keskiviikko 10. lokakuuta 2012

No just joo

Laila Hirvisaari (vuositulot 244 000 euroa) ja muut huippukirjailijat vaativat kirjastoista lisää rahaa. 

Näin järkevästi otsikoi Talouselämä juttunsa. Kysymys on siis siitä, että kirjailijat vaativat korotusta lainauskorvauksiin. Mikähän tällaisessa lehtijutussakin on takana. Halutaanko tällä oikein vartavasten luoda sellaista ilmapiiriä, että kohta perussuomalaisten veronmaksajien syvät rivit lähtevät liikkeelle ja ryhtyvät listimään ahneita kirjailijoita joista toiset ovat niin ahneita, että eivät tyydy huippumyynteihinsä, vaan yrittävät kupata valtiolta vielä lisää, ja loput hinkuvat rahaa saadakseen muuten vain jatkaa tuottamatonta loiselämäänsä.



Share/Bookmark

30 kommenttia:

  1. Jep. Sitten voidaan sulkea monen kirjaston ovet.

    VastaaPoista
  2. Ahne, ahneempi, kirjailija.

    Niin, on se minustakin kauheaa, kun tekijä vaatii kohtuullista korvausta työnsä ilmaisesta käyttöönotosta. Valtio maksaa korvauksen, ei lainaaja, joten jos vähän enemmän saisi kuin sen kolme senttiä per lainaus, niin ei sen vuoksi vielä yksikään kirja lainaamatta jäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainaaja, kirjaston käyttäjä maksaa niin valtionveroja kuin kunnallisveroja ja niillä ylläpidetään mm kirjastoja ja maksetaan lainauskorvauksia yms.

      Kirjailijat saavat käyttöönsä kirjastoverkon, kirjastojen markkinoinnin, lukijoita ja monta muuta herkkua - täysin maksutta.

      Pitäisikö kirjastonkäyttäjän myös, tasapuolisuuden nimissä, maksaa korvausta design-tuolien käytöstä ja siitä jos sattuu lukemaan kirjaa kirjastossa lainaamatta sitä tai ehkäpä lasten vanhempien tulisi maksaa jotain satutunneista, koska lapsille luetaan aivan ilmaiseksi satuja kirjastoissa.


      Poista
    2. Veroja maksavat kaikki, nekin jotka eivät palveluita käytä. Sillä tavalla yhteiskunta pyörii. Kirjasto on kaikille. Se on hemmetin hienoa ja tärkeää.

      Onko siis mielestäsi reilua, että kirjastokorvaus on niin alhainen, ettei sitä edes monissa tapauksissa makseta, koska kertynyt summa on liian pieni? Ja silti voidaan puhua sadoista lainauskerroista. Mikä sinun mielestäni olisi paras ja reiluin tapa turvata kirjailijan toimeentulo (tai edes avittaa sitä hieman)? Vai onko niin, että kyse on kutsumusammatista, jossa on pärjättävä kaupallisin keinoin tai sitten ei lainkaan?

      Oikeasti enemmän kuin kyse senteistä, on kyse siitä millä tasolla kulttuurinarvostus tässä maassa ylipäätään on. Mitkä oikeudet taiteen tai viihteen tekijöillä on? Miksi on väärin, että he haluaisivat ansaita toimeentulonsa työllään?

      Kysymys on siitä, mistä kukin on valmis maksamaan ja kuinka paljon. Minä maksaisin mielelläni lainasta euron kirjailijalle, jos tietäisin, että se varmasti hänelle myös menee.

      Poista
    3. Ensin: Suomessa ei ole ilmaista kirjastoa vaan maksuton kirjasto- ja koululaitos. Koska sen on ajateltu olevan hyväksi meille yhteisesti.

