lauantai 29. elokuuta 2009

Tytötkin on tuhmia

Lehdessä oli pieni uutinen siitä kuinka kolmen murrosikäisen tytön porukka oli pahoinpidellyt ja raiskannut tytön, joka oli aikaisemmin kuulunut samaan kaveriporukkaan, ja jonka kanssa oli tullut riitaa. Tyttö oli huumattu diapamilla, sitten häntä oli useiden tuntien ajan rusikoitu.

Olen itse kasvanut sellaisen propagandan ympäröimänä, jonka mukaan naiset luonnostaan ovat helliä ja suloisia, luopuvat omastaan muiden hyväksi ja tämä on heille pelkkä ilo. Tällaiseen naiseuteen minua on kasvatettu ja kasvatus herätti minussa lapsena ja nuorena vihaa ja ahdistusta, joka tosin kääntyi sisäänpäin, enkä kyennyt käsittelemään sitä muuten kuin tukahduttamalla. Ajoittain saattoi olla jotain pieniä itsensä vahingoittamispyrkimyksiä, kerran esimerkiksi talloin paljain jaloin nokkospuskia, jotta sisäinen kipu korvautuisi konkreettisella, fyysisellä kivulla.

Koin aina, etten ole hellä enkä suloinen, enkä luonnostani luovu omastani muiden hyväksi. Halusin kyllä olla hyvä, useimmiten, mutta olisin halunnut että hyvyyttäni arvostettaisiin. Ymmärrettäisiin sen hinta. Mutta sitähän ei ymmärretä jos nähdään, ettei ihmisellä muuta vaihtoehtoa olekaan kuin iloiten uhrautua muiden hyväksi.

Olisin voinut hyväksyä, että omasta muiden hyväksi luopuminen olisi asia, johon jokaisen pitää pyrkiä ja josta tunnustetaan, että se on luonnostaan vaikeaa jokaiselle, niin tytöille kuin pojille. Jos omasta edusta luopuminen olisi nähty jokaisen velvollisuutena, olisin varmasti sopeutunut siihen. Mutta ajatus, että minun pitäisi jotenkin luonnostani kyetä panemaan muiden tarpeet omieni edelle sen vuoksi että olin syntynyt tytöksi, täytti minut aina järkyttävällä katkeruudella.

Huomaan, etten vieläkään ole sinut tämän asian kanssa, koska tuo uutinen herätti minussa halun huutaa: näettekö nyt, eivät tytöt ole yhtään sen herttaisempia kuin pojatkaan. Me olemme kaikki kauheita.

Minulle on vapauttavaa tajuta, etten ole luonnostani yhtään hyvä ihminen. Koska vain silloin hyvän tekeminen voi olla tietoinen valinta. Olen vapaa valitsemaan hyvän tai pahan ja päätän valita hyvän. Ideologia, jossa naiset nähdään suloisina hoivaajina mielestäni riistää meiltä meidän vapautemme.

ugh, en yhtään ymmärrä miksi kirjoitin tällaisen jutun.

Share/Bookmark

34 kommenttia:

  1. Vieläkö sä kirjoitat lehteen niitä kolumneja, tää oli jälleen aivan loistava. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että kirjoitit. Vaikka nykyään tuota kieroa uskomusta ei enää pönkitetä meidän kulttuurissamme "säädyllisyydellä" ja sopivaisuussäännöillä, esimerkiksi medikalisaatio yrittää kaiken aikaa rajata tiukasti sitä, mikä on tervettä, normaalia naiseutta ja mieheyttä (muita sukupuolen määrittelytapoja kuin tuo kaksijakoinen ei tietenkään edes kaikilla ole) . Minä(kään) en hyväksy sitä, että eettisyys ja "hyvä" on sukupuolesta riippuvaista.

    VastaaPoista
  3. Jos lähdetään siitä, että hellyys ja suloisuus ovat genderin ongelma, pitäisi varmaan paheksua sitäkin, kun uutisoinnissa mainitaan väkivallantekijöiden sukupuolet. Se kai juuri johtaa taivasteluun, että huh huh naisetko myös tekevät noin. Oi jospa väkivalta olisi vain väkivaltaa eikä mikään sukupuolikysymys.

