torstai 12. marraskuuta 2009

Rujoa Suomi-kuvaa ja väkivaltaa

Finlandia ehdokkaat on julkistettu.

Raadin puheenjohtaja marisi sitä miten romaaneissa on tätä nykyä harmillisen usein väkivalta- tai jännitys-juoni ja hän kommentoi seulontaurakkaansa näin:

"Ei toisin sanoen uskota kirjallisuuden olevan kiinnostavaa muuten kuin viihteen kaavoja noudattaen. Tämä tekee niistäkin kirjailijoista, jotka voisivat puhua meille merkittäviä asioita nykyihmisestä ja hänen maailmastaan, kaupallisen viihdytyskoneiston osia."

Jos raadille olisi tarjottu myös naisten lukuromaaneja olisi rujo Suomi-kuva voinut yllättäen saada lisää sävyjä, mutta niin törkeä ei kukaan varmaankaan ole, että tarjoaisi arvovaltaisen raadin tutkailtavaksi suloista hömppää.

Mikä minua tuossa kommentissa ihmetyttää on se, että miksi kaupallisen viihdyskoneiston osana oleminen on niin turmiollista. Minä nimittäin olen ajatellut, että myös valtakunnallisen piiripienipyörii apurahakoneiston marionettina oleminen voi olla joskus aika tuhoisaa. Kirjailijat jotka voisivat puhua meille merkittäviä asioita nykyihmisestä ja hänen maailmastaan eivät sitä tee, koska heidän pitää miellyttää erilaisia raateja joilla on perverssi intohimo tylsiin tarinoihin.

Share/Bookmark

15 kommenttia:

  1. Kirsti,

    hyvä puuskahdus, mutta mikä on "naisten lukuromaani"?

    VastaaPoista
  2. Hömppäromaani sen laajemmassa merkityksessä.

    VastaaPoista
  3. Minä ihmettelen sitä, että miksi merkittävän on oltava rujoa ja/tai väkivaltaa. Eikö myönteisillä asioilla, vaikka hankalillakin, ole joku mieli ja merkitys tässä elämässä.

    Nadja Novak sanoi radiossa: kömpelö, kummallinen valinta. Ja ihmetteli samaa, että miten tähän ei ole voinut mahtua naisten kirjoittamia hyviä romaaneja - miksi ne eivät ole listalla?

    VastaaPoista
  4. Mitä, mitä, mitä, eikö minun uneni pitänytkään paikkansa???

    No, eipä Koljattikaan ole ehdokkaana.

    VastaaPoista
  5. Sinä olet varmaan musta hevonen, Susu.

    Hirlii, voihan se olla, että naisten kirjoittamat kirjat ovat karsiutuneet jo aikaisemmin. Niitä ei ole lähetetty edes raadille.

    VastaaPoista
  6. Mukana oli siis 130 kotimaista kaunokirjaa. En jaksa laskea, montako niitä ilmestyi kaikenkaikkiaan.
    Tulin tänne kurkkaamaan ja toivoin, että Kirsti olisi kommentoinut - ja olit! kiitos! Samaa mieltä kanssasi, taas.
    Tylsyyden tylsyys tuota kokoelmaa. Ja Steinbyn kommentti on luokaton.
    Suomi on tällä hetkellä tosi rujo, pitäisikö sitä jotenkin kaunistella poliitikkokielellä?
    Äh. Ei anneta tämän(kään) pilata tätä(kään)päiväämme. Todetkaamme vain, että mikään ei muutu...
    t. Forever

    VastaaPoista
  7. Ainakin se toistuu vuosi vuodelta, että kirjoissa ja kirjallisuudessa ja kirjoittajissa ja lukijoissa on aina jokin kohtalokas vika.

    VastaaPoista
  8. Ei nuo ehdokkaat kyllä tällä kertaa houkuttele lukemaan.

    VastaaPoista
  9. Taatusti taidetta. Rahat takaisin jos joku nauttii.

    VastaaPoista
  10. Valittaen on todettava, että olen aivan samaa mieltä.

    Olisiko raadilla ollut mielessä, että kun Suomessa nyt synkistellään - lama, epidemia, vuoden 2012 maailmanloppu - niin synkistellään sitten kunnolla. Synkistellään niin maan helkutisti. Pannaan elämä päreiksi. Että muka pitäisi olla elämässä valoisakin puoli? Akkojen höpinää!

