Päinvastoin tai sitten ei

Nummen kirjapiirissä avasin kirjan syntyprosessia. Kerroin miten korjailen käsikirjoitusta kustannustoimittajan palautteen perusteella. Minulta kysyttiin, että puuttuvatko kustannustoimittajat ihan huippukirjailijoidenkin teksteihin. Minä sanoin siihen tietenkin, että MINÄHÄN OLEN HUIPPUKIRJAILIJA MITÄ TE OIKEIN KUVITTELETTE!!!!!!

Voicelta tulee uusintana Seinfeld. Aviomies ystävällisesti nauhoittelee niitä minulle. Tänään katselin sellaisen jakson, jossa luuserina tunnettu George ryhtyi tekemään kaiken päinvastoin kuin siihen asti. Hän tilasi kahvin sijasta teetä ja sen sijaan että olisi ollut kohtelias ihmisille, hän olikin röyhkeä ja sanoi suorat sanat. Ja katso, uuden strategian avulla löytyi ihana tyttöystävä ja unelmien työpaikka. Pitäisiköhän ryhtyä itsekin viettämään päinvastoin päiviä?

Oli kuinka tahansa, olin lukupiirissä ihan oma itseni. Ihmiset kommentoivat reippaasti ja mielestäni tunnelma oli hyvä. Alkoi taas tuntua, että minun pitäisi lähteä kierrokselle maakuntiin  kuin Väyrynen. Heti kun tapaan ihmisiä minulla on tilausta, vaikka pitää myöntää, että välillä keskustelu lähti niin vakaviin teologisiin sfääreihin, että valmistautumattomana vain nikottelin.

Lisäys:

Nummen kirjaston kirjapiirillä on myös blogi, Lukulampun valossa. 

Päinvastoin tai sitten ei

Uutta viikkoa korkatessa

Minulla on eilen ja tänään ollut kehityskeskusteluja henkisen valmentajani kanssa. Ota rennosti, tee vain sellaisia asioita jotka huvittavat sinua. Peru kaikki ikävät tapaamiset ja työt. Hyviä neuvoja, joita on yllättävän vaikea noudattaa.

Haaveilen edelleen, että saisin suoritettua julkaisugraafikon tutkintoni, mutta olen ollut vähän vetämättömissä. Tutkinnon suorittamisen suurimpana esteenä on, että olen tehnyt niin paljon julkaisugraafikon töitä. Kun niiden lisäksi on ollut kirjoittamis- ja opetushommat, niin panoksia koulussa istumiseen ei ole riittänyt.Vieläkin nuo Turku 2011 projektit kummittelevat.

Keskiviikkona 28.3 klo 18 menen Nummen kirjaston lukupiirin vieraaksi, siellä on luettu kirjaani Pappia kyydissä. Ne jotka seuraavat kirkollisia kuvioita, tietävät viime päivien lehtien perusteella, että naispappeus kuohuttaa luterilaista kirkkoa edelleen, eli kirjasarjani ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Tapahtuma järjestetään matalalla profiililla, mutta se on avoin kaikille, eli tervetuloa!

Tänään piti olla ihan tuumailupäivä, mutta Oriveden opiston proosan jatkokurssilaiset tarvitsevat sijaisopea täällä Turussa, joten uuden, rennomman elämäntavan opettelu pitää siirtää huomiseen. Ihan mukava mennä sinne, tyypit ovat tuttuja ja keksin jo sopivan ohjelmankin illaksi.

Kalenteriin tunkee muutenkin kaikenlaista ohjelmaa, joihin olen periaatteessa luvannut osallistua. Syksyn viikonvaihteetkin alkavat jo täyttyä.

Uutta viikkoa korkatessa

Asiat liittyvät yhteen

Olin maanantaina kylässä uuden ystävän luona. Juotiin teetä ja syötiin lidlin vanukkaita, jotka myydään matalissa lasikulhoissa. (Minusta on käsittämätöntä, että elän maailmassa jossa puolentoista desin vanukas on varaa pakata lasikippoon.)

Vieressäni istui kaunis nuori mies, joka kertoi irlantilaisesta kivikkosaaresta, jonne voi mennä paljain jaloin pariksi päivää, rukoilla ruusukkoa keskeytymättä ja saada täydellisen aneen. Kysyin mikä on täydellinen ane. Sain kärsivällisen selvityksen, mutta en vielä ihan ymmärtänyt. Sen sijaan muistin keskikoulun uskontunnilta värssyn: kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa. Kysyin eikö se liittynyt aneisiin?

Söimme myös sienipiirakkaa, ja kun mietimme mitä sieniä siinä on, isä Peter sanoi: syökää huoletta, ette kuole ilman pappia.

Susu Petal kävi keskiviikkona ja alkoi puhua Graham Greenestä. Valpastuin, niin tosiaan Graham Greene. Luin hänen kirjojaan joskus. Hänhän oli katolilainen. Minulla on nytkin hyllyssä pari Greeneä. Etsin niistä toisen, Loppuunpalaneen. Sen tarina sijoittuu leprasiirtolaan. Sattumoisin myös lepra on asia, joka on pitkään kiehtonut mieltä, koska Matilda-täti oli Suomen viimeisen leprasiirtolan johtajatar ja tarinat Oriveden leprasta sävyttivät lapsuuttani.

Matilda oli eräänlainen luterilainen nunna, tosin diakonissoja ei kutsuttu nunniksi, mutta jonkinlainen sisarjärjestö diakonissalaitos kuitenkin silloin oli. 

Asiat liittyvät yhteen