    Sillä seuraava askelhan on usein se, että studioon kutsutaan psykologi kertomaan, miksi naiset ovat väkivaltaisia. Ja kun sitten todetaan kaiken johtuvan turhautumisesta naisen rooliin, on jo vähän kuin hyväksytty niiden raiskaajienkin käytöstä. Tai muodikkaammin: ymmärretty.

    VastaaPoista
  4. Tämä tapaushan sattui Harjavallassa, lähellä meikäläisen asuinsijoja, ja tunnen ja tiedän hieman näitten seutujen tyttöjen elämästä työnikin kautta - juuri heidän parissaan operoin vuosikaudet.

    Jos ja kun nämä naisenalut käyvät kynsimään ja hakkaamaan toisiaan, se tapahtuu aina seksuaalisuuden pohjalta, sillä ainoa syy, mistä kissatappelut käydään, on kilpailu miehistä (tai naisista, jos ollaan lesboja), ja ennen kaikkea vahva mustasukkaisuus.

    Täälläpäin on ennenkin lentänyt hiustuppoja ja vaateriekaleita, kun harjavaltalais- tai muunpitäjäläisneitoset ovat tapelleet miehistä paikallisen suositun soittoruokalan kupeessa.

    Syitä ei ole lähdetty hakemaan naissukupuolen turhautumisesta, vaan mieluummin tyttöjen syrjäytymisestä ja onnettomista kotioloista - mistä niitä aina mielestäni tulekin hakea, jos niitä yleensä haetaan.

    VastaaPoista
  5. Sain potkut, Karpalo;-)

    Se on totta Millan, medikalisaatio on kauhea peikko, joka orjuuttaa meitä.

    Mummo, miesten ja naisten väkivaltaisuus on varmasti erilaista. Miten paljon on kysymys sukupuoleen sisäänrakennetusta erosta, miten paljon kulttuurin tuottamasta erosta, ja kuka osaa tehdä eron näiden välillä, en tiedä. Ymmärtäminen on periaatteessa hyvä asia, mutta toisaalta se myös alistaa kohteensa. Pahantekijöiden ymmärtäminen saattaa tehdä heistä syyntakeettomia, sillä tavalla riistää heidän täysivaltaisuutensa, ihmisarvonsakin siis jollakin tavalla.

    En edelleenkään ihan tarkkaan tiedä mitä ajan takaa.

    VastaaPoista
  6. Iines, itselläni ei ollut tarkoitus etsiä syitä tyttöjen käytökseen, päin vastoin. Näen tyttöjen käytöksen aivan normaalina ihmisen toimintana. Jos tytöt eivät tuolla tavalla käyttäydy, se tarkoittaa, että koulutus, kasvatus on ollut heidän kohdallaan poikkeuksellisen onnistunutta. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, että joidenkin kohdalla koulutus ja kasvatus epäonnistuu. Se on on ihmeellistä että niin pitkään ja sitkeästi on kyetty vaalimaan ajatusta naisten moraalisesta ylivertaisuudesta miehiin nähden. Pohjimmiltaan tämä ylivertaisuus ajattelu on naisen alistamista. No feministit ovat taitaneet puhuakin ylistämällä alistamisesta. Ehkä se on se juttu joka minua otti nuorena pattiin.

    VastaaPoista
  7. Samaa minä yritin sanoa, Kirsti - ihminen pystyy väkivaltaan sukupuolesta huolimatta.

    Minusta on hieman hassua, että kun puhutaan tytöistä, ei saisi etsiä syitä poikkeavaan käytökseen. Aivan samoinhan etsitään syitä poikienkin poikkeavaan käytökseen - heitä vasta psykologisoidaankin.

    En itse osaa ajatella niin, että jos miehet ovat väkivaltaisia, niin on normaalia että naisetkin. Ei se niin mene.

    Naisia kasvatetaan yhä edelleen perinteisen vanhakantaisesti naisen rooliin - milloinkaan ennen kasvattaminen tytön ja alistuvan naiseuden, pikkuhutsun rooliin ei ole ollut yhtä voimakasta kuin nyt. Koko lapsille suunnattu kulttuuri on pikkuaikuisen kulttuuria, ja naisetkin tuntuvat hyväksyvän tämän tyttärilleen tuotteistamalla heidät napapaidoilla ja meikeillä päiväkoti-iästä alkaen, tai millä nyt lapsi kulloinkin satttu tahtomaan.

