sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ei ole henkilökohtaista

Älä ota henkilökohtaisesti.

Aina joskus tuo lause tulee minua vastaan. Joskus sillä lohdutetaan, joskus loukataan.

Joskus onkin niin, ettei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Minä nyt vain satun sukupuoleni, etnisen ryhmäni, ammattini, poliittisen kantani, uskonnollisen vakaumukseni tai muun vastaavan asian vuoksi edustamaan ryhmää, joka saa toisen pimahtamaan. Tai sitten pimahdus on sisäsyntyinen kuten joidenkin astma.

Silti aina jää mieleen pieni epäilys. Olisinko voinut toimia toisin välttääkseni tämän. Jos olisin ollut taitavampi, varovaisempi tai jotain muuta, niin minun ei nyt tarvitsisi miettiä otanko henkilökohtaisesti vai en.

Aika paljon auttaa, kun miettii asiaa moraaliselta kannalta. Olenko toiminut väärin. Jos en ole, niin sitten ehkä ei tosiaan kannata ottaa henkilökohtaisesti. Jos taas olen toiminut väärin, niin sitten se pitää ottaa henkilökohtaisesti. Eikö niin?


Share/Bookmark

11 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Vähän samanlaisia kokemuksia. Viime jouluna sanoin osittain tosissani osittain vitsinä miehelleni, että toivon joulupukin tuovan minulle lahjaksi välinpitämämättömyyttä, jotta en ottaisi enää kantaa mihinkään tärkeään asiaan. Koska mielipiteeni eivät ole muodikkaita, olen joutunut maksamaan niistä aikamoisen hinnan.

    VastaaPoista
  2. Samasta asiata täälläkin. Miten tulla suosituksi?
    http://kemppinen.blogspot.com/2012/05/frans-g-bengtsson.html#comment-form

    VastaaPoista
  3. kai tama
    kansansuosion kasittamattomuus
    "Jan Myrdal, joka reportterina ja esseistinä lienee julkaissut kauhistuttavimmat kirjat mitä kuvitella saattaa (muun muassa Kiinan kulttuurivallankumouksen ja Pol Potin juhlistamiseksi) on ruotsalaisten silmissä merkittävä henkilö."
    http://kemppinen.blogspot.com/2012/05/frans-g-bengtsson.html

    VastaaPoista
  4. Pimahdus on pimahtajan huoli, ei sun kannata siitä ongelmaa ottaa :) Ja harvoin semmoinen oikeasti onkaan henkilökohtaista, vaikka tietty on niitäkin joiden mielestä jo pelkästään eri mieltä oleminen on henkilökohtainen hyökkäys ja huonon ihmisen merkki.

    VastaaPoista
  5. "Älä ota henkilökohtaisesti" on kieltämättä vähän samaa sarjaa kuin "ei millään pahalla, mutta" eli sanoja tarkoittaa usein juurikin jotain henkilökohtaista ja vähän pahalla kyllä. Mutta usein näiden on kai paras yrittää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Moraaliin perustuva tulkintaohjenuorasi on hyvä!

    VastaaPoista
  6. Jokaisella pitäisi olla vapaus mielipiteeseensä, mikäli se ei ole vaarallinen. Ystävätkin voivat olla eri mieltä asioista esimerkiksi politiikassa. Samassa perheessä voidaan äänestää eri ehdokkaita ja kuulua eri kirkkokuntiin. Se ei ole ollenkaan harvinaista.

    Mutta väärien tietojen esittäminen toisesta ihmisestä tai kansanryhmästä faktoina on eri asia. Se ei ole enää mielipide, ja se ärsyttää luonnollisesti.

    Kun esimerkiksi joku väitti Bookcrossing-palstalla, että eräässä Kanadasta kertovassa tyttökirjassani ei (!) kerrota muka sokerivaahteroista eikä intiaaneista, ärsyynnyin, sillä väite ei ole totta. Ei ole enää kysymys mielipiteestä, vaan väärien tietojen levittämisestä.

