lauantai 30. maaliskuuta 2013

Onko nyt lankalauantai?

Sami Liuhdon blogista sain yhtäkkiä valtavan inspiraation. Minä tarvitsen projektin. Sellaisen että joka päivä julkaisee blogissa runon, tai aforismin, tai minuuttinovellin tai. Juuri tällaista olen aina kaivannut. Miksi en keksinyt ennen, vaikka internet on täynnä hulluja projekteja. Ehkä siksi, etten nytkään keksi, mitä julkaisisin joka päivä.

Aforismi kiehtoisi eniten, mutta projekti johtaisi luultavasti lopulliseen itseni nolaamiseen, koska olen elämässäni kirjoittanut vain yhden aforismin, ja sekin tapahtui vahingossa. Minulla on kyllä olemassa Markku Enwallin opas aforismin kirjoittamiseen, ja olen sen jopa lukenut.

Ps. Historioitsija Sedergrenin Facebookpäivityksestä opin, että lankalauantain "lanka" olisi runoilijan väännös långasta. Opin myös hienon termin Sabbatum Sanctum, ja nyt on siis sellainen.


Share/Bookmark

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ilo pintaan, vaikka pitkänä perjantaina

Mistähän se tosiaan johtuu, että yleensä kun joku sanoo olevansa suora ja rehellinen ihminen, se tarkoittaa, että häneltä saa kohta kuulla jotain ikävää. Harvempi julistaa olevansa suora ja rehellinen ja siksi kehuvansa avoimesti muita. Miksi hyvien asioiden sanominen, toisen kannustaminen ei olisi suoruutta ja rehellisyyttä?

Minä olen kyllä niinkin nössö, että minusta on kiva, kun kaupan kassa hymyilee ja naapuri sanoo ystävällisesti päivää. Minua ei haittaa, vaikka haistaisin taustalla olevan pienoista teeskentelyäkin. Oikeasti heitä tietenkin voi potuttaa ja heidän ehkä tekisi mieli toivottaa minut jonnekin pois silmistä, mutta arvostan sitä, että pitävät mölyt sisällään. Esiinnymme kohteliaasti ja asiat sujuvat jouhevasti, sen sijaan että rehellisyyden puuskassa ryhtyisimme setvimään välejä.

Joskus nuorempana samastin älykkyyden ja kriittisyyden. Koska pidin itseäni älykkäänä, olin kriittinen ääni kaikkialla minne meninkin. Kerran yksi kurssikaveri sanoi: kuule, ei tuo negatiivisuus ole mikään suoritus. Kuka tahansa osaa valittaa.



Share/Bookmark

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kävelytreenit-->

Heräsin seitsemältä. Nukkumisesta on tullut melkein työhön verrattavissa oleva suoritus. On pakko nukkua, vaikka ei millään meinaa pysyä siellä unessa, vaan on jatkuvasti tikkana pystyssä miettimässä mitä on jäänyt tekemättä. Siis muistilappu itselle: älä anna tällaisen vuoden toistua.

Nyt menen aamiaiselle ja sitten lähden taas tallustelemaan Ruissaloon. On kummallista, että kahdenkymmenen kilometrin lenkki menee kevyimmin, kun se on aina se sama lenkki, jonka tietää tarkasti millainen se on. Ensimmäinen pysähdys kasvitieteellisessä puutarhassa, jos tarve vaatii. Siellä on ihania hillomunkkeja, eikä niissä kanelipullissakaan ollut valittamista. Niin ettei tässä tosiaan laihtumaan pääse, siitä on turha haaveilla. Päivitin sarjakuvabloginikin kävelystripillä.


Share/Bookmark