Olenko haarukkani arvoinen?

Menestys kihahti heti hattuun, pistin äsken rahaa uusiin veitsiin ja haarukoihin. Olen kohta kolmekymmentä vuotta käyttänyt samoja halpoja ja aina kun syön, minua harmittaa että ne ovat niin rumat. No nyt minulla on kauniit haarukat, sellaiset kuin haluan.

Mutta heti tuli myös levottomuus. Onko minulla nyt haarukoitten tasoon sopivat lautaset, vai pitääkö ostaa uudet. Yhtäkkiä edessäni avautuu vaatimusten kenttä. Pöytäliina, kukka-asetelmat, kauniisti taitellut lautasliinat.

Olenko edes kokkina näiden uusien kalliiden haarukoitteni tasoinen?

Olisiko sittenkin pitänyt tyytyä vanhoihin haarukoihin, ne toimivat kuitenkin tehtävässään kohtuullisesti. Niillä sai lapottua ruokaa suuhunsa ja sehän on tärkeintä tietysti. Mitä oikein kuvittelen itsestäni. Miksi en näitäkin rahoja jakanut köyhille tai sijoittanut eläkerahastoon.

Olenko haarukkani arvoinen?

Aiheuttaako Kirjava kettu oikosulun Häiriöklinikalla?

REETTA JA LINNAN VANGIT PALKITAAN KIRJAVALLA KETULLA – PALKINTOJUHLAT PIIKKIÖN KIRJASTOSSA

Piikkiön kirjastossa juhlitaan maanantaina 14.5. klo 18 alkaen Kirjava Kettu – palkinnon voittajaa. Tänä vuonna Kirsti Ellilän Turun linnaan sijoittuva seikkailu hurmasi lukijat. Ellilän kirja Reetta ja linnan vangit nousi äänestyksessä lasten ja nuorten suosikiksi.

Kirjava Kettu on Kaarinan kaupunginkirjaston myöntämä palkinto varsinaissuomalaisen kirjailijan lasten- tai nuortenkirjalle.

Kaarinalaiset lapset ja nuoret valitsevat palkinnon voittajan äänestyksessä, joka järjestetään kirjastoissa ja koulukirjastoissa.

Ensimmäisen palkinnon saivat keväällä 2008 Merja ja Marvi Jalo. Vuonna 2009 palkittiin Kari Levola. Edellisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 2010, jolloin palkinnon nappasi Eppu Nuotio.

Minulle merkitsee erityisen paljon, että lapset itse ovat äänestäneet Reetan parhaaksi. Muita ehdokkaita olivat Hannu Hirvosen Rakastunut Krokotiili, Reetta Niemelän Tikkumäen talli, Roope Lipastin Terveisin Robinson Saarinen sekä Maire Uotilan Jänökaksoset. 

Olen yrittänyt aina luottaa omaan näkemykseeni siitä millainen kirjan pitää olla. Myös se on tietenkin aina merkinnyt paljon, että käsikirjoitus on läpäissyt kustantamon seulan. On voinut ajatella, että pakko siinä kirjassa on olla jotain, kun se on sentään haluttu julkaista. Mutta kyllä se vaan on jotain spesiaalia, kun lukijat äänestävät parhaaksi. Silloin kirjailija voi olla varma siitä, että on onnistunut pyrkimyksessään. Minulla on nyt 18 vuotta takana päätoimista kirjailijanuraa. Aika kauan sain odottaa tätä tunnustusta, mutta sitä paremmalta maistuu.

Aiheuttaako Kirjava kettu oikosulun Häiriöklinikalla?

Kansalaispalkka tai perustulo ratkaisi tämänkin dilemman

Turun sanomissa oli arvosteltu kirjani Majavakevät. Urani on nousujohteinen, koska olin saanut valokuvani arvostelun viereen, sitä ei ole tapahtunut aikoihin. Huomasin jotain tapahtuneen, kun ihmiset yhtäkkiä alkoivat soitella ja onnitella tai lähettää onnittelutekstareita. Mutta olen kyltymätön ja mietin heti, että mitä seuraavaksi, haluaisin että heti perään tapahtuisi jotain muuta kivaa joka pönkittäisi minun huteroa itsetuntoani.

Olin muutaman päivän mökillä ja piirtelin siellä aikani kuluksi. Päivitin sarjisblogini. Huomaan, että olen hiukan harhautunut alkuperäisestä ajatuksestani ja jahkaantunut piirtämään masennuksesta ja kirjailijaelämän vähemmän hohdokkaista puolista.

Kirjastoapurahapäätös tuli perjantaina. Sen ansiosta voin olla loppuvuoden huoleton, mitä jokapäiväiseen leipään tulee. Ilahtumista seurasi välitön huoli niistä, jotka eivät ehkä saaneet, vaikka olisivat ansainneet. Mietin miten sellaiset kirjailijat kestävät, jotka ovat alusta alkaen tottuneet saamaan isoja apurahoja.

Omani ei nyt edes niin suuren suuri ole, mutta tuplasti enemmän kuin viime vuonna, ja heti tuntuu kuin olisin vienyt leivän jonkun toisen suusta ja niinhän minä itse asiassa olenkin. 

Kansalaispalkka tai perustulo ratkaisi tämänkin dilemman