Istu vähemmän, elät ehkä kaksi vuotta pidempään.
Kaksi vuotta sinne tai tänne, ei kuulosta kovin kaksiselta, varsinkin kun en varmaankaan saisi kahta sellaista lisävuotta jolloin olin kolmenkymmenen, vaan vuodet lisättäisiin elämän loppupäähän.
Uutisessa kerrotaan tutkijoiden suosittelevan juoksumattoa työpöydän ääreen. Miten paljon ihmiskunta on kärsinyt siitä, että se joutuu tekemään fyysisesti rasittavaa työtä ja haaveillut maailmasta ilman rasitusta! Nyt kun fyysinen rasitus on kaukosäädinten, autojen ym. asioiden ansiosta saatu eliminoitua elämästä, pitääkin rasitus hankkia vapaaehtoisesti.
Sekin tulee joskus mieleen, että ihmisten kadotettua kaipauksensa kuolemanjälkeistä elämää kohtaan tätä maanpäällistä elämää pyritään venyttämään äärimmäisyyteen asti. Ihminen haluaisi elää ikuisesti, koska on niin ikävä ajatella kaiken päättyvän joskus.
Muistan, että on sellaisia juhlijoitakin, jotka eivät halua juhlien koskaan päättyvän. Kun heidät kutsui kylään ja avasi viinitonkan, he eivät lähteneet ennen kuin tonkka oli tyhkä. Siis tämä tapahtui nuoruusvuosina, kun tein itse kotiviiniä.
Kohta ovat kunnalliskodit täynnä juoksumatolla itsensä skarpeiksi treenanneita hyväkuntoisia satavuotiaita joiden pääkoppa prakaa. Siinä onkin henkilökunnalla hommia, kun ne tyypit pidetään aitojen sisäpuolella.
Että peräti kaksi vuotta saa lisäaikaa siitä, kun tappaa päivistään ilon rääkkäämällä itseään juoksumatolla.
Kaksi vuotta sinne tai tänne, ei kuulosta kovin kaksiselta, varsinkin kun en varmaankaan saisi kahta sellaista lisävuotta jolloin olin kolmenkymmenen, vaan vuodet lisättäisiin elämän loppupäähän.
Uutisessa kerrotaan tutkijoiden suosittelevan juoksumattoa työpöydän ääreen. Miten paljon ihmiskunta on kärsinyt siitä, että se joutuu tekemään fyysisesti rasittavaa työtä ja haaveillut maailmasta ilman rasitusta! Nyt kun fyysinen rasitus on kaukosäädinten, autojen ym. asioiden ansiosta saatu eliminoitua elämästä, pitääkin rasitus hankkia vapaaehtoisesti.
Sekin tulee joskus mieleen, että ihmisten kadotettua kaipauksensa kuolemanjälkeistä elämää kohtaan tätä maanpäällistä elämää pyritään venyttämään äärimmäisyyteen asti. Ihminen haluaisi elää ikuisesti, koska on niin ikävä ajatella kaiken päättyvän joskus.
Muistan, että on sellaisia juhlijoitakin, jotka eivät halua juhlien koskaan päättyvän. Kun heidät kutsui kylään ja avasi viinitonkan, he eivät lähteneet ennen kuin tonkka oli tyhkä. Siis tämä tapahtui nuoruusvuosina, kun tein itse kotiviiniä.
Kohta ovat kunnalliskodit täynnä juoksumatolla itsensä skarpeiksi treenanneita hyväkuntoisia satavuotiaita joiden pääkoppa prakaa. Siinä onkin henkilökunnalla hommia, kun ne tyypit pidetään aitojen sisäpuolella.
Että peräti kaksi vuotta saa lisäaikaa siitä, kun tappaa päivistään ilon rääkkäämällä itseään juoksumatolla.
Tekstit
Minä sitten rakastan tätä sinun optimismia ja liki yltiöpositiivista otetta näihin juttuihin :)*hehehehehehe* Anteeksi, oikeasti, olet oikeassa, miten saada kiinni umpipöhkö teräsvaari? Oih, minä hirnun täällä tuolle sinun hirtehishuumorille.
VastaaPoistaKuntopyörä on hauskempi.
VastaaPoistaLiikunnan merkitys hyvinvoinnille taidettiin tosissaan hoksata vasta kun ihmiset alkoivat liikkua huomattavasti aiempaa vähemmän. Vuosi tai kaksi sinne tänne, siinä olen samaa mieltä, mutta liikunta voi vaikuttaa paljonkin niiden viimeisten vuosien elämänlaatuun (mitään 100% takeita siitä ei tietenkään ole, moni muukin seikka vaikuttaa).
