lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ruma F.. sana

Anonyymin sarkastisesta "ei sinun kirjallasi finlandiasta kilpailla" kommentista tuli mieleen, että Finlandia-palkinnosta tuntuu olevan harmia kirjoittajille. Se nimittäin oikeasti tuntuu ohjaavan ihmisten kirjoittamista. En tiedä miten paljon se ammattikirjailijoita ohjaa, mutta kirjailijan urasta haaveilevia se tuntuu ohjaavan.

Kun taannoin vedin kirjoittajapajaa, jossa oli tarkoitus lähestyä kaunokirjallisuuden aluetta kaupallisuuden näkökulmasta siinä mielessä, että olisi pohdittu minkälaisia kirjoja Suomessa luetaan ja lainataan paljon, ja sen jälkeen yritetty hiukan säätää omaa kässäriä siihen suuntaan, että se osuisi maaliinsa vähän paremmin, vaikkei ihan kaupalliseen napakymppiin osuisikaan, niin monet olivat juuttuneet ajatukseen Finlandia-ehdokkuudesta ja -palkinnosta. Koko ajan ajatus ja keskustelut viettivät kysymykseen mahdollisuudesta voittaa tuo mahtava palkinto.

Yritin silloin tuoda esiin, että vuoden aikana julkaistaan muutama sata kotimaista romaania. Vain muutama pääsee ehdolle (ja ehdokkuus ei välttämättä vielä nosta myyntiä), ja yksi voittaa, joka sitten myy. Kannattaako kirjoittajan siis ottaa se strategia, että tähtää tietoisesti Finlandiaan? Varsinkin, kun tiedämme senkin, että tuon palkinnon voi aivan hyvin voittaa yhtenä vuonna ja sitten seuraavana vuonna ilmestyvä saman kirjailijan romaani mataa jälleen pohjalukemissa, siis myynnillisesti ajatellen.

Toki kirjojen ainoa arvo ei ole niiden kaupallisessa menestyksessä. Mutta ei se ainoa arvo toisaalta voi minun mielestäni myöskään olla siinä kunniassa, jonka jokin rahapalkinto suo romaanille ja sen kirjoittajalle.

Kuten olen sanonut, minulla on käytännöllinen suhdekirjailijan ammattiin. Pystyykö tällä ansaitsemaan leipänsä ja tuomaan iloa ja ajateltavaa riittävän monelle. Kaikkiahan ei voi miellyttää, mutta löytyykö tästä maasta riittävästi lukijoita myös minun kirjoilleni. Kuvittelen, että voisi löytyä. On ihan mahdollista, että olen väärässä. Tai etten koskaan pääse ohi niistä pullonkauloista jotka estävät minua pääsemään laajempaan tietoisuuteen tuomaan sen oman viestini. Mutta eteenpäin elävän mieli.

Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. Onko viihdekirjoilla omaa palkintoa kuten esim. dekkareilla ja hengellisillä kirjoilla?

    VastaaPoista
  2. Eipä ole. Ei ole muutenkaan sellaista aktiivista harrastajakuntaa, joka järjestäisi tapahtumia, julkaisisi lehteä ja kouluttaisi kirjoittajia.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!