      Ei minulla kirjailijoiden työtuloja vastaan ole mitään, mutta suuri vaara tässä kampanjassa on nyt se, että lasku lankeaa kunnille/kirjastoille ja sehän tietäisi vaan entistä huonompia aikoja kirjastoille. Huonot ajat eivät ole edessäpäin vaan ne ovat olleet, ainakin aineistomäärärahojen suhteen jo yli 10 vuotta olemassa (pysyneet samoina, vaikka julkaisujen määrä on kaksin- tai kolminkertaistunut).

      Kirjastojen alasajo on jo alkanut, joten olkaa varuillanne, tätä menoa seuraavan kymmenen vuoden päästä kirjastoissa saattaa olla kirjallisuudelle tarjottavanaan vain harvoja kirja-kylmäasemia tai hyvin rajoitetusti kokoelmissa ylipäätään kirjallisuutta (tai: suomalaista kirjallisuutta).

      Kaikki lisäkorvaukset ja muut kekseliäät tulonmuodostustavat, niin kovin toivottavia kuin ovatkin, romahduttavat kirjastojen määrärahoja ja voivat mahdollisesti johtaa siihen ettei kirjastoihin hankittaisi enää kuin kourallinen suomalaisten topten-tekijöiden teoksia, kaikki muut suomalaiset tekijät menettäisivät ne vähäisetkin roposensa.

      Kirjastojen tulevaisuus ei ole kovin valoisa tällä hetkellä, monista syistä johtuen. Kun tuota lainauskorvausta verrataan suoraan Ruotsin ja Tanskan vastaavaan korvaukseen ei oteta samalla huomioon heidän kirjastoverkkoaan tai kuinka ja millätavoin toimivia kirjastoja heillä on. Ruotsissa on jo useita kylmäasemia (siis tila jossa ei ole henkilökuntaa) ja myös ulkoistettuja kirjastopalveluja (siis yritysten ylläpitämiä).

      Poista
    4. En siis toivo, että kysymys kirjailijoiden perustoimeentulosta kytketään näin vahvasti kirjastojen toimintaan.

      Kun nyt samaan aikaan kirjastoja ollaan sulkemassa ja aukioloaikoja supistetaan ja määrärahat pienenevät (työntekijöitä lomautetaan ja/tai irtisanotaan)...

      Poista
    5. Onko niin, että lainauskorvaukset ovat poissa kirjaston muista määrärahoista? Toisin sanoen, mistä rahoista korvaukset maksetaan?

      Kyse ei mielestäni ole siitä, että kirjastot laitetaan vastuuseen kirjailijoiden toimeentulosta, vaan siitä, saavatko kirjailijat korvauksen siitä, että heidän teoksiaan lainataan ilmaiseksi. Enkä tarkoita sitä, että vastustaisin maksuttomia kirjastopalveluja. Päinvastoin.

      Enkä usko sitäkään, että vältämme ns. kylmäasemat sillä, ettei kirjailijoille maksettaisi lainauskorvauksia. Nyt vain on kirjastoissakin menossa sellainen trendi, että palautus- ja lainausasemia tulee varmasti yhä enemmän tulevina vuosina ja työntekijöiden työpanosta suunnataan muualle kuin asiakaspalveluun palautus- ja lainaustiskin takana.

      Kirjastojen määrärahat ovat todellakin vähentyneet ja vähentymässä, mutta asiaa ei taatusti auteta sillä, että laitetaan kirjailijat ja kirjastot vastakkain.

      Poista
    6. Sitä toivon minäkin etteivät ne olisi vastakkain.

      Kirjastot tekevät hankintoja ja ostavat kirjoja (siis ne ostetaan sinne!), vasta sitten niitä saa lainata.

      Työntekijöiden työhön kuuluu tosiaankin moniamonia muitakin tehtäviä kuin suora asiakaspalvelu, sitä ei moni tiedäkään, siksipä kylmäasema ei ole kuin kameroilla varustettu kirjavarasto. Siellä ei järjestetä esim. kirjailijavierailuja.

