perjantai 7. elokuuta 2009

Runotyttö löytää seksin

Luin huolimattomasti läpi Suomen Kuivalehdessä olleen jutun Helena Sinervon tulossa olevasta kohuromaanista. Sinervo on nyt kirjoittanut rohkean ja ruman romaanin naisen himosta.

Sain artikkelista sen kuvan, että naisen himoa ei olisi saanut kirjallisuudessa käsitellä ja nyt Sinervo käsittelee.

Minulla on ollut se käsitys, ettei viime aikoina ole muusta puhuttukaan kuin seksistä ja himosta ja haluamisesta, erityisesti naisten seksihaluista. Minäkin sain nuortenkirjoistani vähän sapiskaa, koska kuvaan seksiä niin vähän ja niin kiltisti. Jotain rajumpaa olisi pitänyt kirjoittaa. Minulla on siis aivan päin vastainen käsitys kuin Sinervolla, minusta vaatii milteipä kansalaisrohkeutta kirjoittaa ja julkaista romaaneja jotka eivät keskity seksiin ja himoamiseen.

Minulla ei ole mitään seksiä ja himoamista vastaan, eikä sitä vastaan että niistä kirjoitetaan kirjoja, minä vaan kummastelen mistä joku voi saada päähänsä ettei Suomessa uskalleta kirjoittaa kirjoja seksistä ja himoamisesta.

Sitten tuli mieleen yksi mahdollinen selitys. Yleensähän sosiologisesti ymmärretään niin, että eliitti omaksuu aina uudet asiat ensin, ja sieltä ne sitten vähitellen valuvat alaspäin, siis huipulta rahvaaseen. Näin ovat levinneet kansanhuveiksi esimerkiksi laskettelu ja golf. Mutta entä jos naisten seksinhimon kohdalla suunta onkin toinen. Minullahan on tausta Reginassa, joka 80-luvulta lähtien alkoi työntää naisten seksifantasioita markkinoille. Regina on tunnetusti rahvaannaisten lukemisto. Rahvaasta naisten seksihaluaminen on kapillaari-ilmiön omaisesti kohonnut nyt yläluokkiin, jopa runoilijoiden keskuuteen. Eteeriset runotytötkin ovat huomanneet olevansa naisia ja haluavansa seksiä.

Sori vaan Sinervo ja kaikki runotytöt, en tarkkaan tiedä miksi minua otti aivoon se Kuivalehden juttu. Pitäisi ehkä lukea huolellisemmin, mutta en viitsi.

Share/Bookmark

42 kommenttia:

  1. Äh, lukisit nyt huolellisemmin ja kertoisit tarkemmin, minä kun en itse jaksa lukea. Höh.

    Varmaan tuo samanlainen rahvaanomainen tausta kuin sinulla eli Reginaan kirjoittaminen, ei anna antaa paljon painoa kohuromaaneille, joissa himoitaan ja huudetaan seksin perään. Mutta ehkä pointti on todellakin siinä, että nyt himosta kirjoittaa Oikea Kirjailija, hahhahaa.

    Minähän epähienosti aikanaan ihmettelin Hämeen-Anttilan suosiota, kun hän julkaisi ekan kirjansa, koska se ei ollut mielestäni sen parempi tai huonompi kuin jokin Kolmiokirjan pokkari. Miljöö oli vain vaihdettu ajateemiseen maailmaan ja sisus koviin kansiin ja voila.
    Se oli Oikeaa Kirjallisuutta.

    Parhaat kirjat seksistä ja himosta on kirjoitettu jo aikoja sitten, Apollinairen Hirveä Hospador tai Herra Jackin ihmeellinen huone, Fanny Hill jne, vaikea uskoa, että siitä aiheesta enää irtoaisi mitään uutta. Paitsi siis, jos siitä kirjoittaa joku tietty kirjailija. Ehkä.

    Lukiko siinä lehdessä todellakin "rohkea ja r u m a romaani naisen himosta"? Hmm, mitähän se ruma oikein on?

    VastaaPoista
  2. Kirja ei kuulemma ole kaunis eikä ylevä, vaan ruma. Niin siinä sanotaan. Päähenkilö Mette on keski-ikäinen, käyttää Kalevalakoruja ja haluaa seksiä. Tämä on uskallettua nykysuomessa.