    Jos tyttö tällaisen virikemaailman kasvun läpäisseenä lyö, potkii ja puukottaa ja raiskaa ystävänsä, on se totisesti uroteko, siis tavatonta, ei normaalia lajikäyttäytymistä, kuten poikien käyttäytyminen on - poika noudattaa eräänlaista perinnettä puukottaessaan. Nainen tekee siis enemmän puukottaessaan. Tämä ei ole normaalia, vaan hyvin kiinnostava ilmiö, jossa on puolensa.

    VastaaPoista
  8. Kirsti,
    minusta "ymmärtämisessä" on huonoa juuri tuo, mitä sanot. Syitähän voi hakea, muttei niitä koskaan löydy - tai jos löytyy, totuus on yhtä kapea kuin tulkinta.

    En pidä siitä, että ihmiset nähdään olosuhteiden uhreina. Sekään ei minusta ole erityisen tervehdyttävää, kun raiskatuille toistellaan, että se ei sitten ollut sinun syysi millään lailla. Ei varmasti ole syy, mutta usein siinä samalla viedään raiskatun kokemus osallisuudesta tapahtumiin, mahdollisuus käsittää, kuinka itse oli siinä mukana ja toimi niin kuin toimi. Aika pieni osa raiskauksista on niitä, että tuntematon hyppää pimeästä puskasta ja raiskaa oitis. Kyllä siinä jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä yleensä on ensin.

    Tällä ei ole mitään tekemistä raiskattujen syyllistämisen kanssa. Tämä kommentti liittyy pikemmin siihen, minkälaiseen jälkihoitoon uskon ja minkälaiseen en. Subjektiuden kadottaminen ei varmaan lisää uskoa turvalliseen tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
  9. Mummo, olen miettinyt samaa esim. koulukiusattujen kohdalla. Pitäisikö kiusatut saattaa ymmärtämään mllä tavalla he ovat itse osallisia tapahtumiin? Miten sen voi tehdä niin, ettei kiusattu kokisi että hänet syyllistetään tapahtumista? Raiskatuilla on sama dilemma. Muistan millainen meteli nousi, kun poliisi antoi televisiossa konkreettisia ohjeita kuinka nainen voi välttää raiskatuksi tulon.

    Iines, kirjoittaessani tätä juttua mietin juuri tuota. Kasvatetaanko tyttöjä edelleen vanhakantaiseen naisen rooliin. Minä en nimittäin tiedä. Itselläni ei ole lapsia, en ole joutunut päässyt seuraamaan niin läheltä. Joskus olen saanut ihan päinvastaisia viestejä tyyliin, enää ei ole tuollaista, nykyään ollaan tasa-arvoisia. Mutta siis itsekin olen epäillyt, ettei mitään valtaisaa muutosta ole tapahtunut. Ja siis sinäpä sen sanoit, kaverin pahoinpitely ja raiskaus on tytöltä isompi, jyrkempi teko kuin pojalta, koska hän on joutunut murtautumaan paksumman kulttuurisesti rakennetun estojen muurin läpi kuin poika.

    VastaaPoista
  10. Nämä harjavallat, laitilat, eurat, ukit ja monet muut pienet teollisuuspaikkakunnat eivät kuulemma(vaimoni on opettaja) ole mitään opettajien unelmatyöpaikkoja. Oppilasaines on samanlaista kuin isojen kaupunkien ongelmalähiöissä.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi,

    en tahdo puhua oppilaista aineksena kuten sinä, sillä oppilaat ovat erilaisia ihmisiä, erilaisia oppijoita kaikki keskenään.

    Mitä tulee mainitsemiisi paikkakuntiin, niin minun on pakko todeta, että sinulla ei nyt ole oikeaa tietoa asiasta. Minulla on!

    Olen toiminut opettajana mainitsemallasi seudulla ja tunnen lähiseutujenkin tilanteen edelleen varsin hyvin. Oppilaat tällä seudulla ovat pääsääntöisesti mutkattomia, iloisia ja mukavia maalaisnuoria, ja jos ongelmia on, ne liittyvät suurimmalta osalta oppilaiden poissaoloihin, eli ovat oppilaisiin itseensä kohdistuvia, valitettavasti. Opettajat saavat tehdä työtään ihan rauhassa.