    VastaaPoista
  11. Jostain syystä eliitin mielestä jokainen valoisa ajatus on itsepetosta. Tällainen vaikutelma minulle on pitkän elämäni aikana vääjäämättä muodostunut. Synkkyys on coolia, ja kirjallisuudessa pitää vielä osata synkistellä tylsästi, niin sitten ollaan tyytyväisiä.

    VastaaPoista
  12. "rahat takaisin, jos joku nauttii".

    Voiko tuota enää osuvammin sanoa, loistavaa Kirsti.

    Jos miettii kansantaloudellisesti TAITEEN ja hömpän merkitystä, kyllä hömppä ylittää maalinauhan kilometrin ennen VAKAVASTI OTETTAVAA TAIDETTA.
    Taidetta lukevat synkät miehet, naiset ja keskustelevat sen jälkeen synkistellen, miten kovin synkkä paikka tämä tellus on ja tulee aina olemaan ja oli ennenkin.
    Hömppää lukee nainen raskaan työpäivän jälkeen siivottuaan kodin, hoidettuaan, ruokittuaan kakarat ja pidettyään ukonkin siinä sivussa tyytyväisenä. Jos joku muu kuin mielialalääkkeiden arsenaali saa annettua näille turbokoneille lisää virtaa, se on arvokasta.
    Näin on.
    terveisin Kirsi alias sweetmama

    VastaaPoista
  13. Hei Kirsi, alias sweetmama. On minusta kyllä edelleenkin kiinnostavaa, miten onnistuneesti korkeakulttuuri väheksyy hömppää, vaikka se selvästikin on erittäin vaikutusvaltaista kirjallisuutta. Tuosta taatusti taidetta letkautuksesta en valitettavasti voi ottaa kunniaa itselleni, muistaakseni Tapani Länsiö lausui sen levyraadissa parikymmentä vuotta sitten. Jostain syystä jäi mieleen:-)

    VastaaPoista
  14. Onko sitten olemassa jokin Matalakulttuuri jos kerran on olemassa Korkeakin? Entä missä on Matalakoulu kun kerran on Korkeakoulukin? Kuka sen sanoo mikä on korkeaa ja mikä matalaa? Onko olemassa Korkea kirjailija ja Matala kirjailija.? Erityisen pitkä vai erityisen lyhyt, vai laitetaanko se muiden järjestämissä kisoissa hävinnyt matelemaan niin, että hänestä tulee se Matala jotta toiset voivat olla Korkeita ? Miksi naisten kirjoittama kirjallisuus on usein sitä Matalaa?

    Tämä F-Sirkus kertoo enemmänkin markkinavoimien lainalaisuuksista. Ensisijaisesti siitä hyötyy kustantaja, ja tekijäkin tietenkin kuten myös kirjakauppiaat, koska teoksen myynti ja kiinnostus tekijää kohtaan kasvaa. Kirjapainotkin saavat varmaan jotain tästä liiketoiminnasta. Ja Yliopisto tietenkin seuraa markkinoiden lainalaisuuksia, siksi heillä on siellä omat luettelonsa Korkeasta ja Matalasta.

    Muillakin taiteenaloilla kilpailutetaan tekijöitä, koska taitelijoille on tietenkin hyvä antaa julkista tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Tosin näinä aikoina monet suomalaiset muiden alojen taitajat saavat lopputilin tunnustuspalkinnoksi elämäntyöstään, jota ehkä olisivat voineet jatkaakin.

    Vaan voisiko sen tunnustuksen kirjailijoille antaa jotenkin toisin? Kuten Sirkka Turkka, joka sai alkusyksystä yhden euron tunnustuspalkinnon koko elämäntyöstään.
    Ja nämä toimeentuloasiat ratkaistaisiin sitten toisin.

    Jos lukee vain palkittuja teoksia, jää paljosta paitsi. Sellainen kokemus minulla on. Verkkomaailmasta on ollut tässä paljon apua. Olen löytänyt sen kautta valtavan paljon lukemisen arvoista kirjallisuutta, jota en olisi muuten huomannutkaan.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!