tiistai 31. heinäkuuta 2012

Loveen langennut

Blogissa Ei saa mennä ulos saunaiholla (Olen aina ihmetellyt mitä nimi tarkoittaa, mutta en ole tullut kysyneeksi) ihmetellään Hesarissa julkaistujen lukijoiden rakkaustarinoiden perinteikkyyttä. Tosi elämässä ihmiset eroavat ja hajoavat mutta tarinoissa elää edelleen ihanteellinen käsitys miehen ja naisen parisuhsteesta, jossa vain kuolema heidät erottaa.

Tosiaan Suomessa on viime vuosikymmenet ajatus mennyt näin: Koska ihminen ei pysty yltämään korkeisiin eettisiin standardeihin, niin löysätään vaatimustasoa. Jos kerran elämä on useimmilla sotkua, riitaa ja pettämistä, lakataan kuvittelemasta, että se voisi koskaan muuta ollakaan. Näin muuttuu elämä helpommaksi kaikille, kun ei kuvitella eikä vaadita mahdottomia.

Mutta mahtaako se muuttua siitä helpommaksi? Kukaan ei enää pysy hampaat irvessä epäonnistuneissa liitoissaan eikä suitsi seksuaalisuuttaan synnin pelossa, mutta masennus ja kaikenlaiset ahdistushäiriöt ne senkun vaan lisääntyvät ja lapsia otetaan huostaan ihan solkenaan.

Minulla on se henkilökohtainen käsitys, että eettiset standardit ja ihanteet ovat aina olemassa, tavoittelimmepa me niitä tai emme. Me emme koskaan pääse niistä irti. Silloinkin kun tietoisesti pyrimme toimimaan niistä piittamatta, ne vaikuttavat käyttäytymiseemme juuri sen kautta, että pyrimme pullikoimaan niitä vastaan.

Rakkaustarinat ovat perinteisiä, koska sisimmässämme elää se taju, että rakkauden kuuluu olla ikuista. Tai siis: se on ikuista, yllämme me itse siihen eli emme.

Share/Bookmark

23 kommenttia:

  1. Nythän tosiaan yksi ratkaisu on ollut se, että tappaa aviopuolisonsa ja lapset. Sehän on sitä ikuista rakkautta parhaimmillaan.

    VastaaPoista
  2. No tosiaan, enpä ole ajatellut tuolta kannalta, mutta Ernesto Cardenalin sanoin, sehän on rakkautta joka ei tunnista itseään.

    VastaaPoista
  3. niin, minulla vasta 29 vuotta ollut ihanteellinen käsitys miehen ja naisen kivasta parisuhteesta, jossa vain kuolema heidät erottaa...

    VastaaPoista
  4. P.S.
    Aamulehdessä juuri kirjoittivat että vain 3% pareilla huonoa; sotkua, riitaa ja pettämistä. Loppu enemmistö elää hyvässä suhteessa ja on myytti että kesälomilla riideltäisiin enemän.

    VastaaPoista
  5. Suurin ja haitallisin harha rakkauden suhteen on se odotus, että toisen ihmisen velvollisuus on tehdä minut onnelliseksi [eikä itseni tietenkään tarvitse tehdä mitään muuta kuin löytää ko. ihminen].

    VastaaPoista
  6. Toisen ihmisen ei tarvitse tehdä minua onnelliseksi, mutta toinen/toiset ihmiset ovat kyllä tehneet oman elämäni useimmiten onnelliseksi, olen iloinen että he ovat elämässäni. Se on totta.

    Mutta sanan "onnellisuus" mukana tulee sitten kuorma-autollinen lapsellisia kliseitä joita osa ihmisistä ilmiselvästi tavoittelee.

    Aika kätevästi olit liittänyt syy-seuraus suhteeseen avioeron ja masennuksen, mutta se voi kuule olla myös ihan toisinpäin. Moni on kuollut kotiinsa.

    Perhemalli jota idealisoidaan on liian ahdas, ihmisille pitäisi sallia yleisesti enemmän liikkumavapautta siinä miten ja minkälaisia parisuhteita ja perheyhteisöjä he elävät tai saavat elääkseen. Siihen voi kuulua paljon paljon muutakin kuin ainoastaan mies+nainen ja kaksi hyvin kammattua lasta.

    Luultavasti ihmiset voisivat paljon paremmin jos ja kun heidän annettaisin solmia ja elää rakastamiensa ihmisten kanssa. Mutta Suomi on ahdasmielinen maa, eritoten perhekäsityksissä.

    Jo pelkät homoavioliitot koetaan uhkana. Mutta mille ja keille, herranen aika sentään.

    VastaaPoista
  7. Ihmisillähän on täysi vapaus elää millaisessa suhteessa tai yhteisössä haluaa.

    Juridisesti meillä on avioliitto ja parisuhde. Miksi ihmiset sitten haluavat tuoda avioliiton juridiikan muihin suhteisiin, kun nykyäänhän esim avioliiton omaisuusasiat hyvin usein mitätöidään avioehdolla.

