keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Sydän, tuo tyhmä, mutta sitkeä aasi

Ihmisen kannattaa kuunnella sydäntään. He, jotka opastavat näin, ovat niitä joiden on todella kannattanut kuunnella sydäntään. Sydämen kuuntelu on tuonut heille rahaa. En nyt puhu lääkäreistä stetoskooppeineen.

Puhun heistä, jotka naistenlehden tunnejutussa avaavat elämänsä ja kertovat sydämensä sanoneen jotain. Kun he sitten lähtivät noudattamaan sydämen antamia ohjeita niin eipä aikaakaan kun valtaisaa menestyksen säteilyä on havaittu kaikkialla ja kassaan on kilissyt rahaa.

Koska vietin nuoruuteni naistenlehtiä tilaten ja lukien, kuvittelin, että minunkin kannattaisi kuunnella sydäntäni. Olen sittemmin tehnytkin niin. Jääräpäisesti. En tuolloin tajunnut, enkä ehkä ihan vieläkään tajua, että vaikka kaikkien ehkä kannattaa kuunnella sydäntään, kaikille se ei ole taloudellisessa mielessä yhtä kannattavaa.

Share/Bookmark

10 kommenttia:

  1. En ole tätä rahapuolta osannut akkainlehtien höpinöistä ajatella, mutta siellä yleisin juttutyyppi näyttäisi olevan sankaritarina. Eli henkilö on kasvanut vaikeuksista voittoon. Esim. oma yritys on mennyt konkurssiin, mutta nyt on kolme yritystä ja kuusi miljoona rahnaa. Tai on ollut syöpä ja lapsi on kuollut, mutta nyt menee tosi lujaa, on kuusi lasta, mies, varamies, ihana ura, paljon lentopisteitä jne. Lehdistä siis puuttuvat ne jutut, kun ei selvitty, kun ei oltu sankareita.

    Toisin sanoen toki on paljon ihmisiä, jotka ovat kuunnelleet sydäntään, mutta eivät ole sillä tienanneet paljon rahaa. Heidän tarinanasa eivät vain näihin humpuukilehtiin sovi, koska se ei ole sankaritarina. Minun käsittääkseni sydämen kuuntelulla ja rahan tienaamisella on aika vähän mitään linkkiä keskenään. Sydämettömyys ja laskelmoivuus olisi lähempänä totuutta, mutta sellainen ei sopisi sankaritarinaan, joten on parempi sanoa sydämen kuuntelu ratkaisi asian. Se on sisällöllisesti ihan sama kuin sanoisi "mulla kävi hyvä munkki", mutta ei kuulosta yhtä pahalta. Oikeastihan se menee niin, että ihmisen pitää pysyä polullaan ja tehdä asioita, ja jos hyvin käy, niin käy hyvä tuuri ja rikastuu ja sen voi sitten jälkeenpäin selittää johtuneen sydämen kuuntelusta mikä nyt on melkein yhtä ylimielistä kuin sanoa minä olen ansainnut kaiken tämän.

    VastaaPoista
  2. Hyvä analyysi naistenlehtien jutuista. Se voi tosiaan olla, ettei sydämen kuuntelulla ja rahan tienaamisella olekaan linkkiä, se vain on valhe jota meille syötetään. Ja jotkut meistä ovat riittävän tyhmiä uskoakseen sen. Itse olen siis kuvitellut, että tekemällä mitä sydän sanoo, voisin ansaita leipäni tällä alalla. Rikastumista en ole kaivannut, mutta köyhyyden välttämistä kylläkin. Nyt olen alkanut epäillä, että köyhyys saattaa vielä hyvinkin olla edessä, vaikka tähän asti olen jotenkuten selvinnyt. Tämä on vetänyt mietteliääksi.

    VastaaPoista
  3. jaa, mun sydämeni sanoo yleensä tänään tätä ja huomenna jotain muuta.
    Mistä ihmeestä voi pieni ihminen tietää, kumpi ääni on se oikeampi?
    Jos sydämen ääni sanoo tänään että tulevaisuus on porotaloudessa ja huomenna keksinkin että tuo luomuturnipsiviljely ja savenvalanta sekä ohjattu joogameditaatio, niin minkä näistä valitsen?

    Ja toinen mikä tämmöistä peruspessimistiä ottaa naistenlehtijutuissa kuuppaan, on tämä yltiömäinen positiivisuuden hehkuttaminen. Että kun vain ajattelee riittävän paljon sitä mitä haluaa ja riittävän positiivisella kierteellä, niin kyllä toteutuu.
    Ei toteudu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä kiinnostava kysymys, että mikä niistä sisäisistä äänistä on se oikea ja kuuntelemisen arvoinen. Mutta mitä haluaa tehdä ja mitä tarvitsee tehdä ovat eri asioita ja ehkä se kärsivällisesti asiaa märehtimällä voisi ratketakin. Mutta tällaisen prosessin sivutuotteina ei yleensä pikavoittoja jaella.