      Kirjailijoiden toimeentuloon liittyvät kysymykset olisi minusta osoitettava valtiojohdolle, kuten kansalaisten toimeentulokysymyksissä on tapana.

      Ehdotan vain, että kannattaa pyrkiä siihen ettei syyllistä kirjailijoiden huonoon toimeentuloon (epäilen sitä kyllä aika paljon) etsittäisi kirjastosta.

      Koska niiden varassa se on suomalaisen kirjailijan teosten kierto parhaimmillaan. Vielä.

      Se "kirjan kierron" ja lainattavuuden sekä saatavuuden, heikkeneminen tai loppuminen voi olla huomattavasti useamman kirjailijan tulopuolen totaalinen loppu.

      Poista
    7. Itse asiassa se Sanaston lanseeraama lista, jossa kerätään nimiä lainauskorvausten puolesta tullaankin luovuttamaan hallitukselle. Mielestäni se nimenomaan on valtiojohtoa. Ei tässä kukaan olekaan käsittääkseni laittamassa kirjastoja sinällään vastuuseen asiasta. Eikä kirjailijoiden hyvä ole poissa kirjastoilta ja päinvastoin. Saman asian eteenhän työtä tehdään vaikka eri tavoin.

      Itselläni on tässä asiassa kaksoisrooli, sillä olen tietokirjailija, mutta myös suuntaamassa kirjastoalalle pysyvämmin ja olen tehnytkin jo aika lailla kirjastotöitä sekä opiskellut alaa.

      Poista
    8. Onnea työpaikan löytymiseen!

      Poista
  3. Vastauksena kysymykseesi Kirsti: kyllä, Talouselämän tarkoitus on juuri tämä.

    VastaaPoista
  4. Talouselämän logiikalla jokainen samassa ammattiryhmässä tai muuten yleisesti tunnetumpi nimi olisi aina ajamassa nimenomaan omaa asiaansa. Ei esimerkiksi puhumassa yleisesti varsin huonosti toimeentulevan ammattiryhmän puolesta. Miten taas ajatellaan oman edun ajamisen olevan kaiken takana. Ei esimerkiksi ammatillisen solidaarisuuden muita kohtaan.

    VastaaPoista

  5. TEKIJÄNOIKEUDET
    Susanna Lyytikäinen, 15.3.2012, 6:27
    Tekijänoikeusjärjestö vaatii: Tekijänoikeusmaksut maksettava kirjastojen satutuokioista

    Belgialainen tekijänoikeusjärjestö Sabam (Société Belge des Auteurs, Compositeurs et Editeurs) vaatii kirjastoja maksamaan tekijänoikeusmaksuja kirjojen ääneen lukemisesta lapsille.

    VastaaPoista
  6. Mä olen lakannut hermostumasta huonoista lehtiotsikoista koska se on vähän sama kuin hermostuisi painovoimasta, mutta on kyllä onniteltava Talouselämää loistavasta suorituksesta, tämä alittaa jopa iltapäivälehdet.

    Noin sivuhuomiona on kuitenkin todettava että viime eduskuntavaaleissa persut olivat yksi harvoista puolueista joilla oli kulttuuripoliittinen ohjelma ja jotka välittivät kulttuurista niin paljon että nostivat sen yhdeksi vaaliteemaksi (vaikka ohjelma olisi huono niin arvostan silti sen olemassaoloa).
    Kysyin vastaavaa nykyisen kulttuuriministerin puolueen jäseneltä ja tämän vastauksesta sain sellaisen kuvan että kyseisen puolueen vastaava ohjelma oli lähinnä että tehdäään tulonsiirtoja meidän kavereille ja jos siinä sivussa syntyy jotain kulttuurin näköistä niin kiva.

