tiistai 8. maaliskuuta 2016

Latteat rakastajat häviävät murhamiehille

-->
Rikoskirjallisuudessa on pitkään ollut trendi, että mennään koko ajan ankarampaan suuntaan. Rikokset ovat aina vain järkyttävämpiä, raaempia, ihmisiä kuolee enemmän, ongelmat ovat maailmanlaajuisia, musertavia.

Miksi rakkausromaaneissa ei voisi olla sama paisutteleva trendi?  Ne muuttuisivat aina vain ylenpalttisemmiksi. Rakkaus olisi aina vain valtaisampaa ja veisi ihmiset mukanaan yhä totaalisemmin. Ajatelkaa miten ihanaa.
Mutta ehkä se on mahdotonta. Koska nainen joka rakastuu kymmeneen mieheen ei ole välttämättä sen ylepalttisempi rakkausapostoli kuin se joka rakastuu vain yhteen. Mies, joka rakastuu kymmeneen naiseen on vain tavallinen tyhmä pukki.

Murhaaja tulee suuremmaksi, kun murhaa monta, mutta rakastaja ei tule rakkaudessaan suuremmaksi eikä ylenpalttisemmaksi vaikka hässii monia. Vaan jotenkin siinä käy päinvastoin, hänen rakkautensa latistuu.Paha dilemma.

Share/Bookmark

13 kommenttia:

  1. Näin ankeinakin aikoina, saat lukijalle hymyn huulille, saat hänet jopa naurahtamaan.

    VastaaPoista
  2. No kyllä, Kirstillä on kyky hauskuuttaa ja laittaa samaan aikaan vähän ajattelemaankin. Olet virkistävä kirjailijapersoona!

    VastaaPoista
  3. Virkistävä juu, mutta markkinointi vähän yskii. Kiitos kannustuksesta kuitenkin.

    VastaaPoista
  4. Halvaksihan se on mennyt ihmishenki dekkareissa. Enää ei voi kirjoittaa yhden murhatun tarinaa. Kyllä murhattuja pitää olla ainakin kolme, jotta kelvollinen tarina syntyisi. Ja aina parempi, jos kokonainen bussilastillinen koulutyttöjä on vaarassa kuolla. Kai ihmiset uskovat enemmän murhaamiseen kuin rakkauteen tai murhaavat rakkaudella tai rakastavat murhaamalla.

    Onhan mustat lesket tv-sarjakin herättänyt paljon kiinnostusta ollakseen suomalainen, HBOkin sitä harkitsee ja moni muu, ostaaksen ajatuksen omiin versioihinsa. Rakkaus nyt vain on niin out.

    Mutta oikeassa olet siinä, että naisen rakkaus kymmeneen mieheen voisi olla megahitti. Heti kiinnostuin ajatuksesta esim. polyamorian kannalta, että mitä paskaa näistä jaloista ja kauniista rakkaudellisista ajatuksista sitten ihan oikeasti käytännössä tulisi. Se mitä olen nähnyt polyamoriasta oikeasti, niin se vaikuttaisi olevan liukumaa suhteesta toiseen tai epävarmuutta mitä oikeastaan haluaa.

    VastaaPoista
  5. Polyamorikon tarina olisi minusta vääjäämättä tarina itsepetoksesta. Mutta voisihan sen tietysti pistää harkintaan!

    VastaaPoista
  6. :)

    olen lopettanut kaikkien dekkarisarjojen seuraamisen telkkarista, ja luenkin vain valikoiden. Ei kestä ihmisen sisäisyys niitä yliluonnollis-perverssejä-kultinomaisia-massamurhauskauhistuksia.

    Luulen, etten kestäisi rakkauttakaan samassa mittakaavassa. (siksi luenkin voittopuolisesti keitto- ja matkakirjoja)

    VastaaPoista
  7. Ehkä tosiaan pitäisi siirtyä keittokirjojen ja matkakirjojen maailmaan. Ihmisen pitää syödä joka päivä ja maailmassa riittää paikkakuntia joihin voisi matkustaa ja kertoa matkastaan.

    VastaaPoista
  8. Tämänhän voi yhdistää ryhtymällä ruokakriitikoksi tai -bloggariksi. Syö ravintolassa ja kertoo seikkaperäisesti, mitä tulikaan syödyksi ja oliko hyvää. Ilmiö, jota en käsitä. Tai siis käsitän kirjoittajaa vaan en lukijaa. AK

    VastaaPoista
  9. Kyllä haluaisin tämän hupenevan elämäni jämät käyttää jotenkin järkevämmin kuin kirjoittamalla proosaa syömistäni ruuista.

    VastaaPoista
  10. Tai sittenhän voisit ottaa kamerakännysi ja alkaa kuvailemaan paikkakuntia tai liikennevälineitä. Kohtalaisen suosittuja ovat olleet kuvakirjat viime vuosina. On kustantajia, jotka ovat näihin erikoistuneet ja myynti on ihan asiallista eikä aina tarvitse myydä halvalla ja laittaa alennysmyynteihin, kun aihe kestää aikaa. Esim. vanhasta Raumasta tuli hieno kuvateos 15-vuoden hiljaiselon jälkeen. On monia tapoja tulla rikkaaksi. Tässä yksi.

    VastaaPoista
  11. Kiehtova ajatus, mutta ehkä pitäisi osata vähän paremmin käyttää sitä kamerakännyä.

    VastaaPoista
  12. Toki Romantiikkaankin on tämä paisuttelu levinnyt. Tosin pelkän erotiikan kohdalla, yhä suorempia kuvauksia, erikoisempia mieltymyksiä.
    Mutta tuskin perinteistä romantiikkaa kovin paljoa voi "raisummaksi" muuttaa, siitä menee helposti romantiikan maku. :)

    VastaaPoista
  13. Hyvä pointti, taisi tuo Fifty shades of grey olla vähän sitä :-)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!