    Muuten, asiasta toiseen - minut on yritetty raiskata suoraan puskista. Erehdyin provosoimaan tuntematonta miestä turkulaisella bussipysäkillä hymyilemällä hänelle ystävällisesti. Olen kertonut tästä pariinkin otteeseen blogissani. Mies sai tuomionsa, 50 markkaa vahingonkorvausta, ja minä sain murtuneen ranteen, särkyneet silmälasit, veriset kasvot ja pitkäaikaisen pelon sieluuni.

    VastaaPoista
  12. Tämä luiskahtaa sivuun, mutta jotten ymmäränyt väärin niin kysyn. Kirsti & Mummo: en ymmärrä ajatustenne kulkua.

    Itse tiesin tasan tarkkaan koko peruskoulun ja lukion ajan, mistä kiusaajien kenkä puristi. Olin erilainen - en ulkonäöltä tai arkikäytökseltäni. Mutta kiinnostuksen kohteiltani, koulumenestykseltäni, luokkataustaltani toki (kyllä; laitilat, eurat, ukit ovat vieläkin Väinö Linnan kuvaamassa maisemassa). Olosuhteille ei lapsi/varhaisnuori paljoa pysty.

    Osallinen tapahtumiin olin, koska olin paikkakunnalla - en minä turpiini sen aktiivisemmin pyytänyt. Takaisin olen mennyt pelkästään brassailemaan nykymaailmallani - unissani.

    Yli olen päässyt parinkymmenen vuoden jälkeen asiaa ystävän kanssa läpikäytyäni, mutta metodi oli kyllä eri kun edellä maalailemanne. Olisiko minun siis pitänyt joko muuttaa paikkakunnalta, ryhtyä maanviljelijäksi tai lakata lukemasta ja harrastamasta "saattaakseni itseni ymmärtämään"?

    VastaaPoista
  13. Fitz, jos sanoisin, että sinun olisi pitänyt muuttaa paikkakunnalta, ryhtyä maanviljelijäksi tai lakata harrastamasta, niin silloinhan itse asiassa syyttäisin sinua siitä, että sinua kiusattiin, ja sehän olisi julmaa ja vaarallista. Tässä liikutaan tunneherkällä alueella ja on ilmeisen puhua tästä asiasta niin että tulisi ymmärretyksi toivotulla tavalla.

    On tietenkin selvää, ettei saa raiskata tyttöä, joka yöllä humalassa nukkuu puskassa hame korvissa ilman pikkuhousuja. Mutta toisaalta minusta viisautta valistaa tyttöjä, että älkää tehkö niin, koska lisäätte raiskatuksi tulemisen riskiä. Mutta kun tällä tavalla valistetaan, joku mielellään aina sanoo, että tässä nyt taas syyllistetään uhreja.

    Mutkalliseksi asian tekee se, että joskus voi sitten käydä niin kuin Iinekselle, tulla joka tapauksessa raiskatuksi, vaikka ei ole käyttäytynyt erityisen provoivasti.

    Siis hetkinen Iines, mieskö sai vahingonkorvausta yritettyään raiskata sinut? Just joo ja niinpä niin. Onkohan tällä alueella tapahtunut asennemuutosta viime aikoina?

    VastaaPoista
  14. Siis piti laittaa, että kuin Iinekselle melkein, koska Iines kuitenkin pääsi puskaraiskaajastaan säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  15. Aikuinen ihminen voi vaikuttaa olosuhteisiinsa paljon enemmään kuin lapsi.
    Pahoinpitelevästä puolisosta voi ottaa eron ja vaarallisia paikkoja/ itsensä saattamista tolkuttomaan tilaan voi välttää.
    Lapsi ei tuosta vain pysty vaihtamaan koulua joutuessaan kiusatuksi.

    Osa meistä on ns. syntymässä säikähtäneitä joiden olemus, elekieli ja reagointi aggressioihin ovat sellaisia, että säikähdys ja pelko näkyvät ulospäin ilman viivettä. Usein tällaiset lapset, etenkin pojat, joutuvat kiusatuiksi. Tästä ns. nörttityypin reagoinnista ärsykkeisiin on tehty tutkimuksiakin, joten aivan mutu-juttuja en heittele.

    Pitäisikö näille lapsille opettaa reteää kävelytyyliä ja hidastettua reagointia ärsykkeisiin??? Sellaisesta opetuksesta olisi hyötyä aikuisenakin, koska em. persoonallisuustyyppi ei ole aikuisten naistenkaan suosiossa "puutteellisen miehekkyyden" vuoksi.

