tiistai 12. kesäkuuta 2012

Elämä ei ole raaputusarpa

Terveiset Porista. Ostin äsken pullalongan, tai pullaleetan. Olen lukenut Anneli Kannon Veriruusuja, ja  nauttinut erityisesti kirjan murteesta. Ehkä Anneli  tekee vielä hämäläismurteille sen minkä Heli Laaksonen teki lounaismurteille.

Pullaleetan myi nainen, joka alkoi kertoa, että torilla tapahtuu mystisiä asioita. Sellainen planeetta joskus liikkuu torilla, sillä on silmät ja se katselee. Nainen oli iloinen ja energinen eläkeläinen, joka myi pullaa kerätäkseen rahaa Egyptin matkaan. Mitä Egyptissä? kysyin. Hänen entiset elämänsä ovat siellä ja niitä entisiä elämiä pitää siellä tämän tästä käydä dokumentoimassa.

Kuka tahansa voisi pitää naista vinksahtaneena, mutta minä melkein uskoin häntä. Uskoin ainakin kun hän puhui.

Pulla on leivottu voihin, toivottavasti on hyvää.

Kun jatkoin matkaa, näin toisen eläkeläisnaisen. Hän oli kyyristynyt penkille ja raaputteli arpoja. Pino raaputettuja arpoja oli kertynyt viereen. Ilme oli ryytynyt, joten ilmeisesti ei ollut vielä tullut voittoa.

Siinä kaksi tämän ajan ihmistä ja jos pitäisi valita puolensa, menisin mieluummin sen tädin kyytiin jonka entiset elämät ovat Egyptissä ja jolla on aina kamera mukana siltä varalta, että ihmeellinen planeetta ilmestyy, kuin sen joka ryytyneenä raaputtaa Porin torilla arpoja.

Mutta onneksi ei tarvitse valita, vaan jatkan Marin kyydillä tänään Anttooraan.
.

Share/Bookmark

6 kommenttia:

  1. Raaputusarpamummolla oli sittenkin realistisemmat mahdollisuudet. Tiedämme, että silloin tällöin joku voittaa arvalla, aika monetkin, ja siitä on todisteita. Niitähän nykymaailmassa arvostetaan. Kummallisinta on, että entisiin elämiin uskovia arvostetaan enemmän kuin länsimaisen kristinuskon kannattajia.

    VastaaPoista
  2. Minulle sanoi Marokossa viime talvena eräs omiin entisiin elämiinsä vähän tyytymätön, että minulla on hyvä karma, olen kerännyt hyvää karmaa. Mitä siihen sanoo? En ole tutkinut asiaa koska ei kiinnosta mutta on hyvä, että jollain riittää intoa ja halua tutkia noin ohimennen muittenkin karmat.

    Tuo postauksesi oli kuin kirjan olisi avannut keskeltä siinä kohdassa missä tehtiin pieni pysähdys Porissa - mainiota aamulukeista kahvin kanssa parvekkeella...kiitos.

    VastaaPoista
  3. Vaikka raaputusarpamummolla oliskin realistisemmat mahdollisuudet jotain materiaalista voittaa, niin minäkin valitsisin kyllä tuon pullaelttinaisen (pohjoiskarjalaisittain), sillä hänen elämänsä lienee täyteläisempää ja ihanampaa. Vaan kun ei siis tarvitse valita kumpaakaan, niin valitsen tuon pullaeltin leipomisen kun en ole koskaan edes yrittänyt, aina vaan tehnyt pikkupullia.

    VastaaPoista
  4. Pitääkö sitä muka "valita" puolensa tai lajitella ihmisiä pienen ja pinnallisen havainnon perusteella?

    VastaaPoista
  5. Minä tapasin viime viikolla naisen, joka kertoi olleensa edellisessä elämässään pyramidinrakentaja Egyptissä. Lienevät siis entiset egyptiläiset jostain syystä päätyneet tänne Pohjan perukoille isommallakin porukalla.
    Naiselle oli jokin näkijä näin sanonut ja hän oli asiaan tyytyväinen. Sanoi, että on hyvä tietää, kuka on.

    VastaaPoista
  6. Hassu juttu, vein pullalonkan tuliaisiksi ystävälle, jonka luokse menin ja kerroin, että lonkan leipoja tahtoo Egyptiin, koska hänen entiset elämänsä olivat siellä. Ihminen, joka lonkan sai, ilahtui ja sanoi, että hänenkin entiset elämänsä ovat Egyptissä. Eli egyptiläiset ovat selvästi liikkeellä.

    Ensimmäisen anonyymin kanssa olen kyllä siinä samaa mieltä, että jännää miten entisistä elämistä puhuminen on ihan salonkikelpoista toimintaa. Samoin karmasta puhuminen.
    Tietenkin pitää pinnallisten havaintojen perusteella valita puolensa, sitähän tapahtuu koko ajan...

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!