torstai 1. syyskuuta 2016

Olen riistoporvari

Olen pistänyt työhuoneeni tienaamaan minulle rahaa. Koko tämän vuoden se on jo ollut hommissa.  Siitä saan vuokratuloa noin 250 euroa kuukaudessa. Siis sen jälkeen, kun olen miinustanut yhtiövastikkeen.

On ollut järkyttävää olla vuokranantajan roolissa. Vuokranantajathan ovat ahneita piruja, jotka ajavat köyhät perheet lumihankeen jos eivät saa rahojaan, ja nyt olen huomannut, että se on totta omalla kohdallani.

Ovellani on alkanut lapata jos jonkinlaista selittäjää. Viimeksi oli tämä episodi: Kiltti mies Irakista joutuu häädetyksi maasta, paitsi jos hän voi osoittaa asuvansa jossain. Minä siihen: Äitini kuoli juuri ja minä en nyt jaksa tällaista. Pyytäjä siihen: Mutta tämä kiltti mies ehkä tapetaan, jos joutuu takaisin Irakiin. Minä puolestani: Mutta en tunne häntä, en ole koskaan nähnytkään. Mistä tiedän, että voin luottaa häneen. Hän ei puhu suomea eikä englantia eikä saksaa eikä ruotsia, miten kommunikoin hänen kanssaan?

Annoin vuokrauksen välittäjän tehtäväksi ja käskin irakilaisen hakea asuntoa niin kuin muutkin ihmiset. Sanoin, että kyllä minä otan irakilaisen kunhan joku on ensin selvittänyt mistä lähteestä ja millä todennäköisyydellä minä saan vuokratuloni.

Irakilaista ennen oli oma episodissa, kun keski-ikäinen kukkaislapsi halusi asua asunnossa hintaan mihin tahansa, mutta viihtyi siellä kokonaisen kuukauden, vaikka meillä oli vuoden vuokrasopimus. Vapautin hänet siitä, koska ei tuntunut järkevältä ryhtyä riitelemään.

Olisi kivaa olla hyväntekijä ja pyhimys, mutta ei minusta ole sellaiseen. Kukkaislasta edeltävä vuokralaiseni oli kollega, joka pisti kämpän niin haisevaan kuntoon, että mieheni kanssa siivosimme 14 neliön pikkustudiotani yhden helteisen lauantaipäivän aamusta iltaan ja tuuletimme sitä monta vuorokautta. Täytyi oikein ihmetellä että asunnon saa puolessa vuodessa niin paskaiseksi.

Joten nyt annoin vuokrauksen välittäjälle ja hän etsi siihen opiskelijapojan jolla oli myös suositukset, että kunnon poika on. No nähtäväksi jää.

Minulla on nostamaton apuraha, mutta hetki ei ole aivan oikea, koska yhteistyökumppani jäi leskeksi puolitoista kuukautta sitten. Viimeksi kun kävin hänen luonaan, istuimme keittiön pöydän ääressä ja itkeä tursusimme pitkään ja hartaasti, enkä viitsinyt alkaa kysellä, että milloin ryhdymme töihin.

Joka tapauksessa minä olen asunnon omistaja, se on minulle sijoituskohde, kuulun omistavaan luokkaan ja siitä asemasta käsin katselen näitä tyyppejä jotka kaupungissa kiertelevät halvasta kämpästä toiseen ja yrittävät selviytyä. Meillä on aika erilaiset maailmat. Se vain on niin. Paitsi jos ryssin asiani oikein kunnolla, niin että kohta minäkin kiertelen vuokrakämpästä toiseen ja olen työvoimahallinnon työllistävien interventioiden kohteena.

Share/Bookmark

11 kommenttia:

  1. Vai sellaista se kollega teki, pah.
    Kukkaislapset...nih... ;)

    Jos joskus ostat asunnon hgistä, tiedän siihen kunnollisen, tupakoimattoman ja absolutistin vuokralaiseksi.
    (juu, en ole minä, en täytä noita kriteereitä)

    VastaaPoista
  2. Heh, no ei todellakaan ole rahaa ostaa minkäänlaista luukkua helsingistä!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista Marko!
    Nykyäänhän lakia on muutettu niin, että se suojelee vuokralaista paremmin kuin Täällä pohjan tähden aikoihin. Jos esimerkiksi vuokraan kämpän jollekin, joka ei kertaakaan maksa vuokraansa, niin en silti voi pistää tyyppiä pihalle muuten kuin käräjäoikeuden kautta ja proseduuri on hidas ja mahdollisesti kallis ja koko ajan saan itse kuitenkin maksaa yhtiövastikkeita ja lainan lyhennyksiä.

    Pienellä vuokranantajalla on kasvot, hän on lähellä vuokralaista, ymmärrettävä asia, joten siksi häneen jotenkin automaattisesti kohdistuu moraalisia tunteita, toisin kuin kasvoton organisaatio joka piiloutuu virastoihin ja kaavakkeisiin ja byrokratian käytäntöihin.

    Etukäteen tämä ajatus, että pistän työhuoneeni tienaamaan, oli tosi nerokkaan tuntuinen, mutta enää en ole niin varma.

    VastaaPoista
  5. Hei riistoporvari, muistapa, että valtio riistää sinulta veroina kolmanneksen nettovuokrastasi. Eli ei sinulle jää 250 euroa vaan noin 170 e. Rikastumista ei voi estää! (Unohda mieluummin kämpän muut kulut ja siivoamisen vaivat.) AK

    VastaaPoista
  6. Niin juu, tuo on totta, mutta onhan se 170 iso raha meikäläiselle!

    VastaaPoista
  7. Ja tipahtaa kuin Manulle illallinen, ilman vaivaa! sama

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!