    Kun vastaatte, niin muistakaa feministinen käsitys ahtaiden sukupuoliroolien haitallisuudesta.

    Fitziä komppaan täysillä. Tiedän tapauksen Turun läheltä, jossa Keskustan dominoimassa kunnassa kokoomuslaisten vanhempien lapsi joutui raa`asti kiusatuksi. Syynä kiusaamiseen oli juurikin oletettu mukamas ylempi luokka-asema.
    Kiusaajien vanhemmat eivät suostuneet tekemään mitään kiusaamisen lopettamiseksi, vaan kiistivät koko kiusaamisen.
    Kiusaaminen loppui vasta koulunvaihtoon kaupunkiin.

    t. Samuli

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Fitz,
    koulukiusaaminen epäilemättä alkaa siksi, että joku on jonkun mielestä "erilainen". Siihen erilainen ei mitenkään voi vaikuttaa. Kenestä tahansa voi tehdä sen erilaisen. Opettajakaan ei välttämättä käsitä, kuka milloinkin katsotaan erilaiseksi. Toisaalta on niitäkin, joita ei kiusata, vaikka olisivat kuinka erilaisia.

    Se, kuinka menestyksekkäästi kiusaamistapauksia missäkin koulussa ratkotaan, on kiinni monesta sellaisestakin seikasta, jotka eivät liity millään lailla kiusaajaan ja kiusattuun. Usein selvittelyä vaikeuttaa sekin, että kiusatun kipukynnys on muuttunut varsin alhaiseksi ja koko tapaus on saatettu päivänvaloon ehkä vasta siinä vaiheessa, kun kiusattu on jo - usein vanhempiensa kehotuksesta - alkanut "antaa takaisin". Näkisin kyllä, että silloin on hedelmällisempää purkaa vinoutunutta kommunikaatiotilannetta kuin etsiä yksiselitteistä syyllistä.

    VastaaPoista
  18. Kirsti, mies sai tuomioksi siis maksaa minulle pyytämäni vahingonkorvauksen, joka oli 50 markkkaa, silmälasien hinta. Kun olin tekemässä seuraavana aamuna lääkärireissun jälkeen rikosilmoitusta, poliisi kysyi, vaadinko jotain jos tekijä saadaan kiinni. Sanoin että jos silmälasien hinta 50 mk. Kukaan ei neuvonut minua, eikä minun tarvinnut mennä oikeuteen. Minulta tivattiin vain epäystävällisesti, että tunsinko miehen ennestään. - Mainittakoon, että mies joutui kiven sisään, koska hän oli ehdonalaisessa ennestään ja oli tehnyt muitakin rötöksiä.

    Se minua kummastutti, että vaikka loukkaannuin fyysisesti, käteni jänteet vahingoittuivat ja käsi oli pitkään toimintakyvytön ja kantositeessä, silmälasit särkyivät ja naama oli verillä, niin Turun Sanomat nosti uutisessaan opiskelijatytön revityt sukkahousut jutun kohokohdaksi.

    VastaaPoista
  19. Hahhah Iines, anteeksi että nauran, vaikka ei varmaan ollut huvittava juttu tuo sukkahousujen nostaminen keskipisteeksi. No sukkahousuihin liittyy niin paljon kaikenlaista.

    Hyvä sentään, että mies joutui maksumieheksi, vaikka korvaus olikin vähäinen. Koska siis sitäkin on kuultu, että kun itseään puolustanut on huitaissut hyökkääjää nenuun, hyökkääjä on nostanut syytteen ja puolustaja joutunut maksumieheksi.

    VastaaPoista
  20. Samuli, muistan että koulukiusatuille lapsille järjestettiin joskus kursseja. Kiusattuja valmennettiin kuinka suhtautua kiusaamiseen ja ottaa luulot pois kiusaajilta.En tiedä onko tällaista toimintaa edelleen. On mielestäni kiinnostava kysymys, että saako tällaisia kursseja järjestää. Tarkoittaako tällainen kurssitus sitä, että vastuu kiusatuksi tulemisesta sälytetään juurikin kiusatulle? Mutta entä jos kurssitus auttaa ja kiusattu saakin sen avulla helpotuksen tilanteeseensa?

