tiistai 18. joulukuuta 2012

Ylipainostigma

Jos kuulut punkeroiden onnettomaan porukkaan, joka on koko elämänsä kantanut huonommuutta siksi ettei pysty lopettamaan syömistä ajoissa, niin Prisman dokumentti Totuus lihavuudesta saattaa lohduttaa.

Kysymys ei ehkä olekaan tahdonlujuudesta, joka pitää toiset niin timmissä kunnossa. Olemme ehkä hormooniemme vietävissä, sillä punkeroilla nälkähormoonit ovat aina vähän koholla, vaikka vatsa olisi täynnä ja vastaavasti kylläisyyshormooni matalalla. Normaalipainoisella nämä hormoonit taas muodostavat kauniita käyriä. Nälkäisenä nälkähormoonia erittyy, ja kun normaalipainoinen saa ruokaa, pitoisuus laskee, kun taas hänen kylläisyyshormoonipitoisuutensa nousee.

Ohjelmaa katsellessa ajattelin, että kyllä ottaa aivoon, jos minun elinaikanani keksitään pilleri, joka säätää ihmisten hormoonit oikeaan tasoon. Koko ikäni olen ihan turhaan kantanut ylipainostigmaa.

Meinasin kirjoittaa ylipanostigma, mikähän sekin olisi.

Ja sitten tuli mieleen koulun äidinkielen opettajat, jotka sanoivat ettei koskaan saa käyttää sanaa meinata.

Menen nyt vielä romaanin pariin, iltapäivällä mentorointeja ja yksi palaveri.

Share/Bookmark

18 kommenttia:

  1. Mutta eihän stigmoja kanneta turhaan, kysy vaikka Assisin Franciscukselta :)

    VastaaPoista
  2. Puutun tuohon meinaa-sanaan. Opin välttämään sitä koulu/opettajapainostuksen takia niin, että saan kohtauksen nähdessäni meinaamista esimerkiksi lehtiteksteissä (joissa saa kyllä nähdä paljon pahempaakin kohtauksia aiheuttavaa).
    Ns. nuori polvi on sittemmin valistanut minua, ettei meinaaminen ole ollenkaan paha sana nykyään.
    Ehkä kyse onkin siitä, etten tykkää koko meinaamisen ajatuksesta. Ihminen meinaa ihan liikaa. Monilla koko elo menee meinaamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, niinhän se on, Jumalan mylly pyörii ja jauhaa sopimattomat sanat sopiviksi ja päinvastoin jos kerran meinaamisestakin on tullut luvallinen sanana. Elämäntapana se on kyllä kelvoton tosiaan, edelleen.

      Poista
  3. Tallensin ohjelman, mutta en ole vielä uskaltanut katsoa. Koko ikäni huomattavan ylipainoisena olen ehtinyt jo monta kertaa ärtyä telkkarin suurin pudottaja yms. viihdeohjelmiin.

    VastaaPoista
  4. Minun piti se katsoa, mutta oli liikaa taas kaikkea...Sen sijaan söin puoli levyä suklaata ja se tuntui synniltä...Ennen oli synnitkin toista;-)

    Olin vuonna kirves ja kivi Vellilän hoikin likka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tärkeintä on, että innostus synnintekemiseen säilyy... Lienee elämän merkki.

      Poista
  5. Minä katsoin ohjelman ja siinä todistettiin kerrankin tieteellisti se, minkä olen aina tiennyt. Siihen saa lisätä vielä aineenvaihdunnan, koska meillä on kaksi lähes samanpituista ja toinen syö vaikka kuinka paljon ja koska vaan, eikä koskaan liho yhtään ja toinen syö paljon vähemmän ja terveellisemmin ja silti lihoo, jos ei koko aikaa vahdi. Nyt kun olemme molemmat eläkkeellä, mieheni todistaa tämän. Ennen hän on "luullut", että olen päivällä syönyt herkkuja, vaikka en ollut.
    Pelkkä tieto ei kuitenkaan auta, enkä tarvitse vatsalaukun pienennystä, vain tasapainotusta tähän jojoiluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, aineenvaihdunnallakin on merkitystä. Toisessa ohjelmassa puhuttiin siitä, että ihmisen olisi tärkeä pysyä liikkeellä. Siis ei välttämättä kuntoilla, vaan järjestää elämä niin, että joutuu olemaan liikkeellä. Ehkä se tasapainotus löytyy sieltä...