    VastaaPoista
  3. Heh. Pitääköhän mennä lukemaan artikkeli kirjastoon.

    Hahhhah. Jep.

    VastaaPoista
  4. Ai niin, jotkut Kalevalakorut ovat kyllä rumia.

    VastaaPoista
  5. Seksi taiteessa on saavuttanut pisteen, että normaalissa parisuhteessa elävää pidetään liki friikkinä.

    Jos ei muuta niin parinvaihtoa tai seksileluja pitäisi jokaisen ainakin kokeilla, ennen kuin saa sanoa ettei kiinnosta.

    Kalevalakoru ranteessa ja toinen kädessä. (Jotkut niistä ovat kauniita)

    VastaaPoista
  6. Sanot naulankantaan tuosta kapillari-ilmiöstä. Minusta se SK:n juttu on naurettava. Tämä on tätä tulevan teoksen markkinointia.

    Sylvi

    VastaaPoista
  7. Kalevalakoruja on kauniita ja rumia IMO. Mulla on kaulassa Pustan sydän, vasemmassa nimettömässä Metsäpirtin sormus (vihki-) ja oikeassa nimettömässä Pyhän Birgitan sormus. Sancta B:stä haluaisin sen ison riipuksen hopeisena. Joskus sitten.
    Seksi kirjoissa ja lehdissä. Tulee mieleen karkit jotka jossain vaiheessa halpenivat ja ilmaantuivat kauppoihin jättipusseissa. Liikaa karkkia kun syö, tulee ähky. Minulla henkilökohtaisesti alkaa olla seksiähky, siis kirjallisen seksin ähky. Pientä haastetta kolmiokirjoittajalle sulatella sitä ähkyä.

    Susu, Hirveä hospodar oli tajunnanräjäyttäjä 14-vuotiaalle minulle. Posket punaisina tosisiskoni kanssa selattiin kun löydettin se kummisedän kirjahyllystä. Ai että noinkin voi tehdä...ja noin...öh. No, olihan se vähän turhan julma.Mutta saipahan Mony Vibescu palkkansa.Yksitoistatuhatta raipaniskua, vai miten se olikaan.
    Fanny Hill siihen verrattuna oli suloinen, puuterin- ja parfyymintuoksuinen. Niitä sanoja, välillä ei tiennyt puhuttiinko juhannussalosta vai miehen Siitä..

    Mutta joo, alkaa olla sellaista aikaa että vähemmän voisi olla enemmän. Mutta jos sen sanoo ääneen, joku löytää termin "kukkahattutäti" tosi helposti. Ei se mitään. Kukkahattu voisi oikeastaan olla aika hieno asuste.

    VastaaPoista
  8. "Rohkea ja ruma kuvaus naisen seksielämästä" Jahhah. Mitäköhän SK:N toimittaja sillä oikein mahtaa tarkoittaa? Luin jo tuosta kirjasta aiemmin ja se hieman kiinnostaa kyllä, että miten rohkea Sinervo mahtaa olla.

    Käsittääkseni kirjassa kerrotaan keski-ikäisestä naisesta, joka alkaa harjoittaa seksiä nuorten miesten kanssa löytäessään netti- ja treffipalstat, alkaessaan elää virtuaalimaailmoissa.

    Voi olla, että luen kirjan kuitenkin ennenkuin sanon siitä varsinaisesti mitään. Seksi se näyttää kuitenkin olevan kovin myyvä aihe. Etenkin tuo rohkea ja ruma seksi, se on kummaa niin on. Eikös tulevaisuudessa voisi kirjallisuutta ryhtyä myymään eroottisilla mainoskuvilla itse kirjailijoista. Sellaisia rohkeita ja rumia kuvia heidän intiimielämästään.

    (Kalevakoruissa on joitain oikein nättejä ja ihania koruja, minä kyllä tykkään)

    VastaaPoista
  9. Minulla on vähän Reginaa karkeampi tausta, ja siksi tai siitä huolimatta minua rasitti tuossa Suomen Kuvalehden jutussa se, että pitihän siellä kertoa, miten Sinervon teoksessa "juoni toimii ponnahduslautana filosofisiin ja psykologisiin kysymyksiin". Ja sitten vähän vilauteltiin ranskalaisia filosofeja.