    VastaaPoista
  7. Tuo oli kyllä malliesimerkki tarkoitushakuisesta otsikoinnista: ei valehdella, mutta jätetään oleellisin asia kertomatta.
    Olen kirjaston kirjojen kasvattama ja valmis kahliutumaan eduskunnan pylväisiin, jos kirjastojen maksuttomuutta uhataan. Kirjasto on kaikille mahdollinen kulttuuripalvelu. Pyörittelin vuosikausia silmiäni, kun minulta kysyttiin, ottaako päähän kun kirjoja lainataan ilmaiseksi.
    Suhtauduin epäröiden lainauskorvauksiin, koska pelkäsin niiden romuttavan tarveharkintaiset kirjastoapurahat.
    On kuitenkin kohtuutonta, jos me pienen kielialueen kirjaihmiset emme saisi samaa kohtelua kuin mitä EU-direktiivi määrää suurilla kielialueilla. Mutta tekijänoikeudet tuntuvat olevan kaikin puolin outo juttu.
    Kiitos Kirsti, kun otit tämän(kin) asian esiin!

    VastaaPoista
  8. Lainauskorvauksiahan maksetaan siksi, että kirjastot voivat antaa kirjoja ilmaiseksi lainaan asiakkailleen sen sijaan, että asiakkaat joutuisivat ostamaan kirjat itse kirjakaupasta. Myynnistä tulotetaan jotain kirjailijoille, miksei saisi tulottaa myös lainoista?

    Olen itse kirjoittanut muutaman tutkimuksen ja tietokirjan, joista yhtä, kahden muun tutkijan kanssa kirjoittamaani kirjaa ainakin tilattiin aikoinaan tosi paljon kirjastoihin ja oletan, että kirjaa on myös lainattu jonkin verran. Lisäksi minulla on lukuisia artikkeleita eri kirjoissa enkä tähän päivään mennessä ole saanut senttiäkään Sanastolta!

    Yhden tietokirjoista olen tehnyt palkattuna, muut ovat syntyneet tutkimuksen sivutuotteina tai sitten ne ovat osia tutkimuksestani. Palkkioita teksteistäni olen saanut harvoin. Eli kirjoja kirjoittamalla ei Suomessa pääse rikastumaan, ellei satu kirjoittamaan bestsellereitä. Toki omaan tilanteeseeni vaikuttaa paljon se, että lainauskorvaukset maksetaan vain yleisten kirjastojen eikä ollenkaan korkeakoulukirjastojen lainoista.

    VastaaPoista
  9. Kiitoksia kommenteista.
    Monenlaisia asioita on nostettu esiin. Minusta tämä Talouselämän juttu on huolestuttava, koska se kertoo suomalaisen kulttuuripohjan rapautumisesta. Tosin sitähän on tapahtunut pitkään ja olen varmaan itsekin ollut siihen syyllinen, koska olen pitänyt joitakin asioita itsestäänselvyyksinä.

    VastaaPoista
  10. Muissa pohjoismaissa lainauskorvaukset ovat suunnilleen kaksinkertaiset Suomeen verraten.

    VastaaPoista
  11. Otsikoinnin tarkoitus on yksinkertaisesti ollut hakea maksimaalista efektiä. Sehän on näille lehtitaloille tyypillistä nykyään, aiemmin tuontyyppinen matsku pidettiin tarkemmin iltapäivälehtien puolella, mutta 2000-luvun klikkausmaniassa on päätetty joustaa.

    Tyyliä nimittäisin vaikkapa latteaksi nihilismiksi, tämä näin hetkellisenä pälkähdyksenä, jonkinlaisena sovelluksena pahan banaaliudesta. Vailla mitään sellaista todellista, ylvään lohdutonta nihilismiä kuin vaikka Houellebecqilla, tietenkin, koska nuo keskinkertaisuudet eivät sellaiseen yltäisi, vaikka yrittäisivät.

    Numerotiedosta muistuvat mieleen lehdistössä jo vuosia käytetty kikka, jossa otetaan musiikkielämän puolelta hintatieto jonkun esiintyjän juhannuskeikan laskutuksesta, kerrotaan se kesän keikkojen, kaikenkokoisten, määrällä, ja ilmoitetaan lopputulos suoraan artistin henk.koht. tuloiksi. Ikään kuin ei suinkaan olisi maksettavana matkoja, majoituksia, kalustoa, bändin palkkoja, jne. jne.

