Onko vapaa-ajattelu älyvapautta?

Vapaa-ajattelijat ovat tänään vaihtaneet Raamattuja ja Koraaneja pornolehtiin. Olen yrittänyt ymmärtää kampanjan viestiä. Uskonnollisen kirjallisuuden lukeminen on siis epätoivottavaa, parempi masturboida. Mutta eiväthän nämä kaksi ole enää vuosikymmeniin olleet ristiriidassa, ainakaan Suomessa. Ihmiset käsittääkseni tekevät sujuvasti kumpaakin. Tosin eivät ehkä aivan samanaikaisesti.

Minua häiritsee tässä se, etten tiedä minkä alan kirjallisuus on vapaa-ajattelijoiden poistolistalla seuraavaksi. Mitä muita kirjoja ihmisten olisi syytä käydä vaihtamassa pornolehtiin? Marxin Pääoma? Kalevala? Seitsemän veljestä? Miksi ei? Miten voin olla varma, ettei heidän diskriminointinsa laajene uskonnollisesta kirjallisuudesta muuhun kirjallisuuteen? Tai ehkä joku muu ryhmittymä innostuu kampanjasta, ja kehittelee vastaavan, jossa saisi käydä vaihtamassa vasemmistohenkiset opukset vaikka Björn Wahlroosin muistelmiin, koska siis hei, on epäterveellistä miettiä asioita asioita kovin syvällisesti, pää siitä vain tulee pipiksi.

Olen joka tapauksessa vilpittömän yllättynyt siitä, että tänä aikana, kun seksiä nähdäkseni tulee joka tuutista aivan riittävästi, joku vielä kokee, että pornon tarjonnan lisääminen on merkittävä edistysaskel.

Onko vapaa-ajattelu älyvapautta?

Kesäilta

Kuikka vetää soolon järvellä.
Orkesteri inisee
tuuhean kuusen uumenissa.
Hyvin svengaa
varsinkin kun sikarinsavu
pitää soittajat loitolla.

Runotorstai: Silkkaa jazzia

Kesäilta

Verkko vie taas voiton

Keksin, että voisin suorittaa markkinointiviestinnän työharjotteluni Karistolla. Otin yhteyttä pomoon, ja hän lupasi sen olevan mahdollista, ja voisin keskittyä työharjoittelussani verkossa toimimiseen. No sehän passaa. Olin ihan intoa piukassa kun kuulin tämän. Verkkohan on minulle ollut sydämen asia siitä lähtien kun sen löysin kymmenen vuotta sitten. En kyllä ole mikään verkkoinnovaattori, mutta pystyn kuitenkin toimimaan siellä huomattavasti sujuvammin kuin irl. Verkko toimii minulla usein väylänä tosielämän kontakteihin, kuten Jannelle kerroinkin. Puhelintahan minä vältän viimeiseen asti, mitä jotkut eivät voi ymmärtää. Pitävät välinpitämättömänä jne, kun en soittele, kysele kuulumisia. Sanon, että kyselen kuulumiset FB:ssä tai sähköpostissa, mutta sehän ei heille kelpaa, joten minkäs teet, pattitilanne. Käytännössä elämäni on mennyt sellaiseksi, että äitiäni lukuunottamatta pidän aktiivisesti yllä kontakteja ainoastaan sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa toimii verkkoyhteys. Se ei ole mikään tietoinen päätös, muunlainen yhteydenpito vain on minulle niin kohtuuttoman vaikeaa. Vastaan kyllä puhelimeen, mikäli joku haluaa jutella, mutta en itse soittele. Niinpä ei minullekaan kukaan enää soittele, eivät edes lehtimyyjät. Joita en kaipaa kylläkään.

Verkko vie taas voiton