpimät ilmat, mutta silti kirkkokarilla oli kosteaa ja koleaa.

Viimeksi pummasin kyydin isä Dung Dangilta, mutta nyt pääsemme kaverin autolla. Toisin kuin viime kerralla, myös paluumatka on sovittu. Viime vuonnahan näytti hetken siltä, että jäämme Köyliöön pyörimään. Silloin tuli sellainen tunnelma, kuin olisimme olleet ulkomailla, suomella oli vaikea pärjätä. Mikä oli hauska havainto. Mutta periaatteessa voin ymmärtää, jos tämä ei huvita niitä joiden mielestä Suomi kuuluu suomalaisille.

Jotain pieniä tuntemuksia on varpaissa, minkä vuoksi yritän tassutella varovaisesti nämä päivät. Menen joka paikkaan polkupyörällä. Minun järkeeni ei kyllä mitenkään mahdu, että miten voi olla niin täpinöissään tällaisesta reissusta, mutta kyllä minä vaan olen.

Pyhä Henrik, kohta tullaan moikkaamaan!

Minun on pakko lopettaa kirjojen lukeminen

Viime viikolla kävin kirjastossa eikä automaatti suostunut lainaamaan minulle kirjoja, koska olin kerryttänyt itselleni huomattavan sakkosaldon.

Maksaessani sakkojani pyysin virkailijaa kertomaan, mistä sakko oli kertynyt. Hän mainitsi Coelhon Pyhiinvaelluksen. Kysyin voisiko hän uusia sen, että sakko lakkaisi kertymästä ja minulla olisi aikaa kaivaa kirja esiin jostain romukasojeni uumenista ja palauttaa kirjastoon.

Tänään oli postilaatikossa jälleen tervehdys kirjastolta. Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu oli mennyt vanhaksi kolmas päivä. Vika on tietenkin ihan omani, en kiistä, mutta EIKÖ TULLUT KIRJASTOVIRKAILIJALLE MIELEEN, ETTÄ OLISI VOINUT KYSYÄ, ETTÄ UUSITAANKO TÄMÄKIN, TAI EDES VAROTTAA, ETTÄ TÄSSÄ ON NYT TOINENKIN KIRJA KOHTA MENOSSA VANHAKSI.

Kuten sanoin, tiedän että vika on omani. Minun kannattaisi tietenkin ostaa kirjat kaupasta, se tulee halvemmaksikin, koska eihän kirjat nykyään enää maksakaan juuri mitään, mutta kun ei täällä ole enää tilaa kirjoille, niitä on kaikki paikat täynnä ennestään.

Pitää kai lopettaa uusien kirjojen lukeminen, lukea näitä vanhoja vain.

Minun on pakko lopettaa kirjojen lukeminen