torstai 20. elokuuta 2009

Hyvä uutinen

Kuinka monen ihmisen kanssa sitä pitäisi voida jakaa ilonsa niin että ilo jättäisi rauhaan ja voisi jatkaa taas asiallisia hommiaan? En ole vielä ilmoittanut muille kuin asianosaisille (kuvittaja, historiallinen neuvonantaja), että eräästä käsikirjoituksestani näyttäisi nyt tulevan kirja. Muuthan eivät edes tiedä, että olen joka välissä jyystänyt saturomaania. Se on todellakin ollut jyystämistä, innostuksesta ei ole ollut puhettakaan, paitsi ehkä ohimenevästi joskus aivan alussa.

Olen nyt kertonut kolmelle ihmiselle, mutta se ei riitä. Pitäisi selvästikin soitella ympäriinsä ja purkaa tunteitaan. Mutta on jotenkin hankala hihkua asiasta ihmisille, jotka eivät edes tiedä minun kirjoittaneen saturomaania. Ja miksi minä yleensäkin olen yhtäkkiä revetä nahoistani tällaisen asian takia, vaikka minultahan näitä kirjoja pullahtelee ulos tämän tästä, laihoin vaikutuksin. Ei ole maa vielä yhdenkään kirjan vuoksi järähtänyt.

Paitsi että minun maani nyt hetkeksi vähän järkkyi, siksi jaan tämän asian teidän kanssanne. Kiitos osanotosta ilooni.

Share/Bookmark

26 kommenttia:

  1. Ja täällähän ainakin innokkaasti otetaan :-) Saturomaani kuulostaa ihan erityisen kiinnostavalta. Meikäläinen kun ei oikein muusta viihdekirjallisuudesta enää jaksa innostuakaan.

    VastaaPoista
  2. Onnea, onnea hurjasti! Minä hihkun kolmiopokkareitanikin -ja saturomaanissa on todellakin riemun paikka. Maailma tarvitsee satuja, varsinkin kun todellisuudella on välillä liian pitkät hampaat.

    VastaaPoista
  3. Onnea! Kyllä tuota kelpaakin hehkuttaa :)!

    VastaaPoista
  4. Tämä yhtyy samaan tuuletukseen. Saa hehkuttaa kun on sen aika. Onnea.

    VastaaPoista
  5. J.K Toivon kyllä ettei Ilo jättäisi sinua.

    VastaaPoista
  6. Oi voi kiitoksia kiitoksia kaikille, kyllä se tästä nyt alkaa vähitellen tasaantua, pystyin äsken jo katsomaan yhden televisio ohjelmankin ihan normaalisti.

    VastaaPoista
  7. Mukavaahan se on olla riemusta halkeamaisillaan. Sitä kun kestää yleensä niin vähän aikaa.

    VastaaPoista
  8. Niin, vähän aikaahan sitä kestää, mutta minusta halkeamaisillaan oleminen on jotenkin aika tuskallista.

    VastaaPoista
  9. Mahtavaa! Niin ihana uutinen näinä aikoina. Enemmän olen kuullut huhuja siitä, miten fantaassiasta tai saduista eivät kustannustalot olisi enää kiinnostuneita. Mutta äitini sanoin: hyvä nousee aina pintaan :-)

    Ihana oli myös tuo tunnustus tarinan "jyystämisestä"...

    tervehdyksen ja onnittelut heittää saturiippuvainen Kristiina

    VastaaPoista
  10. Olisiko tämä sitten: tuskallisin ilo ja iloisin tuska ?

    VastaaPoista
  11. Kiitos Kristiina. Voihan se tosiaan olla, että markkinat alkavat jo olla vähän fantasian kyllästämiä.

    Hirlii, olisi varmaan:-)

    VastaaPoista
  12. Voi hyvät ihmiset, miten hyvä uutinen!
    Ilmestymistä odotan innoissani.
    Rocky

    VastaaPoista
  13. Moi Eoxky, pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
  14. Siinä on aina jotain erityisen hauskaa, kun salainen onni tulee julkiseksi. Hieno juttu!

    VastaaPoista
  15. Kiitos myötäelämisestä Kalle ja Sun äitis!

    VastaaPoista
  16. Jaaha, taas yksi kirja lisää täyteen ahdetuille hyllyilleni. Hieno juttu, iloiten minäkin odotan sen ilmestymistä.

    VastaaPoista
  17. Kivi. Kivi painaa jalkapohjaa. Tunnen sen särmikkydestä ja tiedän paikan mistä se ilmestyi. Kymmenen tuhatta vuotta sittten se oli Joldiameren pohjassa kalliota. Samaa kalliota, joka ulottuu maailman kaikkin kolkkiin, ja mistä kuukin on peräisin. Tarkoitan maapallon "omaa" kuuta.
    Se kivi painaa jalkapuhjaa niin, etten voi ajatella mitään muuta. Kaikki muu kipuni on poissa. En pääse käsiksi mihinkään muuhun, epäonneen, minuun kohdistuvaan syrjintään. Se kivi kengässäni muutti elämäni, nyt elän vain tätä kiveä varten. Mikä onni olikaan saada se juuri omaan kenkääni! Se on ihme. Se mahdollisuus on noin 5/1000000 triljoonasta.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!