Elämä kuljettaa

Näillä näkymin tapasin viikonloppuna viimeisen kerran suloiset kirjoituskurssilaiseni Hämeenlinnasta. Terveisiä vaan teille, jos satutte eksymään tänne, olette unohtumattomia. Jokainen kurssi opettaa myös vetäjää. Eniten minua puhutteli avoimuutenne ja rohkeutenne, ja ilo joka syntyi tekstien jakamisesta, se oli ainutlaatuista. Kyselitte minulta, mitkä mielestäni ovat aloittelevan kirjoittajan virheitä, ja sattumoisin olin juuri blogannut aiheesta. Referoin kurssilla ulkomuistista kirjoittajan virheitä, mutta jos vielä kiinnostaa, postaus löytyy täältä.

Aloitan tämän työviikon hengittämällä, ja muistamalla, että vaikka hengittäminen on tahdonalaista toimintaa, se on myös jotain minusta riippumatonta elämän toimintaa minussa. Jollakin tavalla kurssinne muistutti minua tästä tosiasiasta. Samoin siitä, että asiat sujuvat, kun en vastustele, vaan heittäydyn mukaan siihen mitä elämä tuo, ja luotan siihen. Huomaan nyt kuulostavani elämäntaito-oppaalta, hiukan kankealta sellaiselta, mutta noin se kumminkin menee.

Nyt menen puurolle, ja sen jälkeen jatkan omaa keskeneräistä käsikirjoitustani. Tauon jälkeen siihen palaaminen aina jotenkin tökkii, vaikka vielä on tuoreessa muistissa, että perjantaina siitä erkaneminen viikonlopun ajaksi tuntui fyysisenä kipuna.

Elämä kuljettaa