Nolo kirjailija täällä, terve

Kauheeta, ethän sä voi tällaista päästää kirjaan, mitä kriitikotkin sanovat? esilukijani parahti.

Annoin oikovedokset tutun tarkistettavaksi, koska ajattelin, että olen itse sokeutunut virheilleni. No niin tosiaan olinkin. Esilukija alkoi selvittää miten naurettavaan valoon ajaudun, kun heti ensimmäisillä riveillä lataan teksiin ELÄMÄN kaltaisen ison sanan ja vielä kerron mitä ELÄMÄ on. Iskelmässä saa laulaa elämästä, mutta jos sellaisen pistää romaaniin minut nauretaan ulos kirjallisuuden peilisaleista.

Jouduin ties monenteenko kriisiin tämän kirjan (Kaivatut) suhteen.

Mitä tehdä? Lukijalla oli lukuisia muitakin parannusehdotuksia. Olin pyytänyt vain kirjoitusvirheiden etsintää, mutta hän alkoi kirjoittaa romaania uudestaan, jotta säästäisi minut häpeältä.

Laitoin nyt kuitenkin vain OMAT korjaukseni menemään kustantamoon.

Kirjoitusoppaissa aina kehotetaan ihmistä kirjoittamaan niin kuin kokee oikeaksi ja ottamaan riskejä. Mutta auta armias, kun kerrankin teet niin, niin heti on joku sanomassa, että kauheeta, sinähän nolaat itses!

Nolo kirjailija täällä, terve

Jyrki sen sanoi!

Hänet (kirjoittamisen opiskelija) on saatava huomaamaan, että kieli ei mekaanisesti jäljennä todellisuutta, niin kuin ns. realismin nimeen vannovat uskottelevat, vaan aktiivisesti luo sitä.
Kirjoittaa Jyrki Vainonen Oriveden uusissa opeissa.

Tätä olen tolkuttanut kursseillani, ja jotkut sen uskovat ja jotkut eivät, joten mukava löytää ajatus nyt oikein kirjaan pantuna. Joten nyt voin siteerata tätä kirjaa ja saada näin vähän kättä pidempää, kun yritän perustella miksi kaltaiseni epäfilosofi heittää kirjoituskurssilla filosofista läppää.

Tämä länsimaisen arkijärjen vastainen oivallus ei tietenkään ole oma keksintöni, eikä ole Jyrkinkään keksintö, vaan taustalla on filosofian, humanististen tieteiden ja yhteiskunnallisten tieteiden kielellinen käänne.

Itse olen liittänyt tähän samaan syssyyn myös toiminnan teorian, joka kauhistuttavan jännällä tavalla menee yhteen Aristoteleen ajatusten kanssa ( luonteet syntyvät toiminnassa).

Siksi ei ole meidän kannaltamme lainkaan merkityksetöntä, että mitä kirjoitamme ja miten toimimme, koska kirjoittaen ja toimien me muokkaamme sekä itseämme että muita ihmisiä, luomme todellisuutta.

Jyrki sen sanoi!

Ahti suo antejaan

Oriveden uusissa opeissa Risto Ahti mystifioi kirjoittamisen opettajan ja oppilaan suhdetta. Kun Ahti on tyytyväinen opiskelijan runoon, hän ei sano mitään, vaan katsoo oppilasta "kasvot avoimina". Vai niin. Mutta tunnistan kyllä sen vaaran, josta Ahti mainitsee. Opiskelija tavoittelee opettajan hyväksyntää (tai hyvää numeroa todistukseen) ja saadessaan sen on tyytyväinen ja kuvittelee saavuttaneensa jotain. Ja oppiminen loppuu siihen.

Tulee mieleen toinenkin vaara. Opiskelija tavoittelee opettajan hyväksyntää, mutta saa alemman arvosanan kuin omasta mielestään olisi ansainnut, ja jälleen oppiminen loppuu. Opiskelija jää kiertämään omaa kehäänsä, hänelle olisi pitänyt antaa viisi pistettä, vaikka hän sai vain neljä. Valtava oikeusmurha tapahtui, miksi kukaan ei vaadi opettajan typerää päätä vadille. Lopputulos on sama, ihminen lakkaa kehittämästä omaa kirjoittamistaan tuijottaessaan mestariaan. Minäkin olen tosiaan onnistunut hankkimaan itselleni omat stalkkerini, Hännisten poikien teoksen mielestä (Haluatko todella kirjailijaksi) voin siis pitää itseäni menestyksekkäänä kirjailijana sillä jossain mielessä kirjailijuuden menestystä voidaan mitata stalkkereiden määrällä. Stalkkerit pitää erottaa ihailijoista, joita minulla ei olekaan ja hyvä niin.

Kuvittaja viestitti, että oli saanut omat kappaleensa Johannes ja Juraa. Missäs minun kappaleeni viipyvät. No tärkeintä tietää että ovat valmiita, ei tarvitse sitten ensi viikolla juhlia ilman kirjaa, toivottavasti. Tosin kollega kertoi oman kirjansa ilmestyneen kuukausi sitten, arvostelujakin on jo ollut lehdissä, mutta hän ei ole vielä nähnyt omia kirjojaan. Mitäs meistä, mehän vain olemme kirjoittaneet nuo tarinat, väliäkös meillä. No ei vaan.

hei nyt ne kirjat tulivatkin, onnea meille tekijöille!

Ahti suo antejaan