VastaaPoistaMutta mielihyväkin on tärkeä osa terveyden edistämistä - jos kerta kaikkiaan inhoaa liikkumista, niin silloinhan "väkisin liikkuminen" voi aiheuttaa stressiä joka kumoaa liikunnan terveelliset vaikutukset :)
En vielä tiedä, mihin ne kaksi lisävuotta ottaisin, mihin aikaväliin, pitää miettiä.
VastaaPoistaIkuinen elämä ei hotsittaisi, kunnossa kaiken ikää on vain utopiaa ottaen huomioon ensimmäiset vuosikymmeneni.
Juoksumatto alle, sanelukone suulle ja tekstiä pukkaamaan. Jäiks.
Sohva on tuomittu syntiseksi paikaksi. Olkoon niin, olen syntinen.
Susu, sohva on maanpäällinen paratiisi! Ei uskota niitä, jotka tuomitsevat synniksi.
VastaaPoistaAnu, kyllä uskon liikunnan auttavan moniin asioihin, myös korvien välisiin. Silti minusta lähestyy hysteriaa tämä pitkän terveen elämän tavoittelu.
Anna, en kyllä ottaisi kuntopyörääkään tähän.
Lentsu, vanhainkodissa työskentelevä tietolähde mainitsi, että hankalimpia ovat juuri nämä, joiden jalat pelaavat hyvin, mutta pää ei niinkään...
"Silti minusta lähestyy hysteriaa tämä pitkän terveen elämän tavoittelu."
VastaaPoistaOlen kyllä samaa mieltä, kun seuraa median terveystykitystä (johon toki itsekin terveystoimittajana osallistun ;) niin tuntuu että eihän sitä muuta ehtisi kuin vahtia elintapojaan ollakseen kelpo kansalainen. Ja joissain piireissä (über-karppaajat yms) touhu alkaa muistuttaa jo jonkinlaista uskontoa.
Maltilliset, eli ne jotka ovat oikeassa ;) kannustavat sekä iloiseen liikuntaan että luontevaan laiskotteluun, siten että ne ovat luonnollinen osa elämää eikä jotain mitä hampaat irvessä suoritetaan (esim. nykyään on kaikenmaailman "rentoutuskursseja", kun jotkut ihmiset ei ilmeisesti osaa omin päin rentoutua sohvallaan).
Liian helposti hurahdetaan yhden asian autuuteen, vaikka eri asioiden tasapaino olisi tärkeää. Pelkät ääripäät ei ole koskaan hyväksi.
Ei kannata väheksyä niitä viimeisiä vuosia. Sairaalavuoteessa makaavalla kuihtuneella vanhuksella voi olla rikas sisäinen elämä: muistot ja unet. Äitini eli 97-vuotiaaksi ja huomasin tämän hänestäkin. Hänen silmänsä sätelivät, kun hän muisteli lapsuuttaan tai kuunteli elämänsä lauluja. Isoisäni eli 94-vuotiaaksi, ja hänen viimeiset vuotensa saattoivat olla meille sukulaisille jopa tärkeämpiä kuin aikaisemmat. Ihmiselämällä on merkitystä, vaikka se ei olisikaan enää tuottavaa.
VastaaPoistaMitä me tiedämme todella muistihäiriöisistä? Kun sisareni opiskeli gerontologiaa, hän oli välillä pitkiä aikoja töissä dementiapotilaiden hoitajana. He saattavat olla hyvin onnellisia. Eräs tuttava taitaa elää elämänsä onnellisinta aikaa dementoituneena, kun raskaat asiat eivät paina joka päivä niin kuin ennen (lapsen kuolema).
Ihmiset arvostavat nykyään alimpiakin eläimiä, mutta halveksivat ihmiselämän viimeisiä vuosia. Miten niin voi olla? Eikö ihminen ole edes samanarvoinen kuin eläin?
Anna, en minä halveksu elämän viimeisiä vuosia, minua vaan huvittaa ihmisten haluttomuus tunnustaa, että aika pian täältä tulee lähtö tuntemattomaan joka tapauksessa.
VastaaPoistaAnu, tuo on kyllä totta, että kultainen keskitie on yllättävän pätevä elämänohje monessa kohtaa.
Kirsti, hyvä, että muistutat siitä. Osaamme paremmin arvostaa elämää, tulee suhteellisuudentajua.
VastaaPoistaHauskaa että satuin tähän juurikin juoksumatolta tullessani... Itse en hae kylläkään elämään pidennystä, vaan parempivointista nykyhetkeä.
VastaaPoistaNiin, useimmille kai liikunnan idea on se, että tulee parempi olo nyt, eikä tulevaisuudessa. Vaikka salilla/juostessa menisikin monta tuntia viikossa, sillä voi saada enemmän "lisäaikaa" kun energiaa on enemmän (toki jotkut yksinkertaisesti tykkäävät liikkumisesta).
