keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Ihana Agnes inspiroi

Mielenkiintoni Knausgårdin lukemiseen katosi, mistä olen kiitollinen universumille. Jätin siis neljännen osan kesken, ihanaa.

Sen sijaan olen uppoutunut Kati Närhen sarjakuvaromaanitrilogiaan, joka alkaa Saniaislehdon salaisuuksista. Olen ihanan kitukasvuisen Agneksen ja hänen mustien silmänalustensa lumoissa.

Ja siitä tuli mieleen asia, joka on alkanut ärsyttää nyt, kun olen sarjakuvataiteilija itsekin. Ihmiset tuntuvat lukkiutuneen ajatukseen, että sarjakuvat ovat lapsille. No juu onhan ne, vaan eivät välttämättä. Ei Kati Närhen sarjakuvamaailmakaan ole erityisesti lapsille suunnattu, sen verran kieroutunutta sen huumori on.

Mutta ihmiset ovat yleisesti ottaen mieltäneet, että sarjakuvat ovat lapsille. Vaikka sanomalehdissä on aikuisille suunnattuja sarjakuvia. Mutta silti, sarjakuvakirja on lapsille. Ja sitten kysytään minkä ikäisille lapsille. Omien sarjakuvakirjojeni kohdalla vastaan, että kaiken ikäisille ihmisille. Mikä on äärimmäisen huono vastaus. Pitäisi oppia tarkempaa kohderyhmäajattelua. Mutta jos en ole tähän päivään mennessä oppinut, miten todennäköistä on, että opin myöhemminkään? No jaa, nyt yritän taas, ja tähtäimessä on alle kymmenvuotias lukijakunta. Sovitaanko näin.
Kuva suunnitteilla olevasta kirjasta: HIljan kasvimaa


Share/Bookmark

maanantai 5. marraskuuta 2018

Ällöttävä Knausgård

En ole aikoihin tehnyt noloja, alamittaisia tunnustuksia, vaikka sehän oli alunperin (joskus nuorena, hehheh) tämän blogin tarkoitus. Mutta palaan nyt juurille ja tunnustan. Olen juuttunut lukemaan Knausgårdin kuusiosaista Taisteluni-sarjaa ja edennyt siinä neljänteen osaan, jossa alan jo olla ns. voiton puolella.

Minua inhottaa, että kulutan ainutkertaisen elämäni kallisarvoisia hetkiä moiseen toisen ihmisen paskassa rypemiseen, mutta sitä hyvää, mitä tahtoisin tehdä, en tee, vaan teen sitä pahaa mitä en tahtoisi. (Eespäin siis Paavalin viitoittamalla tiellä.) Tajuan kyllä K:n suosion. Hän kirjoittaa taitavasti, ja ammentaa aiheensa samasta inhimillisestä likasangosta kuin iltapäivälehdet ynnä muut laatujulkaisut. Hän tyydyttää ihmisen tirkistelynhalua ja tekee sen tavalla, joka miellyttää esteettisintäkin nirppanokkaa. Oikeasti on pakko ihailla miehen kykyä kirjoittaa. Hän on lahjakas, ja käyttää lahjansa saastassa rypemiseen.

Lukemisesta jää niljakas olo. Suihkussa käyminen ei auta. Pitää ehkä mennä ripittäytymään. Huolestuttaa ajatella, että eräänä päivänä kahlaan ehkä vielä läpi viidennen ja kuudennenkin osan. 

Share/Bookmark

torstai 11. lokakuuta 2018

Elän jännittäviä aikoja

Siitä on kolme viikkoa, kun kuljetusliike tipautti oveni eteen lavallisen Niilon joulukoulua. Tähän asti kustantamo on huolehtinut kirjaan liittyvästä logistiikasta, mutta nyt asiat ovat olleet minun vastuullani. Joulukoululla on onneksi kustantajana Raakku, josta olen saanut apua oikolukuun ja vähän muuhunkin välttämättömään, kiitos heille. Turun linnan tutkijana vuosikymmenet toiminut Salme Kotivuori on "hyväksynyt" sisällön, eli tietokirjani sisältö on kuranttia tavaraa.

Tämähän on siis joulun aate- ja kulttuurihistoriaa sarjakuvana. Parhaimmillaan kirja on, kun aikuinen tutkii sitä yhdessä lapsen kanssa, koska tässä on asioita joita aikuisetkaan eivät välttämättä tiedä. Joulua vietetään perinteiseen tyyliin ilman, että kukaan enää muistaa miksi sitä vietetään niin kuin vietetään. En itsekään tiennyt, tietenkään, mutta nyt tiedän, koska tein tämän kirjan ja selvitin sitä varten vähän joulujuttuja.

Ensimmäinen jouluyö

Tiernapoikien historiaa


Kun kirjat tulivat, pieni työhuoneeni täyttyi pahvilaatikoista. Istuin niiden keskellä vähän kuin puristuksissa, ja tunsin hetken suoranaista kauhua. Entä jos kukaan ei halua kirjaani, mihin silloin joudun niiden kanssa. Tämähän se on tietenkin isompienkin kustantajien jatkuva porunaihe. Turun kirjamessuilla oli suuri halli täynnä laareja, jossa myytiin käyttämättömiä kirjoja kahdella eurolla kuin jotain hylkytavaraa. 

Joulukoulu on pienelle kustantajalle iso taloudellinen satsaus, eikä tuntunut kivalta ajatella, että oman työni kautta aiheuttaisin sille parin kuukauden palkkaa vastaavan tappion. Nyt tässä vaiheessa tiedän onneksi jo, että hanke yltää ainakin siihen, että saamme kulut katettua. Tilauksia on tipahdellut sekä Bookyn että Kirjavälityksen kautta. Sen lisäksi olen itse käsipelillä myynyt kirjoja. 

On sellainen tunne, että kirja on otettu hyvin vastaan, on riittävästi ihmisiä, jotka tajuavat jutun jujun. Se ilahduttaa, koska isommat kustantamot eivät ideasta syttyneet, kun yritin sitä kaupata. Valmista en sitten enää tarjonnutkaan millekään isommalle kustantamolle, koska siinä vaiheessa oli tämä Raakku-kuvio jo sovittu. 

Kirjaa voi tilata suoraan minulta kirsti.ellila(at)gmail.com
Mutta tietenkin sitä voi tilata myös verkkokaupoista. Turusta sitä löytyy Pienestä kirjapuodista, Turun Kansallista kirjakaupasta ja Turun sarjakuvakaupasta. Kirjastoihinkin Niilon joulukoulua on tilattu mukavasti ympäri maan, mutta jos ei ole juuri sinun kirjastossasi, niin ainahan voit tehdä aineistonhankintaehdotuksen...


Share/Bookmark