      Poista
  6. Minä lennän ja liidän, kiepun ja kuljen, mutta silti tuntuu olo välillä raskaalta. On pakko kiitää lähellä maata ja ahmin ihmisten ajatuksia ja sekoitan lumikasoja. Nyt ymmärrän, miksi. Minäkin katsoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ohjelma siis, jos lisäsi ymmärrystäsi Tuuli:-) Ja tervetuloa lukijaksi.

      Poista
  7. Hyvin uskottavalta tuntuu tuo selitys hormonien vaikutuksesta. Itse asiassa lohdullista: en siis olekaan himokas ahmija vaan minua suuremmat voimat johdattavat rikkomaan kaikki kohtuullisuuden rajat. Siis syömisessäkin.

    No, täysin mahdotonta ei ole kyllä punkeronkaan laihtua. Olen kokeillut: hirveää tämmöinen kieltäytyminen, mutta kyllähän ihminen laihtuu, kun syö vähemmän kuin mihin on tottunut. Vie vain niin kirotun pitkän ajan sellainen kilonkin pudottaminen. Hiukan narsimia tässä vain tarvitaan. Ja mielikuvitusta: näen jo itseni hoikkana ja tyylikkäänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se laihtuminen mahdotonta ole, vaikeaa vain. Liikkeellä pysytteleminenkin voi auttaa. Ja voihan sitä katsoa mitä työntää suuhunsa. Siis vaikka syö paljon, on eri asia syökö ruisleipää vai puputtaako friteerattuje nugetteja.

      Poista
  8. Toki ruoan laadulla on väliä, ainakin omaan fiilikseen ja vointiin, mutta voi silti olla lihava. Kuten minä. Harmittaakin, kun usein luullaan, että paksut vetelevät vaan pizzaa ja hampurilaisia päivät pitkät ja kenties yölläkin.

    Ihan perusterveellisellä sapuskalla ja silloin tällöin pikkuherkuttelulla pysyy helposti ylipainoisena, jos siihen on taipumusta. Tietysti nämä lääkitykset, kilpirauhasvaivat ja liikkumisongelmat tuovat oman lisänsä soppaan.

    Minkähän verran sitä painaisi, jos ei olis ikänsä taistellut kilojensa kanssa. Ja millanen ois psyykepuoli, jos ei olis aina haukkunut itseään, kantanut morkkista pienestäkin ylimääräisestä suupalasta. Ehkä sitä olis jopa kevyempi tai ainakin iloisempi. Vaikea mennä sanomaan. Vai olisko päinvastoin.

    VastaaPoista
  9. Kiintoisia kysymyksiä anonyymi. Onkohan se itsensä haukkuminen paljonkaan ollut avuksi siinä painon kanssa taistelemisessa. Ja sitäkin olen miettinyt, että keneltä se itsensä haukkumisen aikoinaan oppi. Ihanko se tuli vauvana itse keksittyä.

    VastaaPoista
  10. Normipaino on sellainen jota kukaan ei saavuta, moni siihen pyrkii, mutta koskaan se ei siinä pysy. Tutkittu juttu: kaikkein ahdistuneimpia kooostaan ovat he joiden paino on normipainorajan lähituntumassa.

    Normipituus taulukko ei aiheuta niin paljon ahdistusta, yli- ja alimittaisia kun on vaikeampi lyhentää tai pidentää.

    Ihmiset ovat rakenteellisesti kuten muutenkin hyvin erikokoisia, käsien ja jalkojen koko vaihtelee, nenän muoto on kaikilla omanlaisensa, silmät erivärisiä, korvien koko vaihtelee. On kahdenlaista ylipainoa: rakenteellista (sellaista, että se vain nyt liittyy ko. ihmisen kokoon - sitä ei saa muutettua) ja sitten elintapalihavuutta (ylipaino syntyy elintavoista).

    Liikunta on aina terveellistä, kaiken kokoisille :) - älkää ahdistuko tai ahdistelko liikaa, se on epäterveellistä ja voi johtaa varhaiseen kuolemaan.



    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!