    Luvusta tulee mieleen vielä sekin, että vaikka populistisesti kateusreaktiota haetaan, niin erityisesti kun kontekstina on talouslehti, niin eikö tuo 244.000,- ole loppujen lopuksi säälittävää. Äkkiä sen joku vähän nokkelammin verosuunnitteleva lääkäri kääräisee. Nalle Wahlroosilta meni saman verran varmaan pelkästään synttäreiden servietteihin.

    VastaaPoista
  12. Miksi juuri perussuomalaiset lähtisivät lahtaamaan kirjailijoita? Ei kai Talouselämä ole persujen lehti? En äänestä persuja, mutta alkaa kyllästyttää tämä jatkuva länkyttäminen; ensin ne ovat niin saatanan rumia ja tyhmiä ja nyt vielä kuppaavat kirjastokorvauksetkin pois - itselleen varmaan.
    Talouselämän (kok) intressissä on vaatia kirjastokorvauksia pois, sillä ovathan korvaukset pois yritysten verohelpotuksista ja moninaisista tukipaketeista. Kai? Ja mihin pankinjohtaja kirjaa tarvitsee? Pankkikirja riittää hänelle.
    Minusta lainauskorvaukset voisi kaksinkertaistaa, joskaan ei se ratkaise kirjailijan toimeentulo-ongelmaa. Huonoa kirjaa myydään vähän ja lainataan vähän. Rankkaa peliä se on. Itse olen saanut pari tuhatta euroa kirjastokorvausta omista kirjoistani ja olen siitä iloinen. En yritäkään elää pelkän kirjailun varassa, sillä en ole erikoisen hyvä sillä saralla. Minusta valtion tehtävä ei ole elättää kirjailijaa, joka ei osaa hommaansa. Siksi minulla on toinenkin työ, josta saan rahaa kuukausittain. Eihän taitamaton muurarikaan saa palkkaa, miksi kehnon kirjailijan pitäisi?

    VastaaPoista
  13. Olet oikeassa Erkki, anteeksi että tölväisin persuja, se oli laiskuutta, kun en jaksanut miettiä osuvampaa lausessa. Mutta tuo on tietenkin kimurantti kysymys, että kuka on huono kirjailija, sekö joka myy vähän ja jota lainataan vähän. Sellaisenkin kirjailijan kirjat voivat pelastaa muutaman ihmisen elämän. Ja siis ennenkin olen sanonut ja taas pistin yhteen kyselyyn oman vastaukseni: perustulo ratkaisisi tämän toimeentulodilemman kirjailijoiden ja monien muidenkin kohdalla.

    VMP, lattea nihilismi on hyvä termi ja lienee jonkinlainen uskonnollishenkinen vakaumus tätä nykyä länsimaissa, tai ainakin Suomessa.

    Annelin mainitsema lainauskorvausten taso muissa pohjoismaissa pistää tietysti mietteliääksi. Taisi joku muukin siitä mainita.

    Ketjussa pohdittiin myös sitä (tuolla ylempänä) että onko kirjastojen tilanne pohjoismaiden kesken vertailukelpoinen. En valitettavasti ole niin sisällä näissä kysymyksissä, että pystyisin sanomaan mitään tässä vaiheessa.

    VastaaPoista
  14. En allekirjoita Vanhan Erkin ilmaisua "huono kirja", hyvää kirjaa jonka kohderyhmä on pieneksi rajattu myydään myös vähän.
    Mutta toki tuo kohderyhmä on jossain määrin myös valinta, ja jos ei ole niin ainakin asia jonka tiedostaminen kuuluu minusta kirjailijan ammattitaitoon: jos kirjoittaa pienen piirin kulttikirjoja niin kannattaa varautua siihen että elatus on haettava jostain muualta. Sama se on muurarinkin kanssa, harrastuspohjalta voi toteuttaa mielikuvituksellisia projekteja mutta jos palkkaa haluaa niin sitten kannattaa huomioida myös asiakkaan tahto.

