perjantai 17. elokuuta 2012

Lukuintoa ja innottomuutta

Lastenkirjahyllystä bongasin uutisen Lukuinto-ohjelmasta.
Opetus-ja kulttuuriministeriön tiedote löytyy täältä.

Yritin ottaa selville, että mitä tämä Lukuinto-ohjelma käytännössä tarkoittaa. Moni varmaan tietää, ja muiden ei sitten ei tarvitsekaan tietää, koska tuosta tiedotteesta ei avaudu kuin diiba-daaba.

"Monipuolinen luku- ja kirjoitustaito on edellytys täysipainoiselle osallistumiselle yhteiskuntaan. Luku- ja kirjoitustaito on väline oppimiseen ja tiedonhankintaan sekä itsensä ilmaisemiseen ja kulttuuriin osallistumiseen."

Varmaan on näin, mutta vaikea nähdä, että tällaisista lähtökohdista syntyisi rakkautta tarinoihin ja rakkautta kirjallisuuteen joka minulle merkitsee tietä tarinoiden maailmaan. Tarinat ovat itseisarvoisesti tärkeitä, merkki ihmisyydestä. Ns. täysipainoinen osallistuminen yhteiskuntaan on sivutuote.

Mutta minä en olekaan politiikko, enkä virkamies.

Share/Bookmark

21 kommenttia:

  1. No niinpä! Ihmettelin itse ihan samaa: miten oppilaita käytännössä innostetaan kirjojen ja lukemisen pariin (enemmän/eri tavalla kuin ennen tätä "toimintamallia")?

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Ei rouva Huukaan tiedä tästä tiedotetta enempää, mutta annetaan ohjelman käynnistämiseen nyt työrauha ja odotetaan hankkeen käytännön tason tekeytymistä. Ja onhan kyseessä kuitenkin monivuotinen projekti.

    VastaaPoista
  3. Luku- ja kirjoitustaitojen hankkimiseen suhtaudutaan yhä samoin kuin pari sataa vuotta sitten, jolloin väännettiin kättä siitä kannattaako niitä ylipäätään opettaa kaikille. Jopa naisille. No, kannattiko opettaa?

    Lukemiskulttuuri vähenee, koska kivakulttuuri on lyönyt itsensä läpi. Kirjastoista tulee Kivastoja joissa kirjat ja kirjallisuus eivät ole keskeisiä asioita (ne halutaan hyllyiltä pois) vaan se tositosi kiva: konsolipelit, nettisurffailu, bailaaminen, kivat tapahtumat, kivat viinibaarit, kivat kahvilat, 18v. pornoillat, erilaiset huvilaitteet ja koneellinen asiointi. Pääasia on, että on kivaa.

    Lukeminen ei ole kivaa, se voi olla jopa vaivalloista. Kirjat painavat, kansikuva voi olla hirveän ikävännäköinen, sivuja joutuu kääntämään omin sormin, fontti ja sen koko voi olla ihan väärä.

    Vaivattomuus on kivakulttuurin tunnuslause. Lukulaite ei lue puolestasi, mutta se on kivalaitekulttuurin kiva laite. Magee. Kaikki ne ihqut oheistuotteet erityisesti. Fabeen voi tekstata, että kirjahyllyssäni on nyt tuhat kirjaa ja ne mahtuvat taskuuni. Ei haittaa lainkaan vaikkei niitä olisi lukenut. Kivakulttuurin kivaihminen nostaa ja laskee peukkua, tykkää ja ei-tykkää. Näiden kahden mielentilan välillä ei ole mitään.

    Lukulaite on ikuinen, se ei kulu. Se ei voi vaurioitua, mennä epäkuntoon, tahriintua ja nuhjaantua kulmistaan niin kuin kirja. Ja mikä etu: tuhansia kirjoja saa ihan ilmaiseksi, ei tarvitse maksaa edes sitä divarin tiskille jätettyä muutamaa euroa.

    Kirjoittaminenkaan ei ole kivaa, jotkut jopa vihaavat sitä. Minä en ilmeisesti, koska tämän tähän raaputin.



    VastaaPoista
  4. Hei Rouva Huu:-) Tuskin hankkeen työrauha siitä katoaa, jos minä vähän murisen.

    Anonyymi, eikös lukulaite nyt sentään kulu ja mene rikki tai vähintään vanhene käyttöjärjestelmältään? Ja siis onhan kirjoittaminen kivaa.

    VastaaPoista
  5. Lukeminen ja kirjoittaminen on todella kivaa, ja luku- ja kirjoitustaito ehkä tärkeimpiä, oleellisimpia taitoja mitä ihmisellä on.

