tiistai 26. tammikuuta 2016

Kura kelpaa senioreille, mikä ettei

Luutiissa kirjoitetaan häikälemättömästä kirjabisneksestä seniorilukijoiden kustannuksella.

Kysymys on siis siitä, että Perhekirjat niminen toimija on huomannut markkinaraon. Se julkaisee isotekstisinä laitoksina kirjoja joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet ja joista kustantaja ei joudu maksamaan. 

Pintapuolisesti tarkastellen hyvä idea, mutta toisaalta jymäyttämistä, koska kyseiset ikivanhat käännökset eivät palvele nykylukijaa, vaikka hänellä ikää jo olisikin. Mutta toki meihin ikäloppuihin suhtaudutaan yhteiskunnassa muutenkin näin, mikä tahansa kura kelpaa, kun ei parempaakaan ole tarjolla.

Huomioin siis mielenkiinnolla, että joku kustannusalan toimija on haistanut ikääntyvässä väestössä markkinaraon. Olen nimittäin ihmetellyt, että miksi niin vähän yritetään palvella sitä osaa väestöstä joka ihan oikeasti joukkomitassa vielä viihtyy paperikirjojen ääressä ja jopa lukee niitä. Ja muutakin kuin dekkareita. 

Itsekin alan tässä vähitellen havitella osuutta isotekstisten opusten kirjoittajana, mutta minulle pitää kyllä maksaa, ainakin kunnes saadaan kansalaispalkka.

Share/Bookmark

3 kommenttia:

  1. No minusta tuo on kyllä törkeää vaikka varsinaista rikosta ei olekaan tapahtunut. Sanoisin kuitenkin, että harjaan johtaminen on kyseessä. Jonkun pitäisi informoida ainakin kirjastoja tästä aiheesta.

    Muuten, ihan aiheen vierestä. Oletko sattumalta seurannut Tapahtukoon sinun tahtosi -televisiosarjaa? Se kertoo katolisen pappisseminaarin opiskelijoista. Minusta se kuvaa kiinnostavalla tavalla hurskaiden pyrkimyksten ja proosallisen arjen kohtaamattomuutta. Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteesi sarjasta. Kysymys ei muuten ole ollenkaan provosoiva. Minulla ei ole vihan tunteita kat.kirkkoa kohtaan vaikka kuulunkin eri kirkkoon. t. Marjo

    VastaaPoista
  2. Hei Marjo, kiitos kommentista! Seurasin sarjaa herkeämättä ja pidin siitä kovasti. Itse en oikeastaan kokenut hurskaiden pyskimysten ja arjen kohtaamattomuutta, vaan sitä että niiden yhteensovittaminen oli vaikeaa ja tapahtui aina siten, että porukka osallistui messuun. Oli kiinnostavaa millä tavalla tilanteet muuttuivat ja näkökulmat vaihtuivat, kun aikaa kului ihmisten elämässä. Minua puhutteli voimakkaasti Boscon hahmo, hänen kamppailunsa sairauden kanssa ja erikoinen ihmissuhde parantajan kykyjä omaavan naisen kanssa. Sarjahan palkittiin myös kristillisenä mediatekona, eikä syyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä osasti sanoittaa sarjan kiinnostavan ulottuvuuden paremmin, eli juuri tuota yhteensovittamisen vaikeutta yritin tavoitella. Minustakin Boscon ja parajantajanaisen kohtaaminen oli mystisellä tavalla kiehtovaa. Toivottavasti ylellä nähdään tällaisia laadukkaita sarjoja lisää, palkinto meni kyllä oikeaan osoitteeseen! t. Marjo

      Poista

Kerro mitä mielessä!