Kokemusosaajaa tarvitaan taas

Levollinen työrupeama sohvannurkassa keskeytyi, kun kollega soitti ja kertoi tarvitsevansa kirjoittamisen opettajaa illaksi proosakurssille. Olin juuri ehtinyt ajatella, että ihana päivä edessä, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Haastavaa mennä paikalle, kun kurssilaiset odottavat tapaavansa luotto-opettajansa ja sitten joutuvatkin tyytymään minuun. Siitä voisi ehkä saada jutun juurta illan kirjoitustehtäviin.

Sosiaalialalla puhutaan kokemusosaajista. Sillä tarkoitetaan ihmistä, joka on käytännön kautta saanut arvokasta tietoa jostain sosiaalisesta ongelmasta. Ei toisin sanoen ole istunut koulunpenkillä, vaan saanut tietonsa oman kokemuksensa kautta. Olen oman roolini kirjoittamisen opettajana ymmärtänyt nimenomaan kokemusosaajana. Minulle on kahdenkymmenen vuoden alalla sinnittelyn aikana ehtinyt kertyä kaikenlaista jännittävää tietoa kirjoittamiseen liittyvistä solmuista ja niiden avaamisesta.

Ps. Majavakevät ilmestyy pian!

Kokemusosaajaa tarvitaan taas

Musta madonna

Muista sitten, että sinä et katso ikonia, vaan ikoni katsoo sinua. Tällaisen ohjeen sain ikonimaalarilta, Lemmikki Louhimieheltä, kun hän luovutti minulle ylläolevan kuvan. Tämä on toisinto Jasna Goran luostarin Mustasta madonnasta. Sinun pitää siunauttaa ikoni, Lemmikki sanoi vielä.

Kun kerroin asiasta tuttavalle, hän sanoi hiukan ehkä skeptiseen sävyyn: Niin, totta kai, eihän se muuten toimi. Ja sitten me asianmukaisesti naureskelimme, koska mitäpä sitä nykyajan ihminen muuta tekisi kuin naureskelisi pyhäinkuville.

Mutta tein kuten ikonimaalari toivoi ja vein sen puolalaisen munkkipapin siunattavaksi. Haluatko pitkän, vai lyhyen kaavan? isä Peter kysyi. Kun en osannut heti vastata, hän sanoi, että lyhyt kaava on puolitoista tuntia, pitkä kaava kaksi ja puoli. Näytin ehkä hiukan hölmistyneeltä, koska hän puhkesi niin iloiseen nauruun.

En ehtinyt toipua hämmennyksestäni, kun hän jo teki ristinmerkin, luki Terve Marian, ja sen jälkeen alkoi puhua ikonille tuttavalliseen sävyyn. Sanat menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ymmärsin hänen pyytävän Marialta, että tämä voisi auttaa minua vaeltamaan esimerkkinsä mukaisesti, mikä ei ihan vähän olekaan pyydetty. Sitten hän otti esiin vihkivesiastian ja ripsotti ikonin päälle vettä, sen jälkeen minäkin sain päälleni roiskaisun ja silmälasit vettyivät. Sitten taas naurettiin iloisesti.

Madonnan kasvoissa näkyvät mustat viirut ovat peräisin miekanjäljistä. Valloittajarosvot tunkeutuivat luostariin 1400-luvulla ja yksi rosvoista sivaltsi ikonia miekalla. Kun ikonia toisinnetaan, miekanjäljet halutaan mukaan, ikonia rakastetaan osittain juuri noiden jälkien tähden.

Lisäys: Liitän postaukseen kuvan alkuperäisestä ikonista.

Alkuperäinen Jasna Goran musta madonna

 

Musta madonna

Meitä kutsuttiin pesukarhuiksikin

Kun mies oli pari vuotta sitten vuorotteluvapaalla, hän luki läpi vanhat päiväkirjansa, ja niistä paljastui että kahdeksankymmentäluvun alussa meillä oli tapana kylpeä ja pestä pyykkiämme ihmisten asunnoissa.

Siihen on selitys. Asuimme talossa, jossa oli ulkovessa ja vesiposti pihan keskellä. Peseytyminen ja pyykinpesu piti suorittaa kaverien paremmin varustelluissa kotitalouksissa.

Lokakuussa 1986 elämämme muuttui. Muutimme taloon, jonne tuli lämmin vesi, ja ostimme pesukoneen. Siitä lähtien olemme enimmäkseen pärjänneet omin avuin, mitä tulee henkilökohtaiseen hygieniaan.

Muistelen tätä asiaa siksi, että minua pyydettiin kirjaston lukupiiriin kertomaan Pappia kyydissä kirjan taustoista. Kirjastonhoitaja mainitsi ohimennen, että olemme joskus tavanneet. Olimme joskus olleet heillä kylässä. Hän jätti hienotunteisesti mainitsematta, että olimme olleet heillä kylvyssä.

Omituista ajatella itseään ihmisenä, joka menee kylään ja muitta mutkitta sulkeutuu toisten kylpyhuoneeseen ja alkaa lotrata veden kanssa. Emme myöskään ole tainneet tavata sen koommin.

Ihan tyhjin käsin emme yleensä pesureissuilla käyneet, yleensä vietiin mukana pänikkä tai pari kotiviiniä. Säilöimme viinit umpiötölkkeihin, jotka toimittivat pullon virkaa ihan kohtuullisesti.

En tiedä miksi tämäkin juttu piti kirjoittaa. Ehkä siksi, että huomaan eläneeni niin pitkään, että nuori minäni on muuttunut aika arvoitukselliseksi olennoksi. En ihan ymmärrä sen touhuja.

Meitä kutsuttiin pesukarhuiksikin

Olen kotihiiri

Anu käski kuvitella, miltä tuntuisi jos MINUSTA tulisi bestsellerkirjailija.

Tajusin yllättävän asian. Haluaisin olla sellainen bestsellerkirjailija, josta kukaan ei tiedä että olen  niin menestynyt. Kirjat myisivät kuin siimaa, mutta minä en joutuisi tekemään sen eteen mitään muuta kuin sitä ihaninta, mitä nytkin teen. Siis kirjoittaisin vain. Sohvan nurkassa fleece-peittoon kääriytyneenä, kahvia hörppäillen, kuivat koivuklapit kakluunissa palaen. Ihan niin kuin nytkin.

Olen kotihiiri

Reetta-kierros Turun linnaan!

Kirjassa Kirsi Haapamäen ihanat kuvat. Ja minulla on nyt ihan tällainen reettamainen olo

Reetan voittokulku jatkuu. Turun linnaan on ensi kesänä Velholeirin yhteyteen tulossa Reetta ja linnan vangit -kierros. Velhoystäväni Salme on sitä junaillut. Keskiviikot 6.6. ja 13.6 on varattu tuolle tapahtumalle. Hip hei, hip hei, hip hei.

Reetta-kierros Turun linnaan!