    (tuo edellä oleva oli hieman kärjistetty, parodia nykytrendeistä)

    VastaaPoista
  6. Rakkaus kirjoihin alkaa yleensä kotona. Kun lapselle luetaan ääneen tai kerrotaan tarinoita, kummitusjuttuja, vitsejä, syntyy rakkaus sanojen mahtiin ja lumoukseen.

    Taitava opettajakin voi auttaa. Minulla oli kansakoulussa, sen ajan ala-asteella, opettaja, joka rakasti kirjallisuutta. Me lausuimme runoja, luimme ja esitimme näytelmiä. Vaikuttavin draama-kokemus oli se, kun naapurin 8-vuotiaan pojan vatsasta vedettiin luokkamme pikkunäytelmässä "laiskamato" = narunpätkä. Se oli minulle jotain, jota lienevät katsojat kokeneet Shakesperen aikaan.

    Elämys on tärkein. Kirjaa lukiessa oli minulle suurin elämys, kun luin Topeliuksen Wälskärin kertomuksista, kuinka munkki hiihti loputtoman suuren jäätyneen järven poikki. En ole raskinut lukea kirjaa uudestaan.

    Sarjakuvakin voi olla suuri elämys. Muistan eävästi kuvan, jossa ystävät murhaavat Julius Caesarin (Classics Illustrated). En edes osannut englantia paljon ollenkaan silloin.

    Pilaako liika ohjelmointi elämyksen? Olemmeko lapsina todellisuudessa sattuman armoilla siinä, mihin suuntaan elämämme kääntyy?

    VastaaPoista
  7. Joskus tuntuu, että kaikki lukeminen pitäisi kieltää ja vielä lätkäistä sakot jos joku jää kiinni lukemisesta.

    VastaaPoista
  8. Just niin :)

    http://www.youtube.com/watch?v=sjpbxC-rJFU

    VastaaPoista
  9. Tiedote on aina tiedote, lyhytsanainen ja tosinaan vaikeasti avautuva. Opetushallituskaan ei tee poikkeusta tässäkään lehdistötiedotteessaan.

    Käsitin, että kaipasit tietoa siitä, miten "tällaisista lähtökohdista syntyisi rakkautta tarinoihin ja rakkautta kirjallisuuteen joka minulle merkitsee tietä tarinoiden maailmaan."

    Minä puolestani en näe mitään ristiriitaa luku-ja kirjoituskampanjan ja kirjallisuutta kohtaan tunnetun rakkauden välillä. Tie tarinoihin ja kirjallisuuteen avautunee yhä aivan samalla tavalla kuin ennenkin - suullisen tarinankerronnan kautta kirjalliseen tarinankerrontaan. Luku-ja kirjoitustaito on mielestäni hyvä apuväline tässä. Ensin lapsi kuulee tarinoita luettavan ja kerrottavan, sitten hän rupeaa itsekin sepittämään niitä. Kun hän oppii lukemaan, hän voi lukea muiden kirjoittamia tarinoita ja kirjoitustaito avaa hänelle mahdollisuuden kirjoittaa itse näitä tarinoita.

    Näin on kulkenut minun - ja varmaan monen muunkin - kehitykseni kirjallisuudesta nauttivaksi aikuiseksi.

    Mielestäni opetushallitus on ihan oikealla tiellä panostaessaan luku- ja kirjoitustaidon parantamiseen juuri sen vuoksi, että kovin monen kouluaisen taidot ovat luvattoman puutteellisia. Syitä tähän on monenlaisia.

    VastaaPoista
  10. Virve, tottakai opetushallitus on oikealla tiellä. Mutta siis joskus vain tulee mieleen, että onko tiedotteiden pakko olla noin ärsyttäviä.

    VastaaPoista
  11. Ei varmaankaan ole pakko. :) En tiedä, onko kukaan lähettänyt opetushallitukselle rakentavaa kritiikkiä sen harjoittaman tiedotuspolitiikan osalta.

    Suomessahan on kapulakielen torjuntaohjelmia jos jonkinmoista. Esimerkiksi lakitekstejä ja virkamiespäätöksiä yritetään saada luettavammaksi. Periaatteessahan selkeyden tavoittelu pitäisi koskea koko hallintokuntaa, myös opetushallitusta. Traditiot ovat kuitenkin tiukassa. Kapulakielinen tyyli tarttuu taitavimpaankin tiedottajaan, kun aikansa lukee kapulakielisiä mietintöjä ja lausuntoja.

    VastaaPoista
  12. JOtenkin tuntuu kuin se kuuluisi aivan asiaan, että viranomaiset ovat vaikeaselkoisia.
    Sinänsä tiedotteen kieli on moitteetonta, siitä vain ei selviä, että mitä käytännössä tulee tapahtumaan.
    Sivumennen: minuakin juuri tänä kesänä syytettiin kapulakielisyydestä, tuli yhtäkkiä mieleen. Ei kirjoitetusta tosin, vaan puhutusta.

