Proosaa ei proosallisesti, vaan erittäin inspiroivasti

Oriveden opiston vapaan kirjoittajakoulun proosaryhmässä on vielä paikkoja.

Vapaa kirjoittajakoulu on tarkoitettu niille, jotka haluavat opiskella luovaa kirjoittamista täysin omien tavoitteidensa mukaan. Koulutus soveltuu myös niille, jotka eivät juuri ole hankkineet kokemusta kirjoittamisesta, mutta haluavat kokeilla alaa omaksi ilokseen. Myös niille, jotka haluavat hankkia perustietoa ja taitoja myöhempää jatko-opiskelua varten. Lukuvuoden mittaisen koulutuksen laajuus 20 op / ryhmä.

Kannattaa ilmoittautua!

Proosaa ei proosallisesti, vaan erittäin inspiroivasti

Synnintunto iski

Ihmisellä on voimakas oikeudenmukaisuuden taju. Parhaiten sen huomaa, kun kokee itse joutuneensa kokemaan vääryyttä. Epäoikeudenmukainen kohtelu herättää raivoa.

Henkilökohtainen vakaumukseni on, että jokin oikeudenmukaisuuden laki on olemassa, jossain vaiheessa pistetään puntit tasan. En perusta tätä käsitystä mihinkään mitä joku auktoriteetti on minulle sanonut, enkä mihinkään lukemaani. Se on vakaumus joka on minussa. Minä tiedän sisimmässäni, että maailman kuuluisi olla oikeudenmukainen, ja että se ei ole.

Omaa pikkuruista elämääni yritän elää kiltisti. Yritän hoitaa omaa vähäistä tonttiani niin siististi kuin kykenen. Elän säästeliäästi, etten rohmuaisi jälkipolvilta tulevaisuutta.

Devi Lal ansaitsee työstään 3,5 dollaria ja pullon viinaa päivässä

Sitten törmään johonkin pysähdyttävään juttuun. Esimerkiksi kuvaan miehestä, joka ansaitsee leipänsä sukeltelemalla Delhin viemäreissä.

Ehkä kuva järkyttää enemmän kuin nälkiintynyt lapsi jonka silmiin kärpäset ovat munineet toukkiaan, koska niitä kuvia olen nähnyt lapsesta asti. Uin mielelläni kaikenlaisissa rapakoissa, joten ehkä minua siksikin yököttää ajatus viemärissä sukeltelusta.

Mitä olen oikeastaan elämäni aikana tehnyt sellaista, joka on lisännyt ihmisten tasa-arvoa maailmassa. Joudunkohan minä joskus vielä tilille siitä, että suurimman osan elämääni olen vain makaillut sohvalla, vetänyt keksejä, kahvia ja kirjoitellut omia höpötarinoitani. Voinko olla varma siitä, etten joskus ole syytettyjen pallilla sen vuoksi, että kallisarvoisen elämäni ja monet lahjani olen käyttänyt vain omaksi hyväkseni.

Synnintunto iski

Kuukauteni kustantajana

Ensimmäisen sarjakuva-albumini kansi

Ensikokemus pienkustantajana on ollut jännittävä.

Hommahan lähti vähän  lapasesta.Tarkoitus oli tehdä muutaman kappaleen painos, mutta sitten ajattelin että otan kuitenkin vähän enemmän. Otin lopulta 100 kappaleen painoksen, ja äsken ilmoitin kirjapainolle, että voivat tehdä toiset sata vielä lisää.

Toista painosta on nyt etukäteen myyty kolmisenkymmentä kappaletta. 70 pitäisi vielä saada kaupaksi. Se tuntuu paljolta, koska kaikki ystävät ovat jo osallistuneet talkoisiin, nyt pitäisi voittaa puolelle viholliset.

No ei vaan, mutta joidenkin asiaan osattomien pitäisi jostain syytä haluta ostaa pyhiinvaelluskirjaani. En ole vielä markkinoinut kirjastoille, enkä mihinkään muuallekaan. Olen vain huudellut blogissa. Mutta ehkä pitäisi keksaista jokin markkinointi-interventio. Onko ideoita?

Sellainen asia on alustavasti sovittu, että Turun kirjamessuilla saan myydä kirjaa Nuorisokirjailijoiden osastolla.

Sarjakuvablogissani on menossa kysely siitä, että mihin aiheeseen minun kannattaisi sarjakuvissani seuraavaksi keskittyä. En järjestänyt kyselyyn liittyvää arvontaa, vastaamisesta ei siis ole luvassa palkkiota. Tuntuu, että joka puolella jatkuvasti arvotaan niin paljon kirjapalkintoja ja muitakin palkintoja, että minulla on nyt sellainen arvonta, jossa voittaa ei mitään. Sen parempaa arpajaisvoittoa en keksinyt. Mutta olen kiitollinen jokaisesta annetusta äänestä.

Kuukauteni kustantajana