    Tämä tapaus tuli mieleen, koska olen käynyt näinä viikkoina läpi näiden kirjojen käsikirjoituksia, jos vaikka niistä saisi joskus aikaan uudet painokset, ja olen juuri menossa kohdassa, jossa eräs mies kertoo, kuinka intiaanit pelastivat hänet huukkumasta jäihin.

    Jos taas joku sanoo, ettei voi sietää tyttökirjoja ja varsinkaan minun kirjojani, se on hänen mielipiteensä, josta ei kannata loukkaantua eikä ottaa sitä henkilökohtaisesti. Makuasioista ei voi kiistellä sanotaan.

    VastaaPoista
  7. Anna, olen miettinyt miksi sinänsä aika harmittomienkin väärien olettamien levitteleminen ja elättäminen ärsyttää, sellaisen haluaa korjata. Vaikka sinänsä ehkä aika pieni harmi, jos joku kertoo jonkin väärän tiedon kirjaasi liittyen. Kuitenkin tiedän omalla kohdalla, että tuollainen otta pattiin.

    Luru, "ei millään pahalla" on tosiaan klassikkosanonta sekin.

    Anu, noinhan se on.

    Kiitos vinkistä anonyymi.

    VastaaPoista
  8. Useimmat meistä osaavat keskustella ihan sivistyneesti, ellei keskustelukumppani edusta eri poliittista tai uskonnollista vakaumusta. Kaikkein fiksuimmat pystyvät noista seikoista huolimatta.

    Mutta koska ne ovat voimakkaasti tunteisiin perustuvia asioita, moni sortuu provosoituneena provosoitumaan. Olisiko kiinalainen sananlasku, että "jos joudut riitaan idiootin kanssa, varmistu, ettei hänelle käy samoin".

    VastaaPoista
  9. Hehhee, yllättävän vaikeaa tuo, ja niin totta:-)

    VastaaPoista
  10. Minä muistan, miten ärsyttävää oli, kun äiti sanoi:"Älä nyt suutu, mutta..." Ja aina asia oli jotain sellaista, että alkoi harmittaa. TOSIN yleensä ymmärsin myös sen, että äidin näkökulmakin asiaan oli jotenkin käsitettävä (esim. että kylpyhuoneen lattia olisi pitänyt kuivata suihkun jälkeen :-). Mutta itse olen yrittänyt kasvatuksellisia ohjeita ja käskyjä lapsille antaessani muistaa oman kokemukseni ja kestää lapsen kiukun. Lapsen pitää tehdä, niin kuin sanon, mutta kiukkuinen saa olla.

    Samoin olen ajatellut, että minulla on oikeus esim. töissä sanoa mielipiteeni, mutta minun on sitten kestettävä, että joku muu suuttuu. Jos en kestä, en sano. Toisaalta katson itselleni oikeudeksi myös suuttua. Ehkäpä tuo lapsena jatkuvasti vaadittu suuttumattomuus on saanut minut aikuisena loppujen lopuksi kestämään tavallista paremmin suuttumisia??

    VastaaPoista
  11. Tuo on kyllä hyvä kommentti tuo "älä nyt suutu". Toisaalta tietenkin ymmärrettäväkin, mutta toisaalta, miten suuttumisen voisi estääkään. Ehkä olisi viisaampi sanoa, että älä ala rikkoa tavaroita tms.

    Olen itse törmännyt siihen, että minulle sanotaan mielipide minun käyttäytymisestäni jossain tilanteessa. Ja sen jälkeen odotetaan, että minä vain tyydyn siihen. Jos puolustaudun, se tarkoittaa sanojan mielestä heti, että minä en kestä sitä mitä minulle sanotaan. Pitäisi vain stoalaisesti tyytyä ja ottaa opiksi, tms.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!