    Minusta olisi kivaa ja reipasta lukea seksikirja, jossa sitten vain pantaisiin eikä päädyttäisi filosofisiin kysymyksiin. No, rehellinen ollakseni en ehkä jaksaisi sitä panemistakaan kahtakymmentä sivua enempää. Mutta äärimmäisen kyllästynyt olen niihin halukirjoihin, joissa seksi on vain väline ja sen avulla käsitellään jotakin filosofista, kuten "naisen" ihmeellistä asemaa maailmankaikkeudessa.

    Tämä kommentti ei liity Sinervoon vaan SK:n artikkeliin. Sinervosta olen yleensä pitänyt.

    VastaaPoista
  10. Hirlii, odotan päivää jolloin Sinervo tai joku muu vakavati otettava kirjailija paljastaa pillunsa kameralle, ei se varmaan kaukana ole. Ja siis minähän en sano kirjasta mitään, se voi olla vaikka kuinka hyvä. Tämän jutun pointti on tosiaan vaan siinä, että miten tuollaisella tavalla voi enää vuonna 2009 kannattaa mainostaa mitään.

    Reine, rohkeasti vaan kukkahattu päähän keikkumaan.

    Sylvi joo, markkinointia ilman muuta, mutta meneekö läpi tosiaan. Pureeko tällainen strategia.

    Satujose, jotenkin on alettu ajatella, että seksuaaliseti ahkera ja monipuolinen ihminen on hyvä työntekijä ja yhteiskunnan tukipylväs.

    VastaaPoista
  11. Hei mummo! En minäkään tosiaan väitä tässä mitään Sinervon kirjasta, vaan äimistelen sitä artikkelia. Ja totta puhut, aika ei ehkä sitten vieläkään ollut kypsä sille, että aikuisen naisen seksihaluja käsiteltäisiin semmoisenaan, harrastamatta filosofisia silmänkääntötemppuja joiden avulla on tarkoitus tehdä romaani salonkikelpoiseksi.

    VastaaPoista
  12. Mummolle tiedoksi, että Juri Nummelin on toimittanut suomalaisten seksinovellien kokoelman "Asentoja", jossa ei turhaan oteta ranskalaisia filosofeja mukaan pelehtimään.

    http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/juri-nummelin-toim-asentoja/

    VastaaPoista
  13. Pitkästä aikaa kommentoin. Hieman ihmeissäni minäkin luin artikkelia, minusta naisen halu ei ole tabu. Tai mitä kaikkea siinä SK:ssa sanottiinkaan tai miten sen tulkitsin. Anyway, kunnon pornokirjoja minäkin muistan nuoruudestani, heh-heh. Fanny Hill kuuloistaa tutulta ja sitten tämä Sadevarjo (markiisi de sade).

    Mikä muuten siitä naisen tai miehen panetuksesta tai seksin halusta tai lihalliseta himosta tekee jotenkin filosofista. Eikö se paremmin ole hikeä, (verta?) ja läähätystä sekä läskiä ja lotinaa sekä ähinää ja puuskutusta? Sieluni silmin nään menneen ajan Herra Rousseaun puuteroituine peruukkeineen ja poskipäineen äheltämässä jonkun pariisittaren päältä tai alta.... Se on filosofiaa se. (tuo oli ehkä mautonta)

    VastaaPoista
  14. Jaaha, otinpa sitten iloisesti asentojen ystävän roolin täällä ja heti jouduin tuonne sivurullaan tarkkailtavaksi.

    Oikeastaan piti vain alun perin sanoa sinulle, Kirsti, että minä olen lueskellut tätä blogiasi jo aika pitkään ja usein ihailen sinussa jotain, mutten ihan osaa sanoa mitä. Jostain syystä vähän arastelen astua naisten blogeihin puhumaan. Sinulle minun on kuitenkin usein tehnyt mieli sanoa jotain. (Susuakin olen lukenut!)

