Ilopissa

Ilouutisten jälkeen on entistä vaikeampi keskittyä kirjoittamiseen. Lisäksi tulevat tutut möröt. Olenko kaiken tämän rahan arvoinen, jonka eräs nimeltä mainitsematon taho on päättänyt sijoittaa seuraavaan romaaniini. Ei riitä, että saan romaanin kirjoitettua, sille pitäisi löytää myös kustantaja. Eikä riitä kustantajakaan, vaan sitten pitäisi löytää myös lukijat.

Ja kuka nykypäivänä lukee romaaneja? No kirjablogistit ilmeisesti. Vähitellen on silti tullut vaikutelma, että spekulatiivista fiktiota ja mammapornoa lukuunottamatta kaunokirjallisuudesta on tullut eräänlainen tietokirjallisuuden populaariversio. Ihmiset eivät jaksa lukea tietokirjoja historiasta, ilmastonmuutoksesta, lääketieteestä tms. Joten he lukevat romaanin, josta uskovat saavansa populaarissa muodossa tarvittavat tiedot ko. aiheesta. Ja sitten kun he lukevat vielä Helsingin sanomista kirja-arvostelun, he saavat tietää mitä kirjasta ja kirjailijasta on ajateltava ja näin kokea olevansa ihmisten parhaimmistoa.

Tällainen minä olen. Hyvät uutisetkin käännän ärsytykseksi. Joku voisi kutsua tätä luonnehäiriöksikin.

Ilopissa

Haukkukaa lisää, ei haukku haavaa tee

Miten nyt taas sorruinkin vilkaisemaan, mitä ihmissusiantologiasta oli kirjoitettu. Kukaan ei kehunut minun novelliani, mutta yksi kirjoitti, että se on luokattoman huono ja olisi pitänyt jättää pois kokoelmasta. Muulla tavalla asiaa ei perusteltu.

Noh. Mietin taas mistä johtuu, että joidenkin kirjailijoiden tekstejä ei koskaan haukuta julkisesti, mutta kaveripiirissä kuulee usein kommentteja, että sen ja tämän kirjailijan se ja tämä kirja tai novelli on ihan paska. Itse taas saan tämän tästä lukijapalautetta, jossa joku on tykännyt jostain jutustani. Tosin liian vähänhän sitä tulee, se pitää myöntää. Mutta jotenkin tuntuu, että joitakin kirjailijoita kuuluu julkisuudessa kehua. Ja jotkut taas ovat niitä, joita luetaan ja joista ilmeisesti kai tykätäänkin, mutta joita ei voi julkisesti kehua. Vai mikä siinä on?

Lopettaisin heti tämän kirjailijanurani jos olisi omassa vallassa, mutta en voi mitään, uutta pukkaa taas.

Haukkukaa lisää, ei haukku haavaa tee

Tyrmäni vapautui

Ostin keväällä 14 neliön yksiön itselleni työhuoneeksi. Mutta en ole päässyt sinne, koska en halunnut häätää vuokralaista. Nyt vuokralainen lähti, joten pääsin tarkistamaan, että mihin rahani oikeastaan keväällä laitoin. Kuvittelin ostaneeni asunnon puutalosta, mutta nyt huomasin, että vaikka talosta suurin osa onkin puuta, minun nurkkaukseni on kiveä. Asunnossani on muhkean leveät ikkunalaudat ja paksut seinät.  Se on söpö kulmahuone, jossa on kaksi isoa ikkunaa. Nyt minun pitäisi sitten vissiin siirtyä sinne tekemään töitä. Mikä on, kun ei huvittaisi? Sieltä puuttuvat mukavuudet, kuten sohva ja netti.

Tyrmäni vapautui