torstai 8. marraskuuta 2012

Lesbot elävät aina onnellisina elämänsä loppuun


Karo Hämälainen on saanut kuulla olevansa rasisti.  Minä taas olen saanut kuulla olevani homofoobikko. Ilmeisesti on tulossa ihan gradu, jossa kirjani Emma ja tähtipoika on roolissa. Nimimerkki Harmaja on tullut tähän tulokseen:

Voisin vihdoinkin vapauttaa Emman ja tähtipojan. Se oli yksi graduni kohdekirjoista, minkä vuoksi tässä kappaleessa on myöskin pieniä merkintöjä... Emma ja tähtipoika on tekstinä ahdas ja homofobinen, mutta juuri siksi se on minusta kiinnostava. Suomessa on siis voitu julkaista tällaista nuortenkirjallisuutta vielä 2000-luvulla... En jaksa puida tässä kirjaa pidemmälti, koska olen tehnyt niin jo gradussani ja se riitti minulle. Sanottakoon vain, että vaikka päähenkilö Emman asenteet lesboutta kohtaan lientyvät kirjan kuluessa, niin kirjan tyttöpari ei (tietenkään) saa onnellista loppua; sehän olisi jo aivan liian pelottavaa ja uhkaavaa .



Pitää tunnustaa, etten muista millaisen lopun tyttöpari sai, tekivätkö he polttoitsemurhan, vai mihin Harmaja mahtaa viitata.



Luulen ymmärtäväni miltä Hannu Salamasta tuntui, kun melkein joutui lusimaan siitä, mitä hänen romaanihenkilönsä oli mennyt sanomaan Juhannustansseissa. Minäkin saan homofoobikon maineen siitä, että minulla on kirjassani homokauhuisia henkilöitä.


Haloo maisteri Harmaja, onkohan nyt mennyt vähän puurot ja vellit sekaisin gradua tehdessä?

Tiedoksi vaan, että tosielämä ei tarjoa kaikille tyttöpareille onnellisia loppuja. Omassakin lähipiirissäni ihmiset kokevat tuskallisia eroja, niin käy heteroille, niin käy homoille. Miksi on liian pelottavaa ja uhkaavaa kertoa, että lesboparitkin voivat erota?


Share/Bookmark

45 kommenttia:

  1. Öö, nyt ei voi kyllä oikein sanoa muuta kuin että WTF. Ei tuo ihminen voi olla tosissaan.

    Minun työn alla olevassa romaanissani naisparin toinen osapuoli jää leskeksi. Olen aina luullut itseäni suvaitsevaiseksi, mutta taidankin olla piilohomofoobikko.

    VastaaPoista
  2. Heh, seuraavaan kirjaasi varmaan laitat hahmoksi lesbon jolla on ongelmia jotka johtuvat jostain muusta kuin homofoobisen patriarkaatin harjoittamasta sorrosta. Kun olet tuollainen homofoobikko.

    VastaaPoista
  3. *pyrsk* Sekä uutinen Karon rasistisuudesta että sinun homofoobisuudestasi on otettu täällä pontevasti nyökytellen vastaan. Vihdoin joku on havahtunut huomaamaan totuuden. *pyrsk*

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Emma-kirjasi enkä ole huomannut mitään tuollaista.
    Onneton loppu on sekä todellisessa elämässä että fiktiossa hyvin tavallista. Sitä sattuu kaikille.:)

    VastaaPoista
  5. Ja jälleen Bookcrossing -sivusto. Joku levitteli siellä minunkin Aurora-kirjastani ihan virheellisiä tietoja.
    http://aurorakirjat.blogspot.fi/2011/02/aurora-kirjat-ja-bookcrossing.html

    VastaaPoista
  6. Ehkä olette itsekin homofobisia, ettekä huomaa kuinka ahdistuneen pelokkaasti suhtaudun sukupuolivähemmistöihin.

    Mutta sivuhuomautuksena, varmaankin kirjoittaisin aiheesta eri tavalla nyt kuin 2000 luvun alussa. Toisin sanoen, en enää kirjoittaisi ko. aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ylipäätään uskaltautuisi enää kirjoittamaan realistista tyttökirjaa. Seuraavan kirjani päähenkilö on dinosaurus, ehkä se kertoo jotain minusta...