    VastaaPoista
  15. Kirsti, tarkoititko Riitta Kylänpään juttua?
    http://suomenkuvalehti.fi/blogit/paivitys/helena-sinervon-uusimmassa-kohtaavat-korkea-ja-matala

    En nimittäin löytänyt tästä jutusta mainintaa Kalevala-koruista. Ehkä tarkoitit sittenkin jotakin muuta juttua, mutta minä luin tämän, jonka löysin netistä. Siksipä en varmaan päätynytkään samanlaiseen lopputulokseen kuin sinä.

    Kylänpää kertoo jutussaan, kuinka hän ensin järkyttyi, koska hän erehtyi lukemaan kirjaa kirjaimellisesti. Sitten hän kuitenkin toipui järkytuksestään ja löysi kirjasta satirisia,jopa parodisia aineksia. Kylänpää myös myötäilee Sinervoa siteeraten kirjailijaa itseään - kirjallisuudessa on kauneuden aika ohi - ja heti perään hän pohtii kirjan henkilöiden ihmiskuvaa - ihmiskunta on paha.

    Kylänpää vertaa Sinervon teosta Jelnikeen, Milletiin ja Klemolaan, mutta minkäänlaista moralistista paatosta, jota läksin etsimään blogijuttusi perusteella en löytänyt. En tietenkään, sillä ilmeisesti luimme ihan eri jutut.

    Jatkan jutun etsimistä.

    VastaaPoista
  16. Köysinpä katkelmankin ko. Sinervon teoksesta, mutta haastattelu on ja pysyy ulottumattomissani

    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/finlandia-voittaja-helena-sinervon-uusi-romaani-ilmestyy-lue-katkelma

    VastaaPoista
  17. Hah hah :D
    Tuo toteamasi: ei ole varmaankaan ole kaukana se kun joku vakavasti otettava kirjailija paljastaa pillunsa kameralle.

    Mikään tabu seksi ei enää ole tänä päivänä, rasittavuuteen asti siitä saa puhua ja lukea. Rasittavin oli eräs työkaverini, joka maanantaisin halusi kertoa ensimmäiseksi, että missä asennossa ja millä tavoin ja minkä huonekalun päällä tai alla oli viikonloppuna nainut miehensä kanssa.

    VastaaPoista
  18. Jaa-a, oli se aikaa se, kun Ant-Vuorinen kirjoitteli seksijuttuja Hymyyn ja väitti rakeastelleensa kirjahyllyn päällä. Kirjahyllyjen suurena ystävänä olen tätä mietiskellyt enkä ole ratkaisua löytänyt; miten krijahyllyn päällä rakastellaan? Eikö se ole hirveän epämukavaa? Eikö koko juttu kaadu? (Minun taloudessani kirjahyllyn päälle ei edes pääse ilman kunnon remonttitikkaita.)

    Ant-Vuorisen paljastuksista vielä - Hymy kustansi hänet Tampereen Kaupunginhotelliin haastattelujen ajaksi. Ant-Vuorinen otti turhan vakavasti asemansa Suurena Synnillisenä Madamena, tilasi huoneeseen shamppanjaa (tietysti Hymyn laskuun) ja hovimestarin tuomaan. Siellä hän lekotteli vaahtokylvyssä ja kehotti tuomaan shamppanjan viereensä ja tulemaan itsekin.

    Hovimestari laski shamppanjan kylpyammeen viereen, kumarsi ja lähti. Hän sattui olemaan homo. Tiedän tämän kaiken, koska äitini oli Kaupunginhotellissa viinikassana ja kyseinen Ilmari oli hänen paras ystävänsä. (Tosin heterohovimestari olisi käyttäytynyt samoin - Ant-Vuorinen otti roolinsa liian vakavasti.)

    VastaaPoista
  19. Mielenkiintoista keskustelua. Täytyypä lukea ko. artikkeli ja tuo "ruma" kirjakin alkoi kiinnostaa. Olen ollut huomaavinani, että naisen haluista tekee yleensä erityisen "ruman" se, jos nainen vaihtaa usein partneria tai jos partnerit ovat nuorempia kuin nainen itse.

