keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Puhelu

Anna anteeksi, että soitin. Parempihan se olisi, jos tästä jo kuolisin pois, enkä olisi sinun vaivoinasi. Mutta kun täällä yksin olen, vain seinät ympärilläni, niin kai ymmärrät, että jollekin minunkin täytyy saada mieltäni purkaa. Mutta älä muistele pahalla, älä anna minun häiritä mielenrauhaasi, hyvähän se on, kun sinulla on töitä ja tekemistä. Olet nuori, et ymmärrä mitä se on, kun tulee vanhaksi. Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, niin se on, sinä et sitä ymmärrä. Voitko antaa anteeksi, kun nyt tällä tavalla vein kallista aikaasi. Mutta kun en itseäni oikein tappaakaan osaa. Sisko kyllä tappoi itsensä, oli sillä tavalla päättäväinen. Parempi ratkaisu se voisi minullekin olla, mutta älä nyt sinä ala näitä miettiä. Hyvää päivänjatkoa sinulle.

Mistä tällaiset jutut kumpuavat ja miten niihin tulisi suhtautua?

Tee tässä nyt luovaa työtä sitten prkl





Share/Bookmark

10 kommenttia:

  1. Äääh, tavallaan tuttua, vaikka ei ihan noin rankalla tavalla.

    Miten suhtautua...se kai riippuu tuon tekstin sanojasta. Onko huomion arvoinen? Viekö energiaa enemmän kuin antaa iloa?

    Paha paikka, ja prkl kun noita tulee elämässä eteen ihan riittävästi.

    VastaaPoista
  2. Apua ja myötätuntoahan me tuollaisia puheluja soittavat pyydämme. Mutta harva haluaa auttaa, kun yleensä se vie energiaa enemmän kuin antaa iloa. Se siitä lähimmäisten rakastamisesta, iloahan sen pitää tuottaa, eikä viedä energiaa.

    VastaaPoista
  3. Joo, mutta kun on kaikkensa tehnyt auttaakseen eikä se vain poista ongelmaa, niin mikä eteen. No en odota vastausta.

    VastaaPoista
  4. Jos kaikkensa on tehnyt, niin eikö se riitä? Toki kuunnella voi edelleen, mikäli vaan jaksaa.

    Viime aikoina on puhuttu myös vanhusiän masennuksesta, ja se tuli heti mieleeni. Luulen, ettei vanhuusiän masennus poikkea muista masennuksesta - ei siinäkään, että kukaan ulkopuolinen pystyisi poistamaan masennusta millään taikatempulla halustaan huolimatta. v

    VastaaPoista
  5. Karmean itsekäs marttyyriksi heittäytyneen puhelu, anteeksi vain. Ihminen rypee itsesäälissä ja koettaa vetää toisenkin samaan suohon. Kun kerran minä, niin mikset sinäkin -eetos on tässä pinnalla. Luoja varjele meitä tuommoisilta puheluilta.

    VastaaPoista
  6. En tiedä martyyreistä, mutta sen tiedän ettei sellainen ihminen joka puhuu itsemurhasta, useimmiten sitä edes harkitse. Aivan toinen asia on sitten, kenelle kannattaa puhua ja mitä ja mistä. On ihmisiä jotka ahdistuvat liikaa eivätkä kykene kestämään toisen ihmisen pahaa oloa, joka kyllä helpottuu kun vain avaa suunsa ja antaa tulla. Sanoihin ja puheisiin ei ole kukaan vielä kuollut.

    Mutta ehkäpä tämä puhuja tietää kenelle soittaa ja kenelle puhuu ja mitä/miten puhuu.

    VastaaPoista
  7. Kyllä hän varmaan aika tarkkaan tietää mitä saa aikaan, kun tällaisia soittelee. Vaihtoehto on tietenkin sulkeistaa itsensä tällaisista tilanteista ja aika hyvin pystyn sen tekemään. Mutta välillä mietin, että voisinko tehdä jotain josta olisi hyötyä. Siis jotain, mikä ei kuitenkaan merkitsisi itseni täydellistä uhraamista ja toisen suruun liukenemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä riittää töitä ja ne kolme ...

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!