      Poista
    2. Olin sitten utelias ja googletin hieman, mitä tuossa gradussa tarkkaan ottaen on sanottu. Tulin siihen tulokseen, että erittäin todennäköisesti se on eräs jo vuonna 2007 Helsingin yliopiston kotimaisessa kirjallisuudessa valmistunut tutkielma. Valitettavasti ei ole saatavissa elektronisena aineistona.

      Poista
    3. Ai. Minä tulkitsin, että olisi valmistunut ihan vastikään, kun tuota kirjastanikin oli maltettu luopua vasta äskettäin. No samapa tuo. Kiitos mielenkiinnosta kuitenkin:-)

      Poista
  7. Jos kirjan pää- tai muu henkilö on esim. siilivastainen, niin tekeekö se kirjasta siilivastaisen? Tekeekö se kirjailijastakin siilivastaisen? Voiko siilimynönteisyyttä osoittaa vain sellaisella tarinalla, jossa siilit voivat hyvin ja niitä kohdellaan kauniisti ja ehkä vielä varmuuden vuoksi todetaan, että kyllä siilit ovat kivoja eläimiä ja niitä tulee suojella?

    En tajuu.

    (Tämä oli sitten yleistä ihmettelyä; en viittaa Kirstin kirjaan. Täytyy tosin sanoa, että Kirsti ei ole niitä kirjailijoita, joitten kohdalla ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen homofobia.)

    Sari

    VastaaPoista
  8. Sari, voihan sitä ajatella, että joku on niin hurahtanut siilien suojeluun, ettei kestä fiktiivistenkään henkilöiden ilkeitä siileihin liittyviä ajatuksia. Kaipa tällainen kiihkomielisyys hyvän asian puolesta pitää sallia. Ja minun pitää uljaasti kestää homofoobikon maineeni.

    VastaaPoista
  9. Kyllä se vaan niin on, että kun kirja lähtee kustantajalta maailmalle, se oikeasti alkaa elää ihan omaa elämäänsä. Siinä ei paljon auta, vaikka kirjailija kuinka vikisisi. Mutta aina voi lohduttautua sillä, että suuret kirjalijat ovat yleensä joutuneet kokemaan tämän saman kohtalon. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  10. Ymmärrän jossain määrin kirjailijan herkkähipiäisyyttä teoksiaan kohtaan. En aina.

    Nuorilla opiskelijoilla ja myös kirjallisuudentutkijoilla sekä ihan tavallisilla lukijoilla on silti tulkinnanvapaus. Aivan kuten kirjailijalla on sanomisen vapaus.

    Mitä tulee lesbojen tai homojen onnellisuusmyytteihin, niin eiköhän ne ole aivan samanlaisia kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Kun on kyse nuortenkirjasta, on kyse senikäisistä lukijoista että toivon aspekti olisi kaiketi ihan hyvä säilyttää.

    Homonuorten on opittava kasvattamaan aika paksu nahka, sillä he saavat lopunikänsä kuunnella homovitsejä ja muita aivan pähkähulluja juttuja. Ne eivät ikinä lopu maailmasta. Lopulta se nahka on riittävän paksu. Ei mene eikä juutu loukkaantumiskehiin mukaan.

    Kirjailijoidenkin on vain suostuttava siihen, että eteen tulee kaikenmoisia tulkintoja. Ei vaan voi mitään.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kirjailijoidenkin on vain suostuttava siihen, että eteen tulee kaikenmoisia tulkintoja. Ei vaan voi mitään."

      Totta kai, mutta tulkitsijoidenkin pitää kestää se, että kirjailija kommentoi tulkintoja :) Etenkin jos tulkitaan enemmän kirjailijaa kuin hänen tarinaansa, kuten tämmöisissä tapauksissa helposti tuntuu käyvän.

