Etuoikeutettu odottelee unta

Ruandan verilöylyä kuvaava Shooting dogs tuli katsottua pyhäpäivän päätteeksi. Oli vaikuttava elokuva. Mietin mitä itse tein samaan aikaan kun Ruandassa teurastettiin satoja tuhansia ihmisiä. Olin muun muassa Tunisiassa samalla turistimatkalla kuin Tero Vaara. Odottelin oman ensimmäisen kirjani ilmestymistä. Todennäköisesti en paljonkaan miettinyt Ruandaa. Tälläkin hetkellä maailmassa tapahtuu kaikenlaista, jota en paljonkaan ajattele.

Elokuvan lopussa verilöylystä pelastunut tyttö sanoo, että nyt kun hän jäi henkiin, pitäisi osata käyttää elämä viisaasti. Kommentti osui ja upposi, koska olen samaa miettinyt erityisesti viime aikoina. Minulla ei ole takana verilöylyä. Kaikki ongelmani ovat olleet jollakin tavalla itse aiheutettuja. Nyt olen terve ja työkykyinen, se on ihme. Haluaisin siis käyttää viisaasti sen ajan, joka minulla vielä on. Näillä ajatuksilla menen ensi viikkoon, joka on aika haasteellinen.

Etuoikeutettu odottelee unta

RIP Suosikki

Lehtikuolemien vuosi jatkuu, nyt on siis Suosikin vuoro. Oi sinä Suosikki. Minulla on edelleenkin tallessa lehdestä leikattuja popparien kuvia, ne olivat kallisarvoisia. Siihen aikaan kuvalla todella oli arvoa. Mitenhän minulle olisi käynyt, jos silloin olisi ollut youtube. Olisin varmaan juuttunut katselemaan loputtomasti videoita Cliff Richardista ja Cat Stevensistä, joka kuulemma on taas heittänyt keikkaa oltuaan parikymmentä vuotta Jussufina vähän paitsiossa.

Oikeasti, tällaiset uutiset aiheuttavat alakuloa. Maailma ympärillä muuttuu tunnistamattomaksi. Vanhat instituutiot murenevat. Oikeastaan tämä on vielä traagisempaa kuin Reginan kuolema, koska minulle Regina oli vain leipäpuu, mutta Suosikin kuviin ja julisteisiin sitoutui jotain syvää nuoruuden kaipausta ja ihmetystä.

Suosikki, et ollut erityisen uskonnollinen, etkä ehkä usko lehtien elämään tuonpuoleisessa, mutta tämä on sinulle. Video on aika pitkä, mutta kannattaa sinnitellä loppuun. Tunnelmasta tulee mieleen Spielbergin Kolmannen asteen yhteyden loppupuolen jotkin kohtaukset.

RIP Suosikki

Sisäinen uskontotieteilija havahtui

Kuten valistuneet lukijani tietävät, olen koulutukseltani uskontotieteilijä. Tein aikoinaan graduni sota-ajan Kotiliesien naiskuvan mytologisesta aineistosta. Värkkäsin silloin kollegan kanssa työkalun, jonka avulla tämä maailmankuvatasoinen materiaali ikäänkuin siilattiin ulos noista aikauslehdistä.

Se oli hauskaa aikaa, joka pysyvästi muutti tapaani tarkastella maailmaa. Siis sota-ajan Kotiliedet olivat tietenkin juttu sinänsä, mutta tajusin, hiukan ehkä järkyttyneenä, että oikeastaan me kaikkina aikoina elämme tällaisen maailmankuvallisen aineiston pyörteissä, me vain emme tajua sitä. Maailmankuvalliset tasot huomaa paremmin, kun historia, tai vaihtoehtoisesti maantieteellinen tai jokin muu välimatka tuo niihin etäisyyttä.

Pitkään haaveilin siitä, että voisin ilmoittautua jatko-opiskelijaksi. Mikään ei tietenkään estänyt, paitsi laiskuus. Ja ehkä myös se, ettei minulla ollut selkeää visiota, että mihin suuntaan kannattaisi työkaluineni edetä.

Eilen sorruttuani taas Facebookissa kommentoimaan päivitystä, mitä ei koskaan kannattaisi tehdä, jos on jotain odotustenvastaista sanottavaa asiasta, tajusin yhtäkkiä, että luontodokumenteissa esiintyvä Evoluutio olisi ehdottomasti jonkin uskontotieteellisen tutkimisen arvoinen asia.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen kuinka luonto-ohjelmissa puhutaan evoluutiosta älykkäänä ajattelevaisena toimijana joka jatkuvasti ratkoo satunnaisesti muuntautuvien eliöiden visaisia ongelmia. Heitin keskusteluun sellaisen ajatuksen, että jos sanan "Evoluutio" päälle dubbaisi sanan "Jumala" dokumentit olisivat kuranttia kamaa missä tahansa kristillisessä koulussa. Toki tämä on vain hypoteesi, mutta silti.

Sisäinen uskontotieteilija havahtui