Modernin kipuja

Minusta on tullut modernin kriitikko. Se ei tarkoita että kritisoisin kaikkea modernia ja että haikailisin jotain auvoista entisaikaa jollaista ei koskaan ollut, vaan sitä että yritän jollakin tavalla suhteuttaa mennyttä ja nykyhetkeä toisiinsa.

Ennen olivat monet asiat nykyistä kehnommin mutta jotkin asiat paremmin. Ei ollut esimerkiksi muoviperäisiä hormoonihäirikköjä ihmisten elimistössä ja sitä muovilauttaa valtamerellä.

Nyt meillä on kivunlievitykseen hyviä lääkkeitä ja muitakin hyviä hoitoja joista on syytä olla kiitollinen.

Mutta monet edistyksen askeleet tuottavat ilmeisen hallitsemattomia takapakkeja.

Onko ihmiskunta kokonaisuudessaan jatkuvasti onnellistunut viime vuosisatoina? Rohkenen epäillä. 

Modernin kipuja

Arvontaa naamakirjassa

Oletteko Facebookissa?  Kariston sivulla on Arpapeliin liittyvä kilpailu. Kommentoilmalla osallistutte kirja-arvontaan. Kännykällä en taida osata linkittää, mutta kyllähän te sen löydätte.

Olen jo saanut ensimmäiset lukijapalautteet, jotka ovat tutulta kuulostava. Kirja on vienyt mennessään, mutta lopussa on ollut epämääräinen olo,  koska tarina ei ollut edennyt odotuksenmukaisesti. Ja lopussa on tehnyt mieli väittää vastaan. Väittäkää vaan vastaan tarinalle ja sen päähenkilölle, mutta tämmönen hänestä tuli,  en mahda enää mitään. 

Arvontaa naamakirjassa

Radikaalisti rahvasta

Asta Leppä on kuulemma Hesarissa valitellut että kirjallisuus on kovin keskiluokkaista. Ja siltähän se vaikuttaa jos seuraa millaisia kirjoja esim juuri Hesari nostaa huomion keskipisteeseen. Mutta yllättäen on kirjoja ja siis jossain merkityksessä myös kirjallisuutta mainitun median ulkopuolella. Jos jokin kirja ei osu toimittajan tutkaan, niin vika voi olla siinä tutkassakin.

Kirjastonhoitaja jo kommentoikin samaisessa  läpyskässä että kyllä köyhätkin lukevat, siitä todistaa jo sekin että varausmaksun poistaminen kasvattaa lainausmääriä. Itse olen huomannut että iso osa lukijoistani on matalapalkka-aloilta olevia naisia. Bisneshaukkojen luokka ei kirjoistani välitä, tai ehkä välittäisivätkin mutta heillä ei ole aikaa eikä motivaatiota  tehdä löytöjä kirjaston hyllyjen äärellä. Sama pätee muihin jotka ovat statushierarkiassa kohtalaisen korkealla. He lukevat vähän ja vain sellaista jolle arvostettu kriitikko tms. on antanut suosituksensa.

Itsekin olen tietysti keskiluokkaa mutta alempaa sellaista. Lihavuus, laiskuus ja konservatiivisuus vielä viettää lisää siihen suuntaan että en todellakaan kelpaa. En sivistyneeseen keskiluokkaan enkä tietenkään työväenluokkaan jota nykyään ilmentää lumoava Li Andersson. Tämäkin on tuskallista koska olen ollut äänestäjä ja edelleen luen Kansanuutisia. Mutta kukaan ei näe minua radikaalina rahvaan kuvaajana, vaikka sitähän minä juuri teen. Arpapeliäkin joka sivumennen sanoen on ilmestynyt kuvaa rahvaan elämää vaikka päähenkilö on ollut hyväosainen . Mutta pudonnut säädystä maailmankatsomuksensa vuoksi. 

Radikaalisti rahvasta