    Ja itse asiassa sen juridiikan voi tuoda muihin suhteisiin esim testamentilla jos vain haluaa.

    Ja jos katsoo että suurempi asia on avioliitossa vannottu ikuinen rakkaus (jolla ei ole mitään "virallista" merkitystä nykyään), kuin omaisuusjuridiikka, niin eihän mikään estä vannomasta.

    VastaaPoista
  8. Auvo T, perhe ei liene mikä tahansa sattumanavarainen yhteisö? Ei ainakaan minulle.

    Avioliittolaki koskee vain naisen ja miehen muodostamia parisuhteita. Sen lisäksi on tämä rinnakkainen ja erillinen rekisteröintilaki. Siitä ei käytetä nimitystä "avioliitto".

    Avioliittolaki on muutettava sellaiseksi, että se koskee kaikkia, jokaista 18-vuotta täyttänyttä Suomen kansalaista. Kukin voisi sitten, vihityttää ja siunauttaa aviolittonsa missä uskonnollisessa yhteisössä mielii ja tahtoo.

    Suomessa valiton ja kirkon suhde on erikoislaatuinen, verrattuna esimerkiksi muihin pohjoismaihin. Joissa mm tätä asiaa koskevat lait on muutettu jo aikapäiviä sitten.

    (Testamentilla toki juu voi säädellä viimeistä tahtoaan, kuka haluaa, mutta testamentin kautta tullutta perintöä kohdellaan verotuksellisesti toisin kuin esim. avioliiton tai perintökaaren mukaisesti tullutta perintöä.)

    VastaaPoista
  9. "Minulla on se henkilökohtainen käsitys, että eettiset standardit ja ihanteet ovat aina olemassa, tavoittelimmepa me niitä tai emme. Me emme koskaan pääse niistä irti. Silloinkin kun tietoisesti pyrimme toimimaan niistä piittamatta, ne vaikuttavat käyttäytymiseemme juuri sen kautta, että pyrimme pullikoimaan niitä vastaan."

    Jos vertaan sinun eettistä ajatteluasi esimerkiksi nyt Martti Lindqvistin eettisiin pohdintoihin ja aivan konkreettisen toimintaan mm kirkon sisällä, niin ero on tässä: Sinulla on "standardi" ja "ihanne" jota toteutat, se on henkilökohtainen ja paheksut usein niitä eivät näitä hiton hyvin sinulle sopivia käytänteitä toteuta. Lindqvist on hyvin selkeä humanisti ja ihmisoikeuksien sekä ihmisarvon puolestapuhuja. Konkreettinen.

    VastaaPoista
  10. Ööh, anonyymi eikös me kaikki vuoron perään paheksuta milloin ketäkin, sinäkin ilmeisesti nyt minua.

    Auvo T:n kanssa samoilla linjoilla.

    Samoin tietysti Anun kanssa siinä, että pieleenhän sitä mennään jos oma onnellisuus on jonkun toisen vastuulla.

    Hannele, niin ehkä ne harvat ovat sitten tyytyväisiä, jotka onnistuva pysymään kimpassa.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Puutun minäkin tähän. Rakkauksia lie kuitenkin muitakin, kuin nuo avioliittoon johtaneet rakkaudet. Eivät kaikki avioidu vaikkapa ensirakkautensa kanssa. Joku saattaa rakastua varattuunkin henkilöön, vaikka rakkaus ei koskaan toteutuisi. Rakkautta lie muidenkin kuin miehen ja naisen välillä. Olisin odottanut muutakin kuin sitä ihan perinteisintä kertomusta, yhtään halveksumatta tuota ideaalia. Niin Hesarin sarjassa ei ollut kyse vain avioliitosta vaan rakkaudesta.

    VastaaPoista
  13. Blogin nimestä: mummoni sanoi aina, ettei saa mennä ulos saunaiholla. Eli jos menee heti saunan jälkeen ulos niin saa kuolemantaudin.

    VastaaPoista
  14. Totta kai rakkautta on vaikka minkälaista. Mutta käsittääkseni ihminen aina toivoo, että hänen rakkautensa olisi suurin piirtein ikuista. Harva rakastuneena ajattelee, että erotaan sitten kymmenen vuoden kuluttua, se vain ei oikein kuulu rakkauden olemukseen. Ymmärrettävää, että niin käy, silti rakkauden ideaali säilyy.

    Jotain tuollaista ehkä blogin nimestä aavistelinkin.

    VastaaPoista
  15. Postaus vaikuttaa varsin filosofiselta, viisaalta, mutta kuitenkin kiistanalaiselta. Aivan kuin eettiset standardit olisivat vain tiettyjä, absoluuttisia ja olemassa jopa ilman ihmistä yksin metsässä kun kukaan ei katso vai miten se puu kaatuikaan. No joo, olen absoluuttisen väsynyt. Mutta siis voihan eettiset standardit ja ihanteet muuttua, vaikka olisivat olemassa. Steinbock puhui kyllä sisäisestä herruudesta jne. Eli vaikka ihminen luulee kannattavansa jotain uusia ihanteita ja elävän niiden mukaan, niin yliminä ei muuta kantaansa, ja niin ihminen on joutunut ristiriitaiseen tilanteeseen ja... Joopa joo. Aivan oikein. Ihanteita ei kannata muuttaa. Olen siis todistanut, että (arvo)konservatismi on jos ei oikeassa niin perusteltavissa näinkin. Tai sitten ihmisen pitää muutoksessa mennä terapiaan, missä yliminä taivutetaan väkisin uudelle kannalle.