    VastaaPoista
  20. Oli siinä jutussa kaikesta (markkinoinnista) huolimatta silti koko lailla hyviäkin huomioita. Kuten toteamus, että ihmiset nykyään haluavat tehdä elämästään kivaa ja helppoa ja kiksejä pitää olla kaiken aikaa. Tätä Sinervo väittää parodioivansa päähenkilönsä äärimmäisyyksien kautta. Se ei ehkä ole vallan uutta, mutta jos sen hyvin tekee, niin miksei.

    Mutta se, että vastapoolina peliin tuodaan - varovaisesti - V. A. Koskenniemi parka, kaukaa kumpujen yöstä, se on kovasti korrektia. Ja siksi, kaiken korrektiuden vuoksi vesilasiin ei synny ihmetystä kummempaa myrskyä.

    Tuo Regina-kuvio,mistä jo on puhe ollut - niin kun itse lakkasin lukemasta lajia, koin myöhemmin melkoisen yllätyksen, kun jollain kauppaselailulla totesin niiden seksin määrän. Muuten kyllä olen samaa mieltä, genrenvaihto ei merkitse tai muuta mitään, seksi on aina vain sitä samaa.

    Mutta Jelinek ja Houellebeq ovat nyt muotia, sitä kai tämä on. Sitäkin kai voi miettiä / kysyä, poistaako nimeäminen häpeän. Itse en sitä oikein usko, se olisi jo tapahtunut, jos asia olisi suoraan puhumisesta ja rumista sanoista kiinni.

    Ja tuo ajatus, että olympialaiset Kiinassa päättyivät kauniin harmoniseen ihmispyramidiin, vaikka Kiinan politiikka on jotain muuta, on jotenkin pielessä. Koska en usko edistykseen niin pitkälti, että voisin ajatella kaunista taidetta sallituksi vasta sitten, jos yhteiskunta ja elämä on kauttaaltaan hyvää ja kaunista. Sillä lopulta kaikki tuo edistyskin on unelmia, niitä jotka pitävät hengissä - siinä missä naisten hömppä rumassa arjessa.

    Ja ristiriitaista kyllä, edistysuskon vaikeudesta huolimatta, ajattelen että rujoudessa ja rumuudessa piehtarointi tuhoaa ihmisessä hyvän ja kauniin.

    VastaaPoista
  21. Tuollainen suuri synnillisyys kuin vaahtokylpy ja kuohuviini, josta Mette tuolla kertoo, kiinnostaisi kyllä minuakin. Ou jee, haluan olla Suuri Synnillinen !

    VastaaPoista
  22. (jatkuu, koska pätki taas - tietotekniikan teknologia haamut tekevät täysikuun aikana näköjään kaikenlaista)

    Tuohon Meten hauskaan viestiin:
    Hankala paikka tuo kirjahylly seksille, tämän mainitun kirjahyllyn täytyy olla hyvin matalalla tai sitten kirjahyllyn päällä on oltava jonkinlainen parvi jotta se olisi mahdollista. Kirjahyllyjen välissä sen sijaan suuteleminen ja muukin onnistuu kyllä. Kirjastoon voisi joskus sijoittaa rakkauskohtauksen, tämä vinkiksi kaikille heille jotka kirjoittavat rakkausromaaneja. Kirjasto miljöönä on aika kiehtova ja mielikuvituksellinen paikka kaikintavoin kaikenmoisille intohimoille ja sen moninaisille ilmentymille.

    VastaaPoista
  23. Hei kaikille, olen hankalien yhteyksien päässä Aulangon rantasipissä ja hotellin verran väkeä näköjään jonottaa tälle koneelle, joten en pysty niin perinpohjaisesti vastaamaan monipuolisiin viesteihinne kuin tahtoisin.

    Celia, paperilehdessä mielestäni mainittiin Kalevalakorut romaanihenkilön yhteydessä. Ei jutussa mitään erityistä paatosta ollut, se vain perustuu käsitykseen, että naisen halusta kirjoittaminen olisi tabu tässä maassa, sitä minä en käsitä, en niin millän. En sittenkään, vaikka sanotaan että ennen on kirjoitettu kirjoja kauniisti, nyt Sinervo kirjoittaa rumasti.

    Mummo, olet ollut seurantalistallani pitkään, varmaan siitä asti kun ilmestyit, mutta en ole huomannut laittaa blogiasi tuohon rullaan. Mukava kun kommentoit. minunkin on monta kertaa tehnyt kommentoida sinun blogiasi. Ehkä vielä rohkaistun.

