torstai 30. elokuuta 2018

Romaani uskollisuuden kaipuusta


Olen tietysti julkaissut taas romaaninkin. Tai Karistohan sen on julkaissut, minä vain kirjoitin. 

Pohjakosketus pohtii  uskollisuutta ja lupausten pitämisen vaikeutta. Moni meistä haluaa joskus unohtaa toiselle tekemänsä lupauksen, mutta harva pitää siitä, että itselle annettu lupaus rikotaan. 

Tutulta lähti aviomies toisen miehen perään ja tapahtuma oli esillä myös mediassa, koska siihen aikaan oli juttua sukupuolineutraalista avioliittolaista, joten perhetragedia sopi hyvin trendeihin.

Mediassa julkaistujen juttujen perusteella tuli sellainen vaikutelma, että jättäjä oli tarinan sankari ja jätetty oli vähän konna, tai ainakin syyttäköön itseään, kun ei jo nuorena tajunnut miehensä seksuaalista suuntautuneisuutta. Viis yhteisistä lapsista ynnä muista.

Minua tämä median näkökulma vähän rasitti, koska tosiasia kuitenkin oli, ettei vaimo ollut pakottanut miestä kanssaan avioon ja lapsia laittamaan. Ja hän oli kuvitellut solmivansa rakkausavioliiton ja elävänsä miehensä kanssa kunnes kuolema erottaa.

Median yksisilmäinen näkökulma perhetragediaan hämmästytti minua. Miten sydämettömästi suhtauduttiin jätettyyn osapuoleen, joka sai lehdistä lukea miehensä uudesta onnesta.





Share/Bookmark

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Jouluun on 125 yötä


Minusta on tullut yksi niistä luopioista, jotka ovat lähestulkoon hylänneet bloginsa, eikä asiaa paljon auta, että päätin yhtäkkiä sittenkin vielä laatia yhden löyhämielisen päivityksen. Olisin voinut valita kirjoittaa monesta mielen päällä olevasta kitkerästä aiheesta, mutta en pysty, koska olen niin iloinen tästä tulevasta joulukirjastani. Kuvastakin tuli hämärä, kun käsi tärisi innosta saatuani vedokset käteeni.


Tuossa on esimerkkiaukeama. Tässä on siis joulun kulttuuri- ja aatehistoriaa sarjakuvamuodossa. Nyt pitäisi sitten vielä tehdä se, mikä vedosten kanssa AINA pitää tehdä, eli lukea ne silmä kädessä ja etsiä virheitä. Mutta miten voin etsiä virheitä jostain täydellisen söpöstä. Vaikea dilemma. Nyt tyydyn vain silittelemään rakastuneesti tulevan uusimman kirjani sivuja. 
  

Share/Bookmark

torstai 5. huhtikuuta 2018

uuden aiheen kimpussa?

Yhä useampi suomalainen haluaa korjata sukupuoltaan, kertoo Iltalehti. Ja kun useampi haluaa, niin varmaan näihin prosesseihin sitten myös lähdetään.

Siitä taas seuraa, että aikanaan yhä useampi suomalainen joutuu korjaamaan sukupuoltaan takaisin päin, kuten Sametti on päättänyt tehdä. Puhutaan siis detransitiosta. Nainen korjaa sukupuolta mieheksi ja sitten takaisin naiseksi.

En oikein tiedä, miksi olen alkanut seurata  sukupuolenkorjausrumbaa, joka koko läntisessä maailmassa tuntuu olevan meneillään. Pistää miettimään, että mistä se oikein kertoo, että niin iso osa väestöstä pohtii sukupuoltaan ja löytää elämäntehtävänsä sukupuolen korjaamisesta, joko siitä että korjaa omaansa, tai siitä, että taistelee muiden oikeudesta korjata sukupuoltaan.

Joskus ennen vanhaan taisteltiin nälänhätää vastaan, maailmanrauhan puolesta, nyt oikeudesta valita sukupuoli.

Kummallisinta on, että puhutaan sukupuolen korjaamisesta, vaikka lienee selvää, ettei nykyteknologialla miehestä pystytä tekemään vielä naista, eikä naisesta miestä. Ehkä kaikki haluavat olla nyt niitä muita.

Nyt on alkanut ilmestyä kirjoja, joiden päähenkilö korjaa sukupuoltaan, ja uusi parempi elämä odottaa, kun ulkoinen sukupuoli on korjattu vastaamaan sisäistä kokemusta. On myös ilmestynyt ainakin yksi terapiaromaani siitä miltä tuntuu, kun oma puoliso korjaa sukupuoltaan, ja puoliso näin ollen katoaa, vähän kuin kuolee. Joko aika olisi kypsä sille, että romaanin päähenkilö korjaa sukupuolensa, katuu ja korjaa sen takaisin?

Tai entä sille, että päähenkilö saa transdiagnoosin, mutta viime hetkessä päättää, ettei lähde korjausprosessiin, vaan päättääkin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tällaisenkin ihmisen tunnen.

Jaa, enpä tajunnut aloittaessani tätä blogipostausta, että ehkä tässä on uuden romaanin aihe.

Share/Bookmark