      Poista
  4. Tätä on tullut runsaasti pohdittua. Olen tullut siihen tulokseen, että tässä on kaksi seikkaa:
    1. Sekavassa maailmassa, ihmiset etsii itselleen turvalauseita tyyliin "kun vain uskon tähän riittävästi, se toteutuu". On helpottavaa uskoa niin. Myös muiden tarinoista otetaan vauhtia.
    2. Ihmiset on kauhean subjektiivisia. Eli jos omassa elämässä joku asia on toteutunut, se selitetään yleensä jostain itsestä riippuvaisesta asiasta käsin. Kun vain tein näin tai ajattelin oikein, niin asia toteutui. Sitten tästä tehdään yleinen totuus.

    Mutta aina ei tosiaan käy niin. Unelmat eivät aina toteudu. Sattumia, korkeamman johdatuksia...? Kuka näistä aina tietäisi. Kuitenkin jos elämäntehtävää ja työuraa ajattelee niin tarvitaan paljon itsetuntemusta ja myös järjen käyttöä. Usein tuntuu olevan näin. Mutta poikkeus vahvistaa säännön. terveisin Allu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sitä ajatella niinkin, että todennäköisyys tavoitteen saavuttamiselle lisääntyy, jos etsii itselleen positiivisia turvalauseita ja ottaa mallia onnistujista. Verrattuna sitten siihen pessimistiin, joka huomauttelee itselleen, että eihän tästä koskaan mitään tule. Mutta pessimisti ei pety, katteeton optimisti taas voi kokea karun kohtalon.

      Poista
  5. Entäs jos tyytyy pieneen palkkaan ja elämään kohtuudella, ehkä toisinaan jopa niukasti, siten ettei tunne tarvetta hankkia kaikkea sitä kamaa kotiinsa mitä arvelee monien muiden kanssaihmistensä kodeissa olevan. Eikä pidä tärkeänä omistusasunnossa elämistä tai auton omistamista tai ei halua mökkiä mökkeilemiseen. Eikö silloinkin ole kuunnellut sydämensä ääntä, jos toteuttaa elämää missä keskiössä ei ole vain materian kerääminen vaan toisenlaiset arvot?

    VastaaPoista
  6. Kyllä! Iso peukku jokaiselle, joka pystyy tuohon. Itsekn tahtoisin pystyä, mutta jatkuvasti hingun jotain ihme menestystä.

    VastaaPoista
  7. Väliin tuntuu, nykyajassa, että ajatus kohtuudesta on kuin kirosana. Koko ajan myös pitäisi tavoitella jotain. Olet ihmetyyppi jos sinulla ei ole suuria suunnitelmia. Sivuhuomautuksena sekin, että aivan outo olet myös silloin, jos et koko ajan halua matkustella. Koko ajan pitäisi olla matka varattuna tai vähintään suunnitteilla. Minun mittapuullani sinä Kirsti olet monella tavalla menestynyt. Olet kirjoillasi tuonut iloa niin monelle. Silti kyllä toivoisin, että pääsisit vielä laajempaan tietoisuuteen ja voisit todella kirjoittaa niin kuin sydän sanoo. Olen ollut näistä kirjoituksistasi vähän lukevinani, että kustantamollakin on aika paljon sanan valtaa siihen mihin juonta kuljetetaan ja missä hengessä kirjoitetaan. Kaivatut-romaanin kaltaista kirjaa odotan sinulta kuin kuuta nousevaa. Se oli aivan erikoinen ja erityinen kirja. Iiris

    VastaaPoista
  8. Hei Iiris, kiitos kommentista! Minusta nykyaika on ihan mielenhäiriössä. On minulla omastakin mielestän mennyt ihan ok, ainakin siihen nähden millaista tulevaisuutta kaavailin itselleni teini-iässä. (Aikuisena potilaana jossain laitoksessa, tosin laitospotilaitahan ei nykyään enää ole, kaikki tuupataan avohoitoon). Pitäisi olla tyytyväinen, ja olenkin, minulla vain on koko ajan sellainen kummallinen sisäinen hinku, että olisi enemmänkin ihmisiä, joille voisi olla kirjoistani iloa ja heidät pitäisi tavoittaa. Mutta tämähän ei ole lainkaan omaperäistä, kaikki kirjailijat ajattelevat kirjoistaan näin.

    Minullekin Kaivatut oli erityinen kirja, siihen tuli ladattua aika paljon sydäntä.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!