      Mullahan kävi vähän samoin Viinikauppiaan kanssa. En oikein tiedä hiersikö kritisoijia se, että Syysmaassa vallitsee homofobinen ajattelu, vai se että yksi "pahiksista" oli homoseksuaali - vaikka yritinkin käsitellä asiaa siitä näkökulmasta, että osittain se mielen vääntyminen ikävän suuntaan johtui nimenomaan pakosta tukahduttaa ja kätkeä oma seksuaalisuus.
      Ehkä jonkun mielestä homoja saisi esittää vain hassunhauskan sydämellisen sillä silmällä -stereotypian kautta, mutta mun mielestä sekin on yhdenlaista syrjintää ja ihmisen katsomista pelkän yhden ominaisuuden kautta.

      Poista
    2. Eiks se ole vähän kornia, että heti jos kirjassa vilahtaa homoseksuaali, joka ei ole täydellisen ihana ja onnellinen ihminen, niin joillakin on heti palkokasvit sieraimissa?

      Poista
    3. Jep. Sama se on varmasti minkä tahansa vähemmistöryhmän kanssa, jos kirjoittaisi esim. vammaisesta* henkilöstä, joka ei olekaan kaikilta ominaisuuksiltaan pelkästään kiva, jalo ja rehti, vaan omaisi muitakin inhimillisiä ominaisuuksia kuin niitä sankarillisia, niin eiköhän tulisi palautetta että annatpa ikävän kuvan vammaisista ihmisistä, onko sinulla jotain vammaisia vastaan jne.

      (* Saa nähdä vetääkö joku tästäkin "jaaha, vertaat siis homoseksuaalisuutta vammaan?" -herneen johonkin ruumiinaukkoon ;)

      Poista
    4. Eläköön poliittinen korrektius.

      Poista
    5. "...mielen vääntyminen ikävän suuntaan johtui nimenomaan pakosta tukahduttaa ja kätkeä oma seksuaalisuus."

      Eikö saisi olla puhumatta seksuaalisuudestaan? Olipa nyt homo tai hetero tai mitä lie nyt onkaan.

      Se on minusta kiinnostavinta tässä ajassa, että seksielämänsä on pakko avata vaikka r-kioskin myyjälle jos se sitä kysyy. Mitäs ihmeen väärää tai pahaa ihminen tekee ellei se halua selostaa julkisesti intiimejä asioitaan. Tai haluaa itse valita kenelle se puhuu ja kenelle ei.


      Poista
    6. "Eikö saisi olla puhumatta seksuaalisuudestaan? Olipa nyt homo tai hetero tai mitä lie nyt onkaan."

      Tarinassa ei ollut kyse seksuaalisuudesta puhumisesta, vaan oman seksuaalisuuden tukahduttamisesta. Siis että kyseinen henkilö ei saanut olla lainkaan se mitä oikeasti on, tai edes yksityisesti paljastaa sitä kellekään, väkivallan ja jopa kuoleman uhalla.

      Poista
  11. Tarkistin ko. kirjasta, että myös kirjan heteroparin taru päättyi vähän onnettomasti.

    Joo, täytyyhän tämä tietysti kestää. En ajatellut tehdä harakiriä tms.

    VastaaPoista
  12. Kyllä pitää kirjailijan kestää tulkinnat, selvä se. Varsinkin, kun oppiniskaisesti kirjoitamme niin kuin lystäämme.

    Mutta: myös tutkija on kirjoittanut tekstin ja tekstissään kommentteja, joita voi arvioida.

    Sitten voidaan keskustella myös yleisesti siitä, miten kirjallisuutta tulkitaan ja mitä siltä (varsinkin nuorille kirjoitetulta) odotetaan.


    Sari

    VastaaPoista
  13. Hannu Salama ei joutunut fyysisesti lusimaan, vaan sai tuomionsa ehdollisena, josta vapautui UKK:n armahduksella myöhemmin. Tämä oli 1960-lukua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarkennuksesta. Tuli kuitenkin vapausrangaistus, ei riittänyt sakko.

      Poista
  14. Kirjailija = kirja, tämä ajattelu yksinkertaisesti istuu sitkeässä. Minäkin saan kommentteja, joista paljastuu, että futistyttö-sarjan nopeasti innostuva äiti = minä. Viime viikolla mm. muuan aikuislukija kertoi nauraneensa makeasti sille, kuinka minä meikkaan itseäni. *huoh*

    VastaaPoista
  15. Olisikos ollut niin, ettei graduun oikeasti löytynyt homo/lesbovastaista kirjaa, joten tekijä repsahti "löytämään" ensimmäisenä sinnepäin olevan kirjan käsiteltäväkseen.
    Kun olen puolustanut ihmisen oikeutta olla se, mitä hän syntymälahjakseen sai, olen selvästi aiheuttanut kulmien kohottelua, että oisko kenties tuokin.
    En ole, en edes -vastainen. Aurinko paistaa, punatulkku tuli lintulaudan luo ja mieli on keveä, ehkä siksi ajattelen, että kenties tuota gradua ei lue monikaan ja jää ansaitsemaansa unholaan.

