tiistai 30. elokuuta 2016

Ei tarvitse enää kuulostella


Yhteydenpito on vaikeaa. Nykyaika on tuonut meille kommunikaatiota helpottavat härpäkkeet, mutta ne synnyttävät yhtä paljon ongelmia kuin ratkaisevat. Maailmoja syleilevät ituhipit kohtaavat sosiaalisessa mediassa tartuttaakseen toisiinsa universaalia rakkauden sanomaa, mutta siellä kohtaavat myös terroritekojen hautojat. Ei ehkä pitäisi nauraa kuullessaan, että kissa-foorumi on välillä suljettu, koska ylläpitäjiin kohdistuvat uhkailut muuttuivat niin väkivaltaisiksi.

Inhimillinen kommunikaatio on altis häiriöille. Rakkaudet päättyvät, ystävyydet liudentuvat ja niiden merkityssisältö ohenee yhdentekeväksi ja välillä ajaudutaan myös ilmiriitoihin.

Yhteydenpidossa on rasittavat puolensa muutenkin. Meille sanotaan pahasti, me sanomme pahasti. Ja on paljon asioita joita ei voi selvittää puhumalla. Ihmissuhde voi olla vähän kuin puu, josta elämän edetessä kuolee oksia. Joku haara on ehkä kokonaan kuollut, mutta toiseen haaraan silmut puhkeavat keväisin.

Minulla on mökillä vanha tammi. Jokin sen oksa aina yhtäkkiä talven aikana kuivettuu. Siihen ei tule keväällä lehtiä, joten kuiva oksa sahataan pois. Siitä on kehittynyt oudon mallinen vänkyrä noiden amputointien myötä. En ymmärrä mikä tammea vaivaa. Pihan keskellä kasvaa toinen joka on terve ja mahtava. Mutta olen jollakin tavalla kiintynyt kituvaan pieneen vänkyrätaammeenkin. Ja sekin tekee kauniita terhoja jäljellä oleviin muhkuraisiin pikkuoksiinsa.

Olen isän kuolemasta asti siis kahdeksantoista vuotta soitellut äidille säännöllisesti. Kuulostelin puhelimessa miten hänellä menee. Nyt ei tarvitse enää kuulostella. Viime yönä heräsin siihen järkytykseen, että hän odottaa yksin kylmiössä. Hautajaisiin on vielä melkein pari viikkoa.

Elämä on yhteydenpitoa. Kuolemassa se loppuu. Tai muuttaa luonnettaan niin paljon ettei se ainakaan ole samanlaista kuin ennen.


Share/Bookmark

10 kommenttia:

  1. Ja siksi pitäisikin pysähtyä miettimään omaa yhteydenpitoaan. Keihin haluan pitää yhteyttä? Keihin on tärkeä pitää yhteyttä vaikka se ei aina olisi aivan helppoakaan? Mitä olisi tärkeää sanoa sille tai tälle ihmiselle ennen kuin on myöhäistä?

    Mutta yhtä hyvin voi kysyä, onko joku ihminen, johon ei enää tarvitse pitää yhteyttä, koska se rikkoo enemmän kuin rakentaa.

    Saara

    VastaaPoista
  2. Hyviä kysymyksiä.
    Ja joskus voi tosiaan olla sellainen tilanne, että yhteydenpito käy mahdottomaksi ja on syytä pelastautua tilanteesta luopumalla yhteydenpidosta. Perusdilemma ei tästä silti muutu. Yhtedenpidosta luopuminen on eräänlainen kuolema.

    VastaaPoista
  3. Turhat yhteydenpidot kuormittavat, vievät energiaa, sellaisista olen pyrkinyt pääsemään eroon.
    Onnistunutkin, hmm.

    Isän kuolemasta on kaksi vuotta kohta ja aina välillä iskee kylmä hiki ja ajatus, että kamalaa, en ole soittanut isälle pariin päivään.
    Kunnes muistan.

    VastaaPoista
  4. Kyllä me on oltu tunnollisia soittelijoita.

    VastaaPoista
  5. Juu, kylhän naamakirjassa aina realismi katoaa, kun samanlaiset ihmiset kokoontuu yhteen siis asiassa kuin asiassa. Niin sanotut hyvät asiatkin, jossain luonnononsuojelu tai terveydenhoitoteemassa voi kasvaa ihan älyvapauksiin, kun samanlaiset ihmiset niitä pohtii.