    (siitä olen kyllä myös samaa mieltä että kulttuuripohja rapautuu ja on tehnyt sitä jo pitkään ja saa epäilemään onko sellaista kummoista koskaan ollutkaan vai oliko se kulttuuripinta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Huono kirja" oli huono sananvalinta. Anteeksi.
      Olemme sama mieltä kulttikirjoista. Eivät ne elätä, mutta jos tulee hyvä mieli, niin mikä ettei. Lisäbonuksena on sitten varma saanti.

      Poista
  15. "Muissa pohjoismaissa lainauskorvaukset ovat suunnilleen kaksinkertaiset Suomeen verraten."

    Kannattaa verrata sitä lukua kirjastojen määrään:

    Suomi: 880 kirjastoa (n. 5,5milj.asukasta). Ruotsi: 290 kirjastoa (n. 9,5milj.asukasta). Tanska: 510 kirjastoa (n. 5,5 milj.asukasta).

    880 kirjastoa antaa toimeentuloa useammalle kirjailijalle kuin 290.

    Ruotsissa kävi muuten Steve Jobs elämänkerran kanssa niin, että sen sähköistä versiota sekä kirjaakin, käsittääkseni, lainattiin niin paljon että ainakin parin kunnan kirjastojen koko vuoden aineistomäärärahat menivät tekijänoikeuskorvauksiin, eikä edes vissiin riittänyt sekään raha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä otettaisi Ruotsin pullasta vain rusinoita, vaan otetaan sitten koko pulla: supistetaan kirjastojen määrä samalle tasolle kuin heillä. Suomen väkilukuun suhteutettuna se tietäisi sitä, että meillä olisi noin 145 kirjastoa (nykyisten 880 sijaan).

      Poista
  16. Hdcanis, voi tosiaan olla, että kulttuuripohja on jokin romanttinen nostalginen illuusio.

    Anonyymi, voiskohan tuollaiset Jobs-tragediat välttää sillä, etteivät kirjastot ottaisi niitä niin tajuttoman monia versioita kokoelmiinsa. Ei niistä sitten ehdi kertyä ainakaan yhden vuoden aikana niin tolkuttomia korvauksia. Kuvittelisin. Mutta sehän on tietenkin ollut tiedossakin, että lainauskorvauksista hyötyvät eniten ne jotka myyvätkin eniten.

    Tuohon suomen ja ruotsin kirjastoverkkoasiaan en osaa nyt sanoa mitään.

    VastaaPoista
  17. "Mutta sehän on tietenkin ollut tiedossakin, että lainauskorvauksista hyötyvät eniten ne jotka myyvätkin eniten."

    MOT

    VastaaPoista
  18. Vaikka puhuttaisiin rusinoista ja pullista ja harmiteltaisiin marginaalikirjallisuuden vähäistä myyntiä, mikään ei poista sitä tosiasiaa, että EU:n tuomioistuin on huomauttanut Suomea siitä, että lainauskorvaus ei saa olla symbolinen. Sen pitää olla oikea korvaus työn ilmaisesta levityksestä. Mikä muu kuin symbolinen on kolme senttiä?

    Kyseessä on EU:n direktiivi, ei mikään kirjailijoiden ahne toive.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on toteutettu. Ja monet ovat myös saaneet aika pullavan, ainakin ihan kohtuulliseen elämään riittävän tilin Sanastolta. Pitää kuule vain kirjoittaa sellaisia kirjoja, että voi olla elää huolta vailla. Ja riittävän monta.

      Mutta toki vaarana voi olla, että kirjastoverkko supistuu aika pieneksi, koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, monilta.



      Poista

Kerro mitä mielessä!