    Lentsu, kaipa sitä kirjoja kirjoittaessa aina vaan täytyy keksiä asioille jokin syvempi ulottuvuus, en tiedä. Itsekin varmaan teen sitä. Ja siksi minua harmittaa, kun minun opuksistani kukaan ei koskaan kaiva niitä syvällisyyksiä, vaikka olen kuinka ladannut niitä sinne.

    Hah Mette,kiitos tästä muisteluksesta.

    Hannah, minua ärsytti tuokin kommentti jonka nostit positiivsena esiin, siis että ihmiset haluavat vain elämästään kivaa ja helppoa. Minusta kaikkien ihmisten elämä on luonnostaan ihan hemmetin vaikeaa ja päättyy kuolemaan, joten mitä ihmeen valittamista on siinä jos joku siinä välillä haluaa vähän nauttia elämästään.

    Hirlii:-)

    Tirlittan joo, niinhän se tietysti on, että käytännössä naisen aktiivinen parinvaihto aiheuttaa sosiaalisia rasitteita, mutta ei se kirjallisuudessa ole mielestäni ollut onkelma enää aikoihin:-)

    VastaaPoista
  24. Siis mummolle tarkoitin sanoa että ilmestyit blogistaniaan yleensä, ei tähän blogiin.

    VastaaPoista
  25. Sinervon kirjan nimi Tykistökadun päiväperho taitaa viitata Joseph Kesselin romaaniin Päiväperho. Kirjaa en ole lukenut, mutta me monetkin olemme nähneet Bunuelin elokuvan Päiväperho, jossa Catherine Deneuve esittää kotirouvaa, joka poistaa pitkästymistään alkamalla työskennellä bordellissa. Näin olen muistavinani, ja Bunuel sekoittaa kuviot niin, ettei tiedä mikä tapahtuu todella, mikä on jotain kuvitelmaa.

    Sylvi

    VastaaPoista
  26. Hui!
    Huomasin yhtäkkiä että minähän en edes lue seksiä, erotiikkaa? Millainenhan friikki sitä on, jos ei välitä kokeilla kaikkea, eikä edes lukea kaikesta ;)

    Tästä eittämättä tulee mieleen, voiko olla vakavasti otettava kirjailija, jos haluaa välttää yhdyntä kuvaukset?

    VastaaPoista
  27. Miksi kirjoissa pitäisi kuvata kaikki ihmisen fyysiset toiminnot tai ylipäänsä keskittyä niihin? Jos se on jotenkin tärkeää, missä ovat vaikkapa yksityiskohtaiset vessakuvaukset? Ehkä niistäkin avautuisi joitain uusia filosofisia ulottuvuuksia...

    VastaaPoista
  28. Helsingin sanomissa oli tänään Sinervon kirjan arvostelu, ei mitenkään ylistävä.

    VastaaPoista
  29. No, Sinervo nyt on Sinervo mutta onhan se niin että ei asiaa ole oikeasti käsitelty ennen kuin vakavasti otettava MIESkirjailija sen tekee. Eli vielä on tilaa uusille "tuoreille" näkökulmille :)

    Tulipa sitten mieleen se joku kirjailija joka taas oli estetisöinyt hurjasti seksiä, kaltereiden välistä ojennellaan kukkasia kädestä toiseen, olikossenyt Jean Genet? Tai keskustelut Hays-koodiston vaivaamasta vanhemmasta Hollywood-elokuvasta jossa joidenkin nykykatsojien on kovin vaikeaa huomata sitä kaikkea rivien välissä tapahtuvaa kun sitä ei nykyelokuvan perusteellisuudella esitellä.
    Kyllä, Alice Faye puhui Don Amechen suutelemisesta That Night in Riossa mutta kyllä ne oikeasti menivät sänkyyn, onhan se nyt selvää.

