sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Valoon pukeutuneita kukkia

Täytyy sanoa, että olen ihan ällistynyt siitä miten mahtavat kekkerit sain aikaiseksi. Vanhat ystävätkin kirjajulkkareissa katsoivat minua silmät pystyssä ja hokivat: miten on mahdollista, että sinä olet saanut aikaiseksi jotain tällaista? He olivat ihmeissään ja kyllä minäkin olin ihmeissäni, koska minä en ole lainkaan sellainen ihminen, joka tällaisia juttuja järjestää ja organisoi. Sinun täytyy olla valtavan älykäs ihminen, sanoi eräskin. Pakko nyt mainita tässä tämä juttu, sikseen harvoin minua on älykkääksi mainittu. Tyhmänä pidetty paljon useammin.

Totuus tietenkin on, etten saanut juhlaa yksin aikaiseksi, vaan porukalla tuo mainio kirjakekkeri synnytettiin. Minulla oli oma merkittävä roolini, kun tajusin niputtautua yhteen Cantus sororumin ja Vox silentiin kanssa, mutta sitäkään en keksinyt ihan itse, vaan vinkki tuli kustantamolta. Mutta kävin tuumasta toimeen, se kai on minun ansiotani.

Jokaisen sielun lähellä pitäisi olla maatilkku, jossa kasvaa valoon pukeutuneita kukkia. Tällaisen mietelauseen sain vuosi sitten eräältä ystävältä. Se tuli mieleen nyt. Sellainen maatilkku on tosiaan tärkeä.

Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. Hmm, kyllä minä joskus todella ihmettelen, millaisia ystäviä sinulla on. Tuntuvat töksäyttelevän ihan mitä sattuu. Kai se sitten on rehellisyyttä, mutta aika outoa mielestäni.

    Vaan totta, että juhlat olivat ihanat. Puitteet loistavat, hyvä ajatus järjestää tuplajulkkarit.
    Mutta että onnistuneissa juhlissa olisi ollut jotain suuren ihmetyksen aihetta...

    Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Mutta muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitella järkkääväni tällaisia kekkereitä. Siitä se ihmetys ehkä nousee. Itsekin ihmettelen itseäni. Jonkun toisen perspektiivistä tämmöiset juhlat eivät ole kummoinen ponnistus, mutta minulle olivat. Kiitos itsellesi!

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!