Blogissa Ei saa mennä ulos saunaiholla (Olen aina ihmetellyt mitä nimi tarkoittaa, mutta en ole tullut kysyneeksi) ihmetellään Hesarissa julkaistujen lukijoiden rakkaustarinoiden perinteikkyyttä. Tosi elämässä ihmiset eroavat ja hajoavat mutta tarinoissa elää edelleen ihanteellinen käsitys miehen ja naisen parisuhsteesta, jossa vain kuolema heidät erottaa.
Tosiaan Suomessa on viime vuosikymmenet ajatus mennyt näin: Koska ihminen ei pysty yltämään korkeisiin eettisiin standardeihin, niin löysätään vaatimustasoa. Jos kerran elämä on useimmilla sotkua, riitaa ja pettämistä, lakataan kuvittelemasta, että se voisi koskaan muuta ollakaan. Näin muuttuu elämä helpommaksi kaikille, kun ei kuvitella eikä vaadita mahdottomia.
Mutta mahtaako se muuttua siitä helpommaksi? Kukaan ei enää pysy hampaat irvessä epäonnistuneissa liitoissaan eikä suitsi seksuaalisuuttaan synnin pelossa, mutta masennus ja kaikenlaiset ahdistushäiriöt ne senkun vaan lisääntyvät ja lapsia otetaan huostaan ihan solkenaan.
Minulla on se henkilökohtainen käsitys, että eettiset standardit ja ihanteet ovat aina olemassa, tavoittelimmepa me niitä tai emme. Me emme koskaan pääse niistä irti. Silloinkin kun tietoisesti pyrimme toimimaan niistä piittamatta, ne vaikuttavat käyttäytymiseemme juuri sen kautta, että pyrimme pullikoimaan niitä vastaan.
Rakkaustarinat ovat perinteisiä, koska sisimmässämme elää se taju, että rakkauden kuuluu olla ikuista. Tai siis: se on ikuista, yllämme me itse siihen eli emme.
Tosiaan Suomessa on viime vuosikymmenet ajatus mennyt näin: Koska ihminen ei pysty yltämään korkeisiin eettisiin standardeihin, niin löysätään vaatimustasoa. Jos kerran elämä on useimmilla sotkua, riitaa ja pettämistä, lakataan kuvittelemasta, että se voisi koskaan muuta ollakaan. Näin muuttuu elämä helpommaksi kaikille, kun ei kuvitella eikä vaadita mahdottomia.
Mutta mahtaako se muuttua siitä helpommaksi? Kukaan ei enää pysy hampaat irvessä epäonnistuneissa liitoissaan eikä suitsi seksuaalisuuttaan synnin pelossa, mutta masennus ja kaikenlaiset ahdistushäiriöt ne senkun vaan lisääntyvät ja lapsia otetaan huostaan ihan solkenaan.
Minulla on se henkilökohtainen käsitys, että eettiset standardit ja ihanteet ovat aina olemassa, tavoittelimmepa me niitä tai emme. Me emme koskaan pääse niistä irti. Silloinkin kun tietoisesti pyrimme toimimaan niistä piittamatta, ne vaikuttavat käyttäytymiseemme juuri sen kautta, että pyrimme pullikoimaan niitä vastaan.
Rakkaustarinat ovat perinteisiä, koska sisimmässämme elää se taju, että rakkauden kuuluu olla ikuista. Tai siis: se on ikuista, yllämme me itse siihen eli emme.
Tekstit