    VastaaPoista
  30. Hdcanis, onhan noita "vakavasti otettavien" miesten seksiä tihkuvia kirjoja julkaistu maailman sivu, Henry Milleristä lähtien. Millerhän kuvaa teoksissaan omaa elämäänsä Pariisissa. Millerin Kravun kääntöpiiri julkaistiin englanniksi 1934, ja muutkin teokset ovat pitkälti sitä samaa, ihan ihtiään. Ja jos kirjoja on uskominen, Miller ryyppäsi kuin mielipuoli ja nai kaikkea, millä oli kaksi jalkaa ja jotka liikkuivat omin jaloin. Tiedä sitten, mikä on totta, mikä kirjailijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

    Millerin jalanjäljiltä löytyykin sitten lukuisia muita mieskirjailijoita, suomeksikin, jotka ovat kertoneet teoksissaan omasta seksielämästään (reippaasti värittäenkö?- en tiedä).

    Joten jälleen päädytään siihen tulokseen, että naiset ovat pahasti muodista jäljessä, tässäkin tapauksessa vähintään puoli vuosisataa.

    VastaaPoista
  31. Muukala, Henry Miller kuvaa teoksissaan ihmisen kaikenlaisia ruumiintoimintoja, jos vaikka sittenkin sattuisi kiinnostamaan. ;)

    VastaaPoista
  32. Kirsti,
    "se vain perustuu käsitykseen, että naisen halusta kirjoittaminen olisi tabu tässä maassa, sitä minä en käsitä, en niin millän. En sittenkään, vaikka sanotaan että ennen on kirjoitettu kirjoja kauniisti, nyt Sinervo kirjoittaa rumasti."

    Jaa, pitääpä sitten lukea alkuperäinen juttu.

    Netistä löytämäni materiaalin perusteella päädyin nimittäin siihen tulokseen, että Kylänpää vain myötäilee Sinervon omia sanoja, kertoessaan, että nyt Sinervo kirjoittaa rumasti. Kylänpää nimittäin toistelee Sinervoa siinäkin, että ko. kirja on satiiri.

    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/finlandia-voittaja-helena-sinervon-uusi-romaani-ilmestyy-lue-katkelma


    En minäkään käsitä, jos joku väittää, että naisten halusta kirjoittaminen olisi Suomessa tabu. Onhan näitä ollut, Eeva Kilpi kirjoitti esimerkiksi Tamaran (1972), jossa Tamara oli halun kohde, mutta Tamaran omat halut kohdistuivat jonnekin muualle. Ja on niitä muitakin ennen Kilpeä ja Kilven jälkeen. Kilpi vain tuli ensimmäisenä mieleeni.

    En kuitenkaan suostu vertaamaan Kilven tai kenenkään muunkaan naisen haluista kirjoittavan naiskirjailijan tyyliä Sinervon tyyliin SK:ssa julkaistun pikkukatkelman perusteella.

    VastaaPoista
  33. Juu, kyllähän Miller ja muut ovat omaa seksielämäänsä dokumentoineet ja epäilemättä myös hieman fiktioineetkin...mutta eivät ole vielä kirjoittaneet rohkeaa ja rumaa romaania naisen himosta. Sitä odotellessa.

    Niin, ja seksikin on kai sellainen asia että se pitää keksiä säännöllisin ajoin uudestaan.

    VastaaPoista
  34. Kiitos Sylvi taas taustatiedoista, joista sinulla on ilmeisesti pohjaton varanto:-)

    On se varmaan mahdollista Satujose, siis olla uskottava kirjailija ilman elimien yksityiskohtaista kuvausta. Itse epäilen, että olennaisinta on aina, kuka kirjan on kirjoittanut ja millaiset suhteet hänen kustantamollaan on erilaisiin lehtiin, vai onko tämä turhan kyyninen näkemys...

    Muukala, esititpä hyvän kysymyksen, tätä sietää miettiä.

    Sattumoisin luin arvion Susu. Eihän se kauhean imarteleva ollut.

    hdcanis, Sinervo taisi tosiaan omassa teoksessaan pyrkiä nimenomaan pois seksin estetisoinnista, se kenties on sitä uutta. Ja ilmeisesti on tosiaan niin, että seksi pitää aina uudestaan keksiä, ja mikä ettei, koska uudestaan ihmisethän sen elämässäänkin aina keksivät. Välillä kyllästytään ja sitten taas, avot.

    Celia, sinähän voisit lukea Sinervon kirjan, kun olet ammatti ihminen;-)

    Minusta on ihanaa, että tämä aihe hersyttää näin paljon kommentteja.