    VastaaPoista
  21. Johtuisiko siitä, että olen mitä ehdottomimmin taustaltani kaupunkilaista työläisluokkaa; meidän, minun ja sisareni (veljiä ei ole), ei koskaan odotettu olevan helliä ja suloisia. Sen sijaan meidän odotettiin osaavan hoitaa huushollia ja olevan itsenäisiä ja päteviä. Lisäksi minulle, joka olin esikoinen ja älykäs, isäni tarjosi luettavaksi pitämiään kirjoja, sopivatpa ne yleisen näkemyksen mukaan tytölle tai ei (hän luetutti minulla 8 vuoden iässä Monsarratin kirjan "Julma meri", joka kaiketi ei ole lastenkirja), otti minut mukaansa lännenelokuviin ja opetti pelaamaan shakkia (sisareni ei oppinut ja heitteli nappulat pitkin seiniä). Jos me tappelimme, minä sain tukkapöllyä, mutta sisareni ei, koska minä olin vanhempi. Maalla sain mennä yksin soutelemaan kymmenvuotiaasta; äiti yritti kieltää, mutta isä sanoi, että osaahan likka soutaa - varoitti vain, että jos nouset maihin, niin vedä vene tarpeeksi korkealle ettei se karkaa. Vietin monta onnellista tuntia vain haaveilemassa veneessä.

    Sisareni kiinnostui ihan oma-aloitteisesti pojista ja meikeistä. Siihen isä puuttui kerran; sisareni oli maalannut itsensä salaa ja isä tempaisi hänet autoon ja ilmoitti, että hänen tyttärensä ei kulje julkisilla paikoilla maalattuna kuin huora. Siskoni oli 15-vuotias. Äiti sitten neuvoi siskoa meikinteossa. Siskoni oli kyllä kuin varieteen ilmoitustaulu ennen kuin hän oppi, että määrä ei merkitse vaan laatu.

    Äidillisyys minulla on verissä - outoa kyllä, koska erittäin epä-äidillisellä sisarellani on kaksi poikaa, minulla ei omia, ellei nyt sitten lasketa lukuun aviomiestäni (eräs ystäväni katsasti mieheni ja kysyi, olinko varma, että hän ei ollut hakemassa äitiä - olemme miehen kanssa täsmälleen samanikäisiä - ja minä sanoin, että totta kai, mutta minä taas olen hakemassa isää, joten yksiin se käy).

    VastaaPoista
  22. Mette, eikö koulussakaan ollut mitän sen suuntaista, että olisi pistetty esimerkiksi kotitaloustunnilla tytöt siivoamaan poikien jäljet, koska opettaja ei saanut poikia tottelemaan tms. Tällaiset kieltämättä mitättömät asiat herättivät minussa pysyvää katkeruutta.

    Ihan hyvä vaihtokauppa sinulla ja miehelläsi:-)

    VastaaPoista
  23. En pidä pehmeyttä, herkkyyttä sinänsä huonona ominaisuutena, mutta esimerkiksi pelkkä kiroileminenkin on jo jotenkin enemmän kiellettyä tytöiltä kuin pojilta.

    Kiroileminen, kiroaminen kun on voimasanojen käyttöä ja juuri tuota itsensä puolustamista ja kuitenkin jossakin vaiheessa naisen kuin naisen on hyvä oppia sanomaan: Perkele minua ei kohdella näin ! Jokainen nainen joutuu kohtaamaan myös huonoa kohtelua, ainakin jonkunkerran, ja se usein liittyy sukupuoleen tai ikään tai ulkonäköönkin.

    Kiusaajat kiusaavat, koska saavat siitä tyydytystä. Se, että joku tulee kiusatuksi (pahoinpidellyksi), siihen ei syynä ole välttämättä toisen erilaisuus (se keksitään selitykseksi myöhemmin). Olen tavannut paljon ihan tavallisia lapsia/nuoria, jotka kiusaaja/-t valitsevat kohteekseen ja ihan yhtä hyvin kohteena voisi olla joku muukin.

    Tämä erotuksena siitä, mikä tuntuu aina tapahtuvan ihmisryhmissä että kiusoitellaan, sanotaan pahasti tai ivaillaan, irvistellään toisille ja yleensä niille joille halutaan ilmaista halveksuntaa. Sellaisia tekoja on tehnyt ihan varmasti jokaikinen ihminen joskus.

    Järjestelmällinen ja jatkuva kiusaaminen on aina tekijässä,ei teon kohteessa. Se vahingoittaa kumpaakin.