    Ja tyhmyys kukkii joka looshissa ihan samalla tavalla. Esim. vihervasemmistopiireissä on tapana peukuttaa lujasti ylöspäin perustuloa, vaikka samalla ollaan täysin kyvyttömiä keskustelemaan siitä mitä perustulo tarkoittaa ja miten se käytännössä ilmeentyisi? Tärkeintä on vaan kiljahdella, että JJEEEE Perustulo!!! Ja siinä se, älykäs keskustelu on valmis.

    Minulla ei paljoa ole ihmissuhdeasioita pohdittavana, jotain hyötyäkin epäsuosiosta siis on, mutta olen nyt ollut päätymässä ajatukseen, että jos toisen kanssa ei tule toimeen, niin sitten on parempi olla yksinkin.

    VastaaPoista
  6. Toisaalta ne muut ihmiset jatkavat kyllä älämölöään oman pään sisällä siellä yksinäisyydessäkin, kun sentään koko ikänsä melkein, tai vähintään nuo alkuvuodet niiden kanssa viettänyt.

    VastaaPoista
  7. Omat vanhemmat kuuluvat niihin merkityksellisiin ihmissuhteisiin, jotka elävät aina meissä, tavalla tai toisella. Olivatpa he elävien kirjoissa tai eivät. Merkitykselliset ja tärkeät ihmiset ovat osa jokiasen ihmisen olemusta, minuutta, elämän kokonaisuutta. Jos ne amputoi itsestään, amputoi myös itsensä.

    Mitä perustuloon tulee, someviestintä ei ole parhain tapa ottaa selvää siitä asiasta. Olen käynyt tästä aiheesta erilaisia keskusteluja jo 1980-luvun loppupuolelta, j eri ihmisten kanssa sekä seurannut tämä asian kehittymistä vuosien saatossa. Ihan yhteen tai kahteen lauseeseen ne aatokset eivät millään mahdu, mutta yksi ydinjuttu perustulossa on. Hallintomielivalta/hallinnollinen väkivalta perusturvasta tulee tiensä päähän. Se on hyvä asia. Jos asia kiinnostaa, kannattaa ottaa siitä itse selvää, lukea ja lukea, pohtia ja keskustella.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentista anonyymi!
    Kyllä, ihmiset joiden seurassa olemme kasvaneet ihmisiksi, eivät katoa elämästämme kuolemassakaan.

    Mitä perustuloon tulee niin itse olen alkanut ajatella, että mielipide perustulosta ilmeisesti kytkeytyy ihmiskuvaan. Millainen ihminen on perusolemukseltaan. Jos näkee ihmisen luonnoltaan passiivisena ja lusmuiluun taipuvaisena ei voi kannattaa perustuloa, vaikka hänen eteensä laittaisi millaiset laskelmat.

    VastaaPoista
  9. Tuo on ihan totta, mitä sanoit ihmiskuvasta. Laiskoja ja velttoiluun taipuvaisia me ihmiset aika ajoin olemmekin, mutta minusta se on hyvä asia. Lukeminen on nähty kautta aikain vain velttoiluna, siksi saatamme sano a yhä: En ole tehnyt yhtään mitään, vaikka olisimme juuri päässyt romaanin viimeisille sivuille. Lapsilisää muuten vastustettiin samansuntaisesti: se nähtiin houkuttelevan kasvattajia velttoiluun. Joutuliaisuus tarkoittaakin perustuloa vastustavan ihmiskuvassa ihmistä, joka tekee mitä huvittaa, mitä tämä haluaa tehdä, eikä sitä mihin on ainoastaan pakko ryhtyä ja joka tuottaa taloudellista voittoa jollekin toiselle.

    VastaaPoista
  10. Itsekin ajattelen, että terve ihminen nauttii joutilaisuudesta, mutta toisaalta haluaa myös olla hyödyllinen ja tehdä jotain merkityksellistä. Siksi en näe perustulon passivoivan, vaan vapauttavan ihmisen järkevään toimintaan. Toisaalta yhteiskunnassa tietysti on ikäviä hommia, joihin ehkä on vaikea saada väkeä, jos ihmiset tulevat toimeen ilman noista ikävistä töistä saatava minimaalista palkkaa. Mutta ehkä silloin pitäisi hinnoitella nuo ikävät työt uusiksi. Esimerkiksi siivoushommista ja vastaavista voisi maksaa vähän paremmin kuin nyt tapahtuu.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!