Jalat kantoivat

Olen kotiutunut Köyliön vaellukselta. Meillä oli siellä pienimuotoinen blogimiittikin Hdcaniksen kanssa. Aamiaisella eräs pyhiinvaeltaja totesi, että pitäisi tehdä retki Santiago de compostelaan, koska sinne kerääntyy ihmisiä kaikkialta maailmasta. Siihen Hdcanis totesi, että tänne Köyliöönkin kerääntyy ihmisiä kaikkialta maailmasta.

Harva tietää, että Köyliön hiekkateitä viikkoa ennen juhannusta vaeltaa väkeä maailman kaikilta kolkilta. Kaiken väristä väkeä virtaa Kirkkokarille viettämään messua sen muistoksi, että siellä Lalli tappoi piispa Henrikin. Minusta hauskimpia ovat pienet kopiot äiti Teresasta. Paikalliset asukkaat kuljettavat kansainvälistä väkeä pienillä lasikuitupaateilla Kirkkokarille kolmen euron maksusta ja tarjoavat samalla kahvia ja pullaa.

Jalat kantoivat

Aasi luki eurooppalaisen nykyromaanin

Gerbrand Bakkerin romaanin: Isä muuttaa yläkertaan, kannessa on aaseja. Minulle voi aasien avulla myydä mitä tahansa, joten lainasin kirjan, vaikka taas on uudet sakot kirjastossa jo kasvamassa korkoa muutenkin.

Pidin kirjasta koska:

1. Pidän kirjoista joissa henkilöiden ankeaan elämään viritetään toivon näkökulma, joka vähän kerrassaan nitkauttaa kammottavat asetelmat uuteen järjestykseen.

2. Pidän kirjoista, joissa kirjoittaja on pitänyt omat asenteensa kurissa ja antaa lukijan päätellä asioita näyttämällä mitä henkilöille tarinan aikana tapahtuu. 

3. Pidän kirjoista, jotka virittävät maailmankuvallisia pohdintoja ilman, että kirjojen henkilöt kävisivät keskenään kilometrien mittaisia älykkäitä keskusteluja ja syöttäisivät niiden kautta lukijalle oikean tiedon siitä mitä asioista pitää ajatella.  Tämä oikeiden asenteiden pakkosyöttäminen lukijalle on suomalaisissa romaaneissa yllättävän yleistä, koska elämme Suomessa edelleen yhtenäiskulttuurin aikaa ja siihen liittyy kaikkien velvoite ajatella asioista samalla tavalla. Toisella tavalla ajattelevia pyritään ajamaan ruotuun tekemällä heitä naurunalaisiksi ja antamalla heille sakinhivutusta. Suomessa vallitsee aina jonkin asian diktatuuri, liberaaliudesta täällä ei ole ikinä ymmärretty mitään. No nyt meni saarnaamisen puolelle, mutta välillä v***ttaa niin rankasti.

4. On jännittävä nähdä miten muualla Euroopassa eletään. Mielikuvani Hollannista oli vähän erilainen kuin tämän kirjan kautta välittyvä Hollanti. 

Oli muitakin syitä tykätä kirjasta, mutta en jaksa kirjoittaa pitempää postausta.

Tyypillistä, että kuvittelin lainaavani uutuuskirjan, mutta luettuani Kirjavinkkien arvostelun tajusin, että kirja onkin ilmestynyt jo vuosi sitten. 

Myös Lumiomena on arvioinut kirjaa, ja vaikka hän päätyy ihan myönteiseen arvioon, huomaan, ettei se käynyt ihan oikopäätä.

 

Aasi luki eurooppalaisen nykyromaanin

Pyhä Henrik, kohta tullaan moikkaamaan!

Tammikuun viidentenä päivänä aloitimme systemaattiset kävelytreenit ja perjantaina starttaamme kohti Ylänettä. Sinänsä nämä kävelytreenit ovat varsinainen vitsi, normaalit ihmisethän menevät tuon 40 kilometriä Yläneeltä Köyliöön ihan heittämällä, mutta meille se on olevinaan iso juttu.

Olen ostanut kolmenlaisia rakkolaastareita. Toisin kuin viime kerralla kengät on nyt hyvin sisäänajettu. Nyt vain tarkkailen säätiedotuksia, että osaan pakata oikeanlaisia vaatteita. Viime vuonna oli lämpimät ilmat, mutta silti kirkkokarilla oli kosteaa ja koleaa.

Viimeksi pummasin kyydin isä Dung Dangilta, mutta nyt pääsemme kaverin autolla. Toisin kuin viime kerralla, myös paluumatka on sovittu. Viime vuonnahan näytti hetken siltä, että jäämme Köyliöön pyörimään. Silloin tuli sellainen tunnelma, kuin olisimme olleet ulkomailla, suomella oli vaikea pärjätä. Mikä oli hauska havainto. Mutta periaatteessa voin ymmärtää, jos tämä ei huvita niitä joiden mielestä Suomi kuuluu suomalaisille.

Jotain pieniä tuntemuksia on varpaissa, minkä vuoksi yritän tassutella varovaisesti nämä päivät. Menen joka paikkaan polkupyörällä. Minun järkeeni ei kyllä mitenkään mahdu, että miten voi olla niin täpinöissään tällaisesta reissusta, mutta kyllä minä vaan olen.

Pyhä Henrik, kohta tullaan moikkaamaan!