    VastaaPoista
  13. Samaa mieltä että tiedote ei edes ole mitenkään pahasti kapulakielinen (tai ainakin minä tajusin) mutta siinä tulee ilmi vain aihe ja tekijät, muttei se mitä tässä konkreettisesti on tarkoitus tapahtua.
    Toisaalta jos tarkoituksena on luoda toimintamalli niin ehkä ne toimenpiteet tulevat näkyviin vasta reilusti pitemmällä aikavälillä...

    VastaaPoista
  14. Toivomme siis hartaasti, että jotain tulee vielä tapahtumaan.

    VastaaPoista
  15. Hei!

    Luokanopettaja täällä ihmettelee myös valtakunnallista Lukuinto-projektia, kun mitään informaatiota projetista tai sen sisällöstä ei ole sähköpostiin tipahtanut lukemista opettaville luokanopettajille??

    Sen sijaan itse käynnistin jo toisessa koulussa Kirjaseikkailun eli lukudiplomi-projektin.Alakoulun jokaiselle luokalle on laadittu oma kirjalista, josta oppilaat valitsevat lukemista esim. kotim.kirjat, ulkomaiset kirjat, runot, kuusi ryhmää jokaisesta kirja ja tekee siitä yhden tehtävän (saa itse valita tehtävän). Koko vuoden aikana 6 kirjaa lukenut saa Kirjan ja Ruusun- päivänä Lukudiplomi( kuvitus oppilaiden) 6 kirjaa eli seikkailija, 12 superseikkailija , 24 hyperseikkailija.

    Viime viikon esittelin idean ja kirjoja oppilaille pukeutuneen Juuso Luutaseksi (Svarttis-kirja), Risto Räppääjäksi ja isoille Sofi Latvakseksi (Oksaseksi). Tällä viikolla oppilaat lainasivat 215 kirjaa kotilainaan syyslomaksi (oppilaita 450). Ainakin nyt tuntuu, että koulussamme on lukuinto ja oppilaat ovat löytäneet uusia kirjoja luettavakseen!Vaikka valtakunnallisesta projektista ole tietoakaan

    Terveisin,

    Riikka

    VastaaPoista
  16. Hei Riikka!
    Olet hieno esimerkki siitä, mitä yksi asialle omistaununut ihminen voi saada aikaiseksi.
    Tuolla ylenpänä ketjussa lastenkirjaspesialisti kehoitti antamaan lukuintokampanjalle aikaa. Ehkä ne vielä ottavat sieltä yhteyttä myöhemmin opettajiinkin? Toivoa sopii. Mutta parasta on, kun ihmiset eivät jää odottelemaan, vaan toimivat itse, kuten olet tehnyt. Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  17. Hei!
    Olen Lukuinto-ohjelmassa mukana tekemässä opinnäytetyötäni. Ohjelmaan on ollut syksyllä 2012 pilottihaku ja 32 hanketta eripuolilla maata ovat käynnistyneet tammikuussa 2013. Piakkoin aukeaa Lukuinto-ohjelman sivut www.lukuinto.fi. Sieltä voitte lukea lisää ohjelmasta.

    VastaaPoista
  18. Olemme tekemässä yhtä Lukuinto-pilottia Turun Puolalan koulun ja pääkirjaston kesken. Keskitymme erityisesti medialukutaitoon, sillä tarkoitus on kokeilla erilaisia toimintatapoja kirjaston kehkeytymässä olevaan mediakasvatussuunnitelmaan.

    Olemme alkuun tehneet oppilaiden omia videovinkkauksia Nälkäpelistä ja Baskervillen koirasta. Jatkossa oppilaat mm. tekevät mediavinkkauksia toisilleen, osallistuvat draamatyöpajaan jossa tutkaillaan tarinoiden ja runojen tunnelmia draaman keinoin ja tekevät digitarinoita luetuista kirjoista.

    Kaikissa näissä on tarkoitus saada oppilaiden oma ääni kuuluviin ja ehkä myös herättää se innostus lukemiseen ja tarinoiden maailmaan. Ja harjoitella kriittistä lukemista, paitsi tekstien niin erityisesti erilaisten mediatuotteiden.

    Terhi H.,
    Turun kaupunginkirjastolta

    VastaaPoista
  19. Kiitos tiedosta ja vaivannäöstä. Täältä vanhan postauksen kommenteista virtuaaliyleisö ei ehkä sankoin joukoin löydä vastauksianne. Olen linkittänyt työn alla olevan Lukuinto verkkosivunne Hanki hanke postaukseen ja linkitän sinne myös tämän postauksen.

    VastaaPoista
  20. Oikea aivopuolisko ei tiedä mitä vasten tekee, olin näköjään jo tehnyt linkitykset.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!