    VastaaPoista
  16. Tämä on syyttelyiden aikakausi. Kaikki ovat rasisteja ja homofoobikkoja, vaikka olisivat vaan ostamassa vaniljajäätelöä aidolla vohvelilla ;)

    VastaaPoista
  17. Anneli, niin se taitaa mennä, varsinkin jo kirjoittaa minä-muodossa.

    A-L, ei kyllä varmaan löydykään homovastaisia kirjoja, ja hyvä niin tietysti. Mutta mietin vaan, että mihin tässä vielä päädytään, jos siitä jo saa homovastaisen maineen, että päästää fiktiossa homoparin päätymään eroon. Voi huokaus. Niin, eihän sitä tosiaan ihminen voi myöskään puolustaa seksuaalivähemmistöjä kuulumatta itse seksuaalivähemmistöön, tuttua sekin. Täytyy nyt toivoa, että jos gradua luetaan, mahdollisimman moni homovastainen (niitäkin on maailmassa nimittäin) innostuu lukemaan kirjani. Minullehan on tärkeintä, että kirjaa luetaan...

    Anne, sinäpä sen sanoit, miksi ostaa vaniljajäätelöä, miksi ei lakritsia, kyllä se selvä kannanotto on.

    VastaaPoista
  18. Hmm hmm. Tässä yhtäläisyysmerkit tekstin ja kirjailijan välille tulivat kyllä kirjailijalta itseltään. Voi kai teksti olla "ahdas ja homofobinen", jos se niin luetaan, ilman, että kirjailija sitä onkaan, tai sellaista edes väitetään? Ja lainauksessahan kai kuitenkin puhuttiin tekstistä, ei kirjailijasta?

    Se on sitten taas ihan eri asia, miksi teksti on kirjoitettu siihen lajiin, kuin on, millä ja kuinka ahtailla silmillä sitä luetaan, ja kuinka perusteltuja onnettomien loppujen perusteella tehdyt tulkinnat ovat. ;-)

    VastaaPoista
  19. Kas kun kukaan ei syyttänyt Valoa, valoa-kirjan kirjoittajaa homofobiasta, vaikka kirjan lesbo-parille tuli oikein surkea loppu.

    VastaaPoista
  20. Olisi hauskaa tietää, minkä arvosanan maisteri Harmaja sai/saa gradustaan. Biografinen kirjallisuudentutkimus nimittäin oli jo nuoruudessani 80-luvulla so last season.

    Melkoisen pitkälle meneviä johtopäätöksiä on tehty myös Hämäläisen kirjojen perusteella.

    VastaaPoista
  21. Ylempi anonyymi, voiko?
    Voinko kirjoittaa rasistisen kirjan, vaikka en ole itse rasisti. Ja mikä vielä tärkeämpää, haluaisinko, pystyisinkö sellaisen tekemään?

    Anonyymi 2, ehkä Valoa jne on kuitenkin lesborakkauden ylistys. Emma jne, taas ei pyrkinyt kuvaamaan lesborakkautta, vaan se nimenomaan pyrki kuvaamaan ennakkoluulojen sulamista pois sitten kun oikeasti tutustuu jotain vähemmistöä edustavaan ihmiseen.

    Celia, niin ei kai se gradu minun homofobiaani tutki, vaan kirjassani ilmenevää homofobisuutta. Mutta no niin, huokaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Emma ja tähtipoika on tekstinä ahdas ja homofobinen, mutta juuri siksi se on minusta kiinnostava." (Sitaatti Harmajan alkuperäisestä kommentista.)

