Kirjallisuus ja vartalo

Kollega kävi edellisen postauksen kommenteissa kertomassa, että tiettyjen keskustelussa pyörivien romaanien lukeminen kuuluu kirjoittamisen opettajan tehtäviin.

Kukin aika nostaa aina esille omat kirjansa, jotka kuuluu lukea ja joista kuuluu olla jotain mieltä. Mutta kirjoittajan päämäärä ei ole kirjoittaa vain omaa aikaansa varten, vaan kaikkia aikoja.

Käytännössä ihminen on tietenkin aikaansa sidottu, mutta sielu on ikuinen, siis jos uskoo ikuiseen sieluun. Sieltä pitäisi kirjoittamiseen tulla jokin ajattomuuden ripaus.

Niin että onko tosiaan ihan pakko seurata hittikirjallisuutta?

Media on sieluton ja elää hetkessä ja siksi nostaa esille ilmiöitä pelkästään sillä kriteerillä miten hyvin ne sopivat ajan henkeen. Mutta ajan henki muuttuu.

Joskus ennen vanhaan puhuttiin nuorista vihaisista miehistä. Nuoret vihaiset miehet saivat paljon palstatilaa ja heidän taiteensa sai paljon huomiota.

Nyt nuoret vihaiset miehet ovat mediassa jääneet nuorten tai nuorehkojen vihaisten naisten alle. Vai olenko väärässä?

Tämä on kiinnostava ilmiö, koska ennen muinoin vain vanhat akat olivat vihaisia. Nuoret naiset olivat söpöjä ja saivat söpöydellään paljon huomiota.  Mitä on tapahtunut?

Tuli yhtäkkiä mieleen sekin, että nykyajan naisilta on kadonnut vyötärö, koska stressi ja muu sellainen sekoittaa aineenvaihduntaa. Katselin jokin aika sitten valokuvia 50- ja 60-luvuilta, sellaisia vartaloita ei nykyään näe. Enkä puhu nyt mistään korseteilla tehdyistä ja puristetuista vartaloista.

Kirjallisuus ja vartalo

Pakotan itseni sohvalle

Pitäisikö itsensä pakottaa tekemään asioita, vai eikö pitäisi?

Moni sanoo, ettei kannata pakottaa itseään, mutta jos en olisi elämän varrella pakottanut itseäni tekemään milloihin mitäkin, niin missä mahtaisin olla nyt.

Sitähän ei tietenkään voi varmaksi tietää.
Mutta esimerkiksi koulujen käymiseen on aina liittynyt tietty määrä pakottamista.
Töiden tekoon myös.
Jos en olisi koskaan pakottanut itseäni aamulla ylös sängystä ja ulos ovesta ja kouluihin, työpaikkoihin, ihmisten joukkoon, niin ehkä olisin edelleen Porissa Mikonkadulla.
Tai ehken sittenkään, koska se talo on purettu.

Olen pakottanut itseni hilloamaan kaksi ämpärillistä omenia.
Äsken pakotin itseni kauppaan.
Pakotin itseni palauttamaan myös nolostuttavan määrän tyhjiä pulloja. Siellä oli kalja- ja siideripulloja joukossa.

Nyt vetäydyn loppuiltapäiväksi sohvalle kirjallisuuden pariin ja kysymys kuuluu, luenko Kätilöä, vaikka en millään jaksaisi. Vai otanko jonkin kiinnostavamman teoksen?

Pakotan itseni sohvalle

Niin niin Niinistö!

En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella tästä Niinistön kampanjasta, jossa syrjäytymistä lähdetään torjumaan pienillä arkisilla teoilla.

Muistan vuosien takaa sellaisen kampanjan, jossa opetettiin köyhille, kuinka toimeentulotuki saadaan riittämään. Oli kerätty ruokareseptejä, joiden avulla voisi tehdä edullisista raaka-aineista maittavaa ruokaa. Silloin ei vielä ollut sosiaalista mediaa, joka olisi pyörittänyt riekkumisia kaikkien luettavaksi, mutta muistan ajatelleeni, ettei käytännöllisissä ruoka-ohjeissa sinänsä ollut vikaa, ne vain tulivat väärästä suunnasta, nimittäin Kelalta.

Tämän Niinistön kampanjan kanssa on vähän sama asia. Kun kovan linjan kokoomuspoliitikko alkaa opastaa, että vanhempien pitää laittaa lapset ajoissa nukkumaan, niin ohjeet tuntuvat tulevan jotenkin väärästä osoitteesta. Nythän me makselemme 90-luvun laman jälkilaskuja. Tuloerot ovat kasvaneet, julkisia palveluja ajettu alas. On luotu sen tason ongelmia, jotka eivät  tule ratkaistuksi isällisellä ryhtiliikkeellä.

Muutenkin kyllä huomaa, että ehkä presidentin valtaoikeuksien riisuminen on vähitellen alkanut tuottaa tulosta. Niinistö vaikuttaa nukkepresidentiltä. Halonenkin tuntui vielä oikealta poliittiselta vaikuttajalta verrattuna Niinistöön. Aina kun Niinistö esiintyy tiedotusvälineissä, hänellä on jokin pilipalijuttu asianaan. Luulisi miestä harmittavan, kun hän on sentään joskus ollut järeän tason vaikuttaja.

***

Ps. Tässä vielä eilisen merkkipäivänkin muistoksi pätkä fransiskaanista räppiä. Isä Stan Fortuna Bronxista räppää.

Niin niin Niinistö!