- Mikä minun ihossani on vikana! huudahdin kauhistuneena.
- Kuoriminen on hyvin terveellistä, hän sanoi etääntyvälle selälleni.
Vasta turvallisesti nurkan taakse ehdittyäni tulin ajatelleeksi, että naisen tarkoitus oli varmaan kaupitella minulle hyvää oloa, kuitenkin koin hänen lähestymisensä moitteena. Hän sai minut syyllistymään, tuntemaan itseni rujoksi.
Kotimatkallakin vielä mietin naista, joka käski minun kokeilla ihon kuorintaa. Jostain syystä muistin kirjoituskurssin, ja sen miten lausuin myönteisiä arvioita kurssilaisen tekstistä ja hän kuuli kaiken sanomani moitteena. Kun sanoin, että hänen lyhyessä tekstissään on näkyvissä elämän koko kirjo, hän sanoi heti ahdistuneena: arvasin että sanoisit noin, en mahda itselleni mitään, ajatukset eivät pysy kasassa, kaikista jutuistani tulee aina tällaisia.
Ihonkuorintaa ehdottanut nainen osui sisäiseen kipupisteeseeni ja automaattisesti sykerryin sen ympärille. Niin kai ihmiset aina tekevät kun heidän kipujaan sorkitaan.
Tekstit
Taisit osua asian ytimeen. Usein törmään siihen että joku reagoi johonkin sanomaani tai kirjoittamaani mielestäni täysin päättömästi.
VastaaPoistaKiitos.Helpompaa varmaan ymmärtää raju ja pieleen mennyt reaktio jos ajattelee tuota noin. Ja miettii omia reaktioitaan - ainakin sitten myöhemmin - tuolla tavalla
Olisit sanonut, ettet ehdi kuorintaan, kun sinulla on kiire omenan kuorintaan.
VastaaPoistaNiin, sepä se Reine. Minäkin olen monta kertaa ihmetellyt miten kummallisesti joku voi reagoida toisen sanomisiin. Eikä mikään selitys auta. Mutta nyt yhtäkkiä tajusin mistä saattaa olla kysymys.
VastaaPoistaEn minä koskaan kuori omenoita Salme, ainakaan kotimaisia.
Minua nyt jäi kiinnostamaan, miksi juuri ihon kuorinta sinua järkytti. Tämä tämmöinen "revitäänpä sipulia rikki, kunnes päästään sydämeen asti" -efektikö siinä potkaisi?
VastaaPoistaMinuakin kutsuttiin kerran ihonkuorintaan. Olin juuri lukenut keskiaikaisista pyöveleistä kertovaa kirjaa, jossa oli maalaus ihmisen nylkemisestä. Pyöveli irrotteli nahkasuikaleita hyvin keskittynyt ilme kasvoillaan.
Niin, minäkään en mennyt kuorintaan, vaikka pyytäjä hymyili.
Hei Mummo! Minulla varmaan aktivoitui lapsuus- ja nuoruustraumat. Äiti aina syynäsi mustapäitäni ja ihohuokosiani. Jotenkin vaan en halua paljastella ihohuokosiani kenellekään, haluan pitää ne omana tietonani.
VastaaPoistaPahoittelut kuorinnasta kipupisteenä, on meinaan taivaallista saunan lämmössä kokovartalohoitona. Tuli muuten siitä yhdestä postauksestasi mieleen, kun FBstä kirjoitit, että voisin minä sinut pyytää ystäväksesi. Jos noin niin kuin haluat kartuttaa lukumääräisesti ystävyyksiä. ;)
VastaaPoistaMielellään Lentsu, kaikki vetoapu otetaan vastaan. Niin peräti hitaasti saan kasvatettua ystäväpopulaatiotani. Ja harmillisesti suurin osa ystäväkseni suostuneista ilmoittaa, etteivät koskaan käy Facebookissa, joten heistä ei ole paljon iloa...
VastaaPoista