    VastaaPoista
  35. Hah hah, Kirsti! Sittenhän me kaikki naiset olemme asian varsinaisia tuntijoita. Eikös meistä suurin osa täällä sinun kommenttilaatikossasi pyörivistä naisista ole keski-ikäisiä naisia ja oman elämämme asiantuntijoina olemme keski-ikäisten naisten elämän asiantuntijoita.

    VastaaPoista
  36. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  37. No juu, onhan se totta, että me kaikki tietyssä mielessä olemme seksin ammattilaisia.

    VastaaPoista
  38. Voi Kirsti! Pari päivää netin ulottumattomissa, ja heti missasin näin tärkeän aiheen.
    Olet kyllä aivan ihana. Allekirjoitan taas alustuksesi kokonaan. Kiitoskiitoskiitos, että otit ko. aiheen käsittelyyn.
    Suomen Kuvalehden juttu oli kertakaikkiaan ärsyttävä ja piiloasenteellinen, kuten Riitta Kylänpään jutut yleensäkin.
    Minua ottaa niin kaaliin, kun ollaan olevinaan niin hienoa, niin hienoa, että seksikin kelpaa vasta, kun entinen Finlandia-voittaja siitä kirjoittaa.
    Kai nyt naiset ovat seksiä kirjoissa kuvanneet, enemmän ja vähemmän rumasti, vaikka kuinka pitkään.
    Ja tässä Cosmopolitan-maailmassa olen kanssasi Kirsti täsmälleen samaa mieltä, että rohkeaa on se, jos seksiä ei kuvata ollenkaan...
    Esimerkiksi Virpi Hämeen-Anttila on sijoittanut kirjoihinsa joitakin seksikohtauksia, jotka ovat kömpelyydessään niin koomisia, että aivan hävettää.
    Ja totta: kuinka alas naiskirjailijan on toisaalta kaula-aukkonsa ulotettava? Julkisuuden tavoittelulle kun alistetaan kaikki: erotaan miehestä ja mennään yhteen vähän mediaseksikkäämmän tyypin kanssa. Markkinointikikat alkavat olla samaa luokkaa kuin Hollywoodin filmitähdillä.
    Huoh, kyllä harmittaa, kun myöhästyin tästä debatista.

    VastaaPoista
  39. No ethän sinä mitään pahasti missannut Anonyymi. Ja ihan viisasta välillä poistua netin äärestä, pitäisi varmaan ottaa opiksi. Yleensäkin rajoittaa mediariippuvuuttaan. Samaa mieltä Hämeen-Anttilan seksikohtauksista kyllä. Mutta ehkä nämä ovat makuasioitakin? JOtkut saattavat kokea, että ne ovat erittäin luontevia ja mukaansatempaavia.

    Mitä noihin markkinointikikkoihin tulee, niin kyllähän minä sen ymmärrän, että niitä käytetään, koska elannosta käydään karkeaa kamppailua koko ajan, kirjallisuudessakin. Mutta hiukan koominen säväyshän siitä tulee vakavaan korkeatasoiseen tuotantoon kun sitä kepulikonstein markkinoidaan.

    VastaaPoista
  40. Mielenkiintoinen keskustelu. Keski-ikäisen naisen viitekehyksen saaminen vaatii kirurgia, joten sen saamisesta luovun.

    Mutta yksi sivuhuomio edellä keskusteltuun. Eikös sellaisia kirjahyllyjä taannoin Suomessakin tehtailtu, joissa oli vain kahden hyllyn verran korkeutta. Sen kun asemoi esim. sängynpäätyyn palmun alle, niin johan siinä. (Pitäisi tietysti olla huoneella kokoa. Näitä riivatun tulitikkulaatikkomakuuhuoneita kun ei ole tähänkään riemuun tarkoitettu.)

    VastaaPoista
  41. Ei paina mikään! En ole lukenut piruuttaankaan ainuttakaan arvostelua tähän mennessä. Kirjan sain äskettäin ja se nyt vaan oli minusta hyvä! Perustelut muualla pikapuoliin ja lokissakin...

    Turha tuomita, jos ei ole lukenut itse opusta.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!