Löysin isäni sodan aikaisen kirjeenvaihdon joukosta niputettuna erään lotan kirjeet. Keksin koeluontoisesti testata löytyisikö kaikkivaltiaan Facebookin kautta lotan omaisia. Ajattelin, että voisin toimittaa kirjeet omaisille ja mielelläni tietysti kuulisin josko isäni kirjeet olisivat tallessa.
Ei kulunut vuorokauttakaan, kun minulla oli jo tiedossa ko. lotan pojan osoite ja tieto, että tämä on kovin kiinnostunut äitinsä kirjeistä.
Täysin ilman soraääniä prosessi ei sujunut. Ihmiset huolestuivat kirjesalaisuuden rikkomisesta, kirjeet eivät kuulu uteliaiden sukulaisten ja muiden ulkopuolisten tongittaviksi.
Ymmärrän kritiikin, mutta mikä on vaihtoehto, kirjeiden tuhoaminen? Jos ne luovutetaan arkistoon, niin sielläkin joku tutkija saattaa niitä tonkia.
Olen lukenut isäni kirjeitä, sellaisia joita hänen vanhempansa ovat kirjoitelleet hänelle, kun hän on ollut armeijassa ja sodassa. Ja isäni vastaukset heille. Kirjesalaisuuden näkökulmasta olen ilmeisesti tehnyt rikkomuksen.
Kirje on yksityisasia, mutta toisaalta, onko kuitenkaan täysin? Monet sukupolvien ketjuun liittyvät jutut ovat vaivanneet mieltäni. Isoisäni kirjeet ovat paljastaneet minulle yllättävän puolen sekä isoisästäni, että isästäni. Kirjeiden lukeminen on antanut minulle tietoa omasta elämästäni siltä ajalta kun minua ei vielä ollut. Ajattelen että ihminen ei synny pelkästään silloin, kun hänet otetaan maailmaan äitinsä kohdusta. Hän syntyy jo paljon aikaisemmin valinnoissa joita isovanhemmat ja vanhemmat ovat tehneet.
Jos isän ja tuon lotan suhde ei olisi päättynyt minä en todennäköisesti olisi koskaan syntynyt tähän maailmaan. Minun olemassaoloani koskevia päätöksiä tehtiin tuolloin.
Ei kulunut vuorokauttakaan, kun minulla oli jo tiedossa ko. lotan pojan osoite ja tieto, että tämä on kovin kiinnostunut äitinsä kirjeistä.
Täysin ilman soraääniä prosessi ei sujunut. Ihmiset huolestuivat kirjesalaisuuden rikkomisesta, kirjeet eivät kuulu uteliaiden sukulaisten ja muiden ulkopuolisten tongittaviksi.
Ymmärrän kritiikin, mutta mikä on vaihtoehto, kirjeiden tuhoaminen? Jos ne luovutetaan arkistoon, niin sielläkin joku tutkija saattaa niitä tonkia.
Olen lukenut isäni kirjeitä, sellaisia joita hänen vanhempansa ovat kirjoitelleet hänelle, kun hän on ollut armeijassa ja sodassa. Ja isäni vastaukset heille. Kirjesalaisuuden näkökulmasta olen ilmeisesti tehnyt rikkomuksen.
Kirje on yksityisasia, mutta toisaalta, onko kuitenkaan täysin? Monet sukupolvien ketjuun liittyvät jutut ovat vaivanneet mieltäni. Isoisäni kirjeet ovat paljastaneet minulle yllättävän puolen sekä isoisästäni, että isästäni. Kirjeiden lukeminen on antanut minulle tietoa omasta elämästäni siltä ajalta kun minua ei vielä ollut. Ajattelen että ihminen ei synny pelkästään silloin, kun hänet otetaan maailmaan äitinsä kohdusta. Hän syntyy jo paljon aikaisemmin valinnoissa joita isovanhemmat ja vanhemmat ovat tehneet.
Jos isän ja tuon lotan suhde ei olisi päättynyt minä en todennäköisesti olisi koskaan syntynyt tähän maailmaan. Minun olemassaoloani koskevia päätöksiä tehtiin tuolloin.
Tekstit
Hei, postasin juuri oman muisteluni isovanhempieni elämästä kuvineen, enkä pidä niitä minkään salaisuuden rikkomisena.Olen samaa mieltä arvuuttelussasi elämäsi suunnasta. Niin olen tehnyt minäkin erilaisten isovanhemmilta jääneiden dokumenttien pohjalta. Niistä löytyy itselle ja muille läheisille nykyiset luonteenpiirteet. terv. Annelipunneli "Rouva Myttynen muistelee"
VastaaPoistaMinä olen miettinyt vähän tähän liittyvää kysymystä omalla kohdallani. Nimittäin päiväkirjoja. Niissä paljastaa yksityisiä asioita, joita ei välttämättä koskaan kerro yhdellekään elävälle sielulle. Joskus mietin, mitä toivoisin kirjoille tapahtuvan kun poistun. Lopputulos on ehkä vähän sama kuin Hiljaiset sillat -elokuvan Francescalla, joka jättää päiväkirjat jäämistöönsä jälkipolvien luettavaksi, "koska mitä vahemmaksi tulee, sen tärkeämmäksi tulee ajatus, että edes jotkut tietäisivät millainen oikeasti olin." Olen myös samaa mieltä siitä, että minua edeltäneiden elämänkiemurat ja valinnat voivat olla tärkeitä palasia omassa palapelissäni. terv. Alli
VastaaPoistaHei! Kiitos kommenteistanne AnneliPunneli ja Alli. Iloitsen huomatessani, että löytyy ihmisiä, jotka miettivät näitä samoja asioita. Itsekin mietin myös myös omia jälkeenjääviä papereitani, kuinka niiden kanssa kannattaisi toimia. En ole vielä päässyt ratkaisuun.
VastaaPoista