    Koulumaailmassa ne vaietaan hyvin. Kiusaamisen kohde pelkää ja hän avaa suunsa vasta kun kiusaamista on kestänyt sietämättömän kauan. ja silloin se on jo aiheuttanut vahinkoa niin tekijässä kuin teon kohteessakin. Siksi siihen pitäisi puuttua heti.

    Väkivallantekijöistä tehdyissä tutkimuksissakin on todettu, että jokainen teko madaltaa tekijänsä kynnystä. Kohteena olevan kynnyskin tietenkin madaltuu, koska kiusaamisen jatkuminen muuttuu sietämättömäksi.

    Siksi minussa kyllä herää protesti mieliala kun ryhdytään antamaan sellaisia ohjeita, joita naisille erityisesti jaetaan, ettei pitäisi liikkua silloin ja silloin kadulla tai pukeutua niin tai näin. Silloin annetaan valta näille häiriköille ja hörhöille.

    Neuvot ja ohjeet voivat olla ihan viisaita ja järkeviä, mutta eikö ilman rajoituksia jokaisella pitäisi olla oikeus liikkua lähiympäristössään turvallisesti ? Pelkäämättä.

    VastaaPoista
  24. Hirlii, pitäisi tietenkin jokaisella olla oikeus liikkua turvallisesti. Mutta jos toiveet olisivat hevosia köyhätkin ratsastaisivat.

    Samalla kun tavoittelemme pääsyä siihen täydelliseen maailmaan, jossa kaikki tapahtuu oikeudenmukaisesti, me joudumme kuitenkin elämään tässä vajavaisessa maailmassa ja silloin ehkä tulee mietittäväksi sellaisetkin keinot, jotka eivät ole ongelmattomia, mutta saattaisivat kuitenkin tuoda helpotusta ihmisten elämään.

    VastaaPoista
  25. Väkivalta tai sen kieltäminen/torjuminen ei minusta ole täydellisen maailman tavoittelua. Mutta ehkäpä olemme jo niin turtuneita, että turvallisen elinympäristön toivominen on turha toive.

    VastaaPoista
  26. Niin, ei kai täysin turvallinen elinympäristö ole koskaan toteutunut missään, eikä käsittääkseni toteudukaan niin kauan kuin ihmiset ovat ihmisiä. On elettävä keskeneräisessä maailmassa. Ehkä tämä on sitä synnin etiikkaa, josta jotkut luterilaiset puhuvat.

    VastaaPoista
  27. Minusta väkivallan kieltäminen ja torjuminen - täysin turvallinen elinympäristö (jos se näin nähdään) - on täydellisen maailman tavoittelua. Se takia, että me ihmiset olemme vajavaisia, joku on humalassa, joku on mieleltään sairas ja niin edelleen. Siksi, minusta, tästä maailmasta ei tule täysin turvallista paikkaa, koka me ihmeset olemme sen asukkeja ja me olemme se heikoin lenkki. Siksi minusta on viisasta pysyä pois pimeältä kujalta myöhään yöllä ja olla sammumatta puskaan ja olla kerjäämättä verta nenästään. Tällä en tarkoita, etteikö voisi ilmaista itseään pukeutumisella, juopotella ja flirtata (esimerkiksi), mutta kunhan muistaa riskianalyysin.

    VastaaPoista
  28. Lentsu, me vissiin ajatellaan tästä jutusta samalla tavalla:-)

    VastaaPoista
  29. Tarkoitin arkisia, normaaleja ympäristöjä: kouluja, työpaikkoja, kotimatkoja, koteja.

    Pimeät kujat ja sammuminen pusikkoon ei ole kovin arkista elämää kuin ehkä hyvin pienelle joukolle.