      Melkoisen pitkälle menevistä johtopäätöksistä on joka tapauksessa kysymys, kun lukija on tulkinnut teoksesi homofobiseksi esim. sen perusteella, että keskeisten henkilöiden rakkaustarina ei saa onnellista loppua. Todennäköisesti hän on päätynyt tulkintaansa senkin vuoksi, että kirjassasi esiintyy homofobisia henkilöitä. Mielestäni tämä tulkinta on kiusallisen lähellä biografista tulkintaa.

      Kuitenkin kirja vaikuttaa ainoastaan realistiselta kertoessaan aikamme ilmiöistä niin kuin ne todennäköisimmin esiintyvät. Yleisesti teinirakkaudet päättyvät onnettamsti ja maailmassa on paljon suvaitsemattomia ihmisiä.


      Poista
    2. Celia, pitää ehkä vaan olla tyytyväinen, kun joku on noin paljon jaksanut pohtia minun kirjaani:-)

      Ja suvaitsemattomia ihmisiä on tosiaan yllättävän paljon. Sellaisenkin paradoksin olen huomannut, että suvaitsevaisuutta suitsuttavat voivat joskus itse olla äärettömän ahtaita ja puusilmäisiä ajattelijoita.

      Poista
  22. Ya täällä, minusta voi. Mutta ennen kaikkea, voi kirjoittaa homofobista tekstiä (homofobisen tekstin? no, niinkin), vaikka kirjoittaisi sitä/sen tarkoituksessa kuvata ennakkoluulojen vähittäistä sulamista (niin kuin kirjaa lukematta oletin sinun tehneen).

    Se on sitten eri asia, jos joku hölmö lukee sitä niin päin, että "voi kamalaa, tässä on ihan hirveitä ennakkoluuloja", eikä ymmärrä lukijana reflektoida, minkä vuoksi eli mitä tarkoitusta silmällä pitäen sellainen 'todellisuuden kuvaus' kirjaan on sisällytetty. Ehkä kaikille eivät kelpaa harmaan sävyt ilman valmiiksi annettuja vastauksia ja fantastisen onnellista loppua? ;-)

    Minkäköhän vuoksi niitä kirjoja nyt ylipäätään kirjoitetaan - ja luetaan? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, kommentistani voi kyllä huoletta poistaa sanan "hölmö", kuka minä olen ketään siitä moittimaan. Tai korvata ilmaisulla "vivahteita arvostamaton".

      Poista
    2. Niin kyllä minäkin ajattelen että hf tekstiä voi kirjoittaa, ja minunkin kirjassani sitä on. Mutta ei voi kirjoittaa hf kirjaa, jos ei ole vähän hf itse. Ja tässä oli kysymys siitä, että lukija tulkitsi kirjan hf:ksi, ei vain joitakin kirjaan sisältyviä tekstejä.

      En osaa editoida kommentteja, osaan vain poistaa ne, joten jätän paikalleen.

      Poista
    3. Ihan oikein. Kiitos.

      Juu, huomaan, että lukijan tulkinta ja kirjailijan tulkinta eroavat tässä aika voimakkaasti... sellaista se kai on. No, elämä jatkuu, itse kullakin enemmän tai vähemmän homofobisena tai homofiilisenä. ;-)

      Poista
  23. Anne Tammelin tiivisti hyvin: "Tämä on syyttelyiden aikakausi. Kaikki ovat rasisteja ja homofoobikkoja, vaikka olisivat vaan ostamassa vaniljajäätelöä aidolla vohvelilla."

    Voi, voi sinua! Ettei vaan ollut suklaajäätelöä. Ja luonnonvohvelissa...

    Eikun ihan totta: Ns. hyvien ihmisten taistelu ns. vihapuhetta ja ns. viha-ajattelua vastaan on jo karannutpahasti lapasesta. Poliisilaitos on tietysti tyytyväinen, kun sinne satamalla sataa tutkintapyyntöjä rasistisesta, sovinistisesta, anti-feministisestä jne kirjoittelusta tai puheesta. Kohta on pakko palkata 500 uutta poliisia selvittämään tätä vaarallista ajatusrikollisuutta.
    Kirstille ihan vaan neuvoksi sanon, että julistaudu kiireesti johtavaksi homofoobikoksi. Julista joka paikassa kauhuasi homoutta (mutta vaan miesten keskeistä homoutta) kohtaan. Kerro kaikille, että kyllä kannatat lämpimästi naisten keskinäistä rakkautta, lesboutta.
    Kuukauden tai parin päästä olet julkkis, joka kutsutaan kaikkiin tv-ohjelmiin ja kulttuuritapahtumien paneeleihin. Kirjojasi myydään kuin Mein kampfia aikoinaan Saksassa.