VastaaPoistaJa fyysinen hyvinvointi ylläpitää myös henkistä ja ehkäisee myös esim. dementoitumista.
Toisaalta aika yksi lysti nuo pitkäaikaisvaikutukset, kun vanheneminen kuitenkin lähitulevaisuudessa parannetaan siinä missä muutkin sairaudet. :-P
"Niin, useimmille kai liikunnan idea on se, että tulee parempi olo nyt, eikä tulevaisuudessa."
VastaaPoistaJuuri näin - jos liikunta ei houkuta, vain harvalle riittää motivaatioksi että siitä on terveydelle hyötyä "sitten joskus", vanhempana. Saati että liikkuisi vain siksi että työnantajalla olisi tehokas työntekijä.
Aika moni kyllä motivoituu siinä vaiheessa jos [elämäntapa]sairaus iskee, ja onhan liikunnasta silloinkin usein apua.
Nykyään taitaa suurin huoli ollakin se, miten vanhainkodissa saadaan ne mummot ja papat aisoihin, jotka eivät ole älynneet ajoissa kuolla, vaan omistavat yhä terveen ruumiin.
VastaaPoistaTällaiselle voi nauraa kolmekymppisenä, mutta kuusikymppisenä alkaa kyllä pikemminkin pelottamaan, miten itsen käy.
"...minua vaan huvittaa ihmisten haluttomuus tunnustaa, että aika pian täältä tulee lähtö tuntemattomaan joka tapauksessa."
VastaaPoistaTunnistan tuon kyllä, mutta en väittäisi niin kiihkeästi kuin sinä, että "ihmiset" ovat haluttomia tunnustamaan sitä.
Tässä iässä se on lähempänä kuin nuoremmalla ihmisellä jolla on aika lailla enemmän hiekkaa vielä tiimalasissaan. Heidän ei tarvitsekaan sellaista tuntea, vielä.
Anonyymi, tarkoitan tällaisia tutkimuksia ja niiden uutisointeja, minusta ne ovat sitä samaa projektia, jossa ylipäätään pyritään kuolema siivoamaan pois elävien silmistä.
VastaaPoistaRisa, kolmekymppisetkään eivät ole aina kolmekymppisiä, joten...
Anu, joo niinhän se menee. Pitäisi ehkä itse yrittää aktivoitua ennen kuin iskee se elämäntapasairaus, mutta juoksumattoa en hanki.
Maija, siitä kyllä koituu pallolle huomattavasti ongelmia jos ihmiset lakkaisivat vanhenemasta ja kuolemasta.
Kasbach, toivottavasti oli hyvä juoksumattosessio!
Aivotutkijat ovat nykyisin erityisen kiinnostuneita liikunnan vaikutuksista aivotoimintaan. Todettu on, että jo pienikin liike (esim. purkan pureskelu) työpöydän ääressä lisää aivojen suorituskykyä.
VastaaPoistaJuoksumatto vintille ja purkka suuhun!
Ikävä tosiasia on, että liikunnan terveysvaikutukset alkavat näkyä vasta 50 ikävuoden jälkeen. Odottavan aika on usein liian pitkä.
101-vuotias sukulaismieheni harrasti miekkailua yli 80-vuotiaaksi. Yhä pelaavat sekä pää että jalat, mutta hän on sitä mieltä, että 101 taulussa on ehdottomasti liikaa.
Sitä olen joskus miettinyt, että miten ihmisen pääkoppa kestäisi jos elämä jatkuisi paljon pidempään. Siinä voisi olla totuttelemista.
VastaaPoistaItse tapasin 80 vuotiaan, joka tekee vielä kevyesti sellaisia yli sadan kilometrin patikkavaelluksia. Liikunta voi sinällään olla mukavaa, kunhan löytää omat lajinsa.
Toisaalta, kun elämä (-ni) tuntuu aina vain mukavammalta, täältä lähteminen tuntuu aika kurjalta. Ei haluaisi lähteä. Ja vaikkei tämä joka päivä mitenkään ole varsinaista juhlaa tai juhlintaa, niin en minä täältä tahtoisi lähteä. Myönnän.
VastaaPoistaJuhlista on kuitenkin mentävä jonain päivänä kotiin.
Milloinka aloitetaan kuntoilu? Voitaisiin kävellä, juosta ja pelata sulkapalloa. Otetaan rääkkäämällä laatua elämän keskipäivään.
VastaaPoistaano 1, kyllähän sitä elämäänsä kiintyy, se on selvä. Kurjempaankin.
VastaaPoistaano2, niin koska aloitetaan, sano sinä.
Kurjuudesta en tiedä, mutta sellaista saa joskus lukea ,että myös kurjat pitävät jopa elämästään. Ainakin toisinaan.
VastaaPoista