    VastaaPoista
  30. Hirlii,
    toisaalta se pusikko tms. paikka voi olla hyvinkin arkea jollekin juopottelevalle/huumeilevalle pikkutytölle, perheasiat vähän niin ja näin, joku lyö ja joku ottaa lyöntejä vastaan ja kukaan ei huomaa. Tai sitten vanhemmat ovat liian kiireisiä huomatakseen tytön (käytöksen). Ja silloin jää katu kaveriksi.
    Ja mahtuu 'normaaleihinkin ympäristöihin' minusta monenlaista hiihtäjää, vaikka siinä olen samaa mieltä, että uhatuksi ei tarvisi kenenkään itseään tuntea. Mutta se vaan minusta ei ole mahdollsita johtuen ihmisen monisyisyydestä.
    Toki uskon, että meistä monet tuntevat turvaa, koskaan mitään ei ole sattuntut. Turvan tunne vaan häviää äkiä, kun todellisuus muuttuu; joku onnettomuus, tapaturma tai muu iso asia ja turva ei olekaan enää olemassa. Esim. junalla matkustaminen on jokapäiväistä, mutta ihmiset tuntevat turvattomammaksi sen jonkun junaonnettomuuden jälkeen. Ja mikä on muuttunut? Yksi juna kiskoilta ties kuinka monen junan joukosta, matemaattisesti jotain aikas pientä.
    Tämä nyt lähti keulimaan tämä minun turvamoponi, anteeksi, eikä tämä ole Hirliitä vastan noustu. Mutta minusta turvallisuus on myös paljolti illuusiota - meitä kannattelevaa illuusiota.
    Nyt kahvinkeittoon. En minä enää tuohon uuteen tekstiin kommentoikkaan... tämä on osin kai sitä.

    VastaaPoista
  31. Lentsu juu, sinähän luonnostaan lähdit pohtimaan tuota asiaa, jota hämmästelin uudemmassa postauksessani. Ja siitä on mielestäni puhuttu aika vähän, että mikä tämä turvallisuuden illuusio on ja mistä se on syntynyt. Se on aika välttämätön juttu.

    VastaaPoista
  32. No ilmanmuuta: elämähän on arvaamatonta. Ei sitä sillätavoin voi hallita koskaan ettei mitään sattuisi. Elämän perusvoima on kaaos ja se vain aika ajoin järjestyy joksikin muodoiksi, koska jonkunlaisia järjestyksiä tarvitaankin. Tosin ne järjestykset ja muodot muuutuvat, murtuvat ja hajoavat.

    Keskustelu vain lähti liikkeelle tuosta väkivaltateemasta ja siitähän tämä on nyt jo lennähtänyt jo ties minne.

    Jos turvallisuus on illuusio niin yhtälailla turvattomuuskin on silkka illuusio. Eikö?

    Mutta siitä onkin tuolla uudessa.

    VastaaPoista
  33. Kirsti, meidän koulussamme työt ja pojat jaettiin täysin eri luokkiin kotitaloudessa, voimistelussa ja fysiikassa. Fysiikka minua jurppi, koska opettajan mielestä tytöt eivät ymmärrä fysiikkaa ja hän soitti meille viulua tunnit ja antoi jokaiselle kahdeksikon. Olin kiinnostunut tähtitieteestä jo ennen kansakoulua (perheen kirjahyllystä löytyi alan kirjoja), niin että en antanut asian kohtuuttomasti mieltäni painaa. Ärsyttävintä oli hänen omahyväinen hymynsä ja se, että hän ei soittanut kovin hyvin. Sillä kohtaa taisin olla "kiltti tyttö", koska en sanonut mitään.

    Myöhemmin menin iltakouluun, ja siellä ei ollut lainkaan kotitaloutta ja jos opettaja eksyi väheksymään oppilaitaan (yksi matematiikan ja yksi uskonnon opettaja), niin me oppilaat panimme heidät ruotuun. Siihen aikaan olin luokanvanhin ja oppilaskunnan puheenjohtaja. Ja töissä ay-sihteeri ja työsuojeluvaltuutettu, joten herra armahda sitä opettajaa, joka erehtyi luokkaani laiminlyömään...

    VastaaPoista
  34. Hahhah Mette, no sinulla oli hyvät arsenaalit selviytyä laiminlyöntitilanteista koulussa. Niin, kai nämä minun harmitukset pohjimmiltaan kumpuavat siitä, että olen niin herkkä kaikelle kohtaamalleni epäoikeudenmukaisuudelle, joka sitten taas johtuu temperamentista ja ehkä psyyken häiriöistä jotka taas johtuvat ties mistä, en nyt ala niitä tarkemmin tässä. Mutta siis terveellä itsetunnolla varustettu ihminen tietysti pärjää, jopa nainen.

    Hirlii, enpä tiedä onko turvattomuus pelkkä illuusio. No jossain teologisessa mielessä ehkä kyllä. Pitää miettiä vielä tuota.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!