    Pekka

    VastaaPoista
  16. Rakkaus ei ole ainoastaan kahden aikuisen ihmisen välinen suhde. Ja sillä tosiaan on hyvin monenmoiset asut. Salarakkauskin on rakkautta. Ihmisellä kuin ihmisellä voi olla, ja monilla onkin, useita rakkauksia rinnakain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja piti lisäämäni: rakkaus on ikuinen, ihminen ja elämä ei ole.

      Poista
  17. En voi väitellä rakkaudesta kenenkään kanssa, sillä jokaisella lienee omat käsityksensä ja kokemuksensa, mitä se on juuri hänen kohdallaan. Minun on edelleen sama, kuin yli 40 vuotta sitten. Silloin nuorena tyttönä lupasin rakastaa tulevaa miestäni "kunnes kuolema erottaa". Vielä ei ole tullut vastaan syytä, miksi olisi toisin. Koskaan ei voi olla varma, mitä tapahtuu, mutta omaan käytökseensä voi vaikuttaa. Rakkaus on kaiken muun ohella myös tahtolaji.

    VastaaPoista
  18. Onneksi "eettiset standardit täyttäviä" liittojakin on olemassa samoin kuin onnellisia pareja, jotka ovat keskenään naimisissa vuosikymmenestä toiseen. Omassa suvussani ja ystäväpiirissäni on tästä lukuisia esimerkkejä. Miksi ei niin saisi olla? Mikä perinteisen avioliittokäsityksen omaavien onnellisuudessa ärsyttää kommentoijia? Eikös ole hienoa, jos ihmiset ovat löytäneet itselleen sopivan kumppanin ja elävät koko elämän saman ihmisen kanssa? Kyllä minusta pitää ja saa olla tavoitteita ja ihanteita elämässä - tässäkin asiassa.

    VastaaPoista
  19. "Mikä perinteisen avioliittokäsityksen omaavien onnellisuudessa ärsyttää kommentoijia?"

    Ei onnellisuus ketään ärsytä, vaan se että jotkut pitkässä liitossa olevat vihjailevat (tai sanovat peräti suoraan) että ne, joiden parisuhteet ovat lyhytikäisempiä, tai jotka ylipäätään haluavat jotain muuta kuin perinteisen heteroparisuhteen, elävät jotenkin VÄÄRIN [ja ovat tietysti HUONOMPIA IHMISIÄ].

    Eikä kaikki pitkät suhteetkaan ole onnellisia - niissä ärhäkimmissä "Kaiken se kestää, kyllä olen hjuva ihminen kun jaksan" -jeesusteluissa haiskahtaa usein sellainenkin meininki, että eroavien tuomitsija oikeasti sisimmässään haluaisi palavasti ulos omasta kulahtaneesta parisuhteestaan, mutta ei kykene koska on nahjus tai pelkuri tai koska Jumala tai whatever.

    Elämä ei ole mikään yksioikoinen latu vaan siinä on niin paljon muuttujia, että asiat voi aina mennä eri tavalla kuin itse haluaisi, vaikka eläisi kuinka "oikein" (mitä helvettiä sekin nyt sitten tarkoittaa).

    VastaaPoista
  20. Ennen oltiin yhdessä, koska oli pakko olla. Ei useinkaan, koska haluttiin olla. Siksi nyt näyttää siltä kuin suhteet eivät kestä sitten millään, kun ei ole enää pakko!

    On totta, että on ihmisiä, jotka suhtautuvat suhteisiin ja toisiin "huolimattomasti" ja lähtevät, kun tuulee vähän väärästä suunnasta. Mutta toisaalta, onhan näitä huithapeleita ollut ennenkin, nyt se on vaan helpompaa. Avioliitto insituutiona on vähän sellainen vanhanaikainen juttu, lopultahan kyse on vain sopimuslappusesta, joka ei oikeastaan edes velvoita enää mitään. Eli ehkä se on enemmänkin sellainen lämmin kädenpuristus. ;)

    VastaaPoista
  21. Miten tämä näin meni? Postaukseni ei ottanut kantaa avioliittoon vaan ihmetteli sitä, miten kapeasti nuo tarinat nykyhetkeä kuvaavat.

    VastaaPoista
  22. Kiitos keskustelusta, joka lähti vähän toiseen suuntaan mikä minulla oli mielessä. Siksi kirjoitan korjaavan ja selittävän postauksen jatkoksi. Hyvää päivänjatkoa kaikille.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!