    Jos joku Harmajapää syyttää sinua homofobiasta on ainoa keino hoitaa asia vetää se niin överiksi kuin osaat.

    VastaaPoista
  24. Jälleen kerran kelpo neuvo Vanhalta Erkiltä. Kannattaisi ilman muuta noudattaa tuota. Mutta koska olen tällainen maailmanparantaja herkkis, en kykene.

    VastaaPoista
  25. Minulla on ollut aina sellainen käsitys, että lesbojen ja homoseksuaalien rakkaussuhteet ovat usein myrskyisiä siitä yksinkertaisesta syystä, että heillä on paljon pienempi mahdollisuus löytää itselleen sopiva kumppani, kun heitä on vähän, vain pieni osa väestöstä.

    A. S. Byatt käsittelee post-postmodernissa romaanissaan Possession myös traagista lesborakkautta. Viktoriaaninen runoilija Christabel LaMotte rakastuu kuuluisaan miesrunoilijaan, ja hänen mustasukkainen ja epätoivoinen lesbokumppaninsa Blanche Glover tekee itsemurhan hukuttautumalla.

    Kukaan ei ole tietääkseni syyttänyt Byattia homofobiasta.

    VastaaPoista
  26. Eikös ala olla jo pois muodista tämmöiset homo- tai lesbokauhistelut ja ihmiset alkavat yksinkertaisesti todeta, että on monenlaista mieltymystä toisen ihmisen rakastamisessa.

    Nämä tyylikkäät homot kuten Pekka Haavisto söpöine Anton-pulisoineen ym. ovat antaneet oivallisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat samaa sukupuolta ja rakastavat toisiaan. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ihmiset ovat jo tottuneet homo- ja lesbosuhteisiin kuten ovat tottuneet hampurilaisiin tai pitsoihin.

    Aina on silti ihmisiä, jotka nauravat ja pilkaavat erilaisuutta. Entäs sitten: olkoon kunhan lainsäädännöllä on taattu ihmisten tasa-arvo.

    Ja kukapa nyt jaksaisi tai viitsisi nykyaikana edes hermostua näistä yltiöfeministeistäkään. Vähän vain naurattaa ja se nauru on sallittava, ei eri mieltä oleminen ole rasismia.

    VastaaPoista
  27. Luulen kyllä, että edelleenkin on paljon ihmisiä, joista homosuhteissa on paljonkin hämmästelemistä, mutta he ovat aika hiljaa tällä hetkellä. Mutinat kuullaan vain valitussa tuttavapiirissä. Mielenkiinnolla seuraan, mihin suuntaan kehitys kehittyy. En suhtaudu asiaan aivan Hymyilevän eläkeläisen viitoittamalla auvoisuudella.

    Anna, Byattin kirja ei sitten varmaan ole samalla tavalla "ahdas" kuin minun.

    VastaaPoista


  28. Minulla on ollut aina sellainen käsitys, että heteroseksuaalien rakkaussuhteet päätyvät useammin eroon siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä on niin paljon ja moniavioisuus on kiellettyä. Vielä.

    Minulla taas on sellainen käsitys, että pitkään avioliitossa olleet heteropariskunnat tarvitsevat kiihotusta seksielämäänsä homo- tai lesbopornosta. Ja siksi esiintyvät mielellään asiantuntijoina homoseksuaalien elämää koskevissa kysymyksissä.

    Minulla on sellainen käsitys, oikeastaan aivan varma tieto, että Suomessa on homomafia joka vainoaa yksityisiä ihmisiä ja aikoo hajottaa yhteiskunnan.

    Minulla on taas sellainen käsitys, että homot aikovat vallata kirkon ja tuhota sen.


    VastaaPoista
  29. Minulla on sellainen käsitys, että keskustelumme on tullut tiensä päähän, tältä kerralta.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!