torstai 8. elokuuta 2013

Jyrki sen sanoi!

Hänet (kirjoittamisen opiskelija) on saatava huomaamaan, että kieli ei mekaanisesti jäljennä todellisuutta, niin kuin ns. realismin nimeen vannovat uskottelevat, vaan aktiivisesti luo sitä.
Kirjoittaa Jyrki Vainonen Oriveden uusissa opeissa.

Tätä olen tolkuttanut kursseillani, ja jotkut sen uskovat ja jotkut eivät, joten mukava löytää ajatus nyt oikein kirjaan pantuna. Joten nyt voin siteerata tätä kirjaa ja saada näin vähän kättä pidempää, kun yritän perustella miksi kaltaiseni epäfilosofi heittää kirjoituskurssilla filosofista läppää.

Tämä länsimaisen arkijärjen vastainen oivallus ei tietenkään ole oma keksintöni, eikä ole Jyrkinkään keksintö, vaan taustalla on filosofian, humanististen tieteiden ja yhteiskunnallisten tieteiden kielellinen käänne.

Itse olen liittänyt tähän samaan syssyyn myös toiminnan teorian, joka kauhistuttavan jännällä tavalla menee yhteen Aristoteleen ajatusten kanssa ( luonteet syntyvät toiminnassa).

Siksi ei ole meidän kannaltamme lainkaan merkityksetöntä, että mitä kirjoitamme ja miten toimimme, koska kirjoittaen ja toimien me muokkaamme sekä itseämme että muita ihmisiä, luomme todellisuutta.



Share/Bookmark

12 kommenttia:

  1. ”Siksi ei ole meidän kannaltamme lainkaan merkityksetöntä, että mitä kirjoitamme ja miten toimimme, koska kirjoittaen ja toimien me muokkaamme sekä itseämme että muita ihmisiä, luomme todellisuutta.”

    Tapu tapu! Tämä on hitsin hyvin ajateltu.

    Ja mikä ohjaa ihmistä toimintaan? Tunne. Se näkyy toiminnassa vaikkei sitä kerrottaisi, sanottaisi ja vaikka tunteiden osuutta ihmisen toiminnassa aika usein mitätöidään ja väheksytään, yritetään vakuutella että elämme järkiolentojen planeetalla. Tunne ohjaa.

    Oma keksimä yksinkertaistettu kaava: tunne-ajatus-toiminta-teko.

    Jos kuvaillaan vain tekoa (kuten iltapäivämedia) tai tapahtumaa emme havaitse lainkaan sitä tunne- ja ajatusmaailmaa joiden vallassa teot tehdään.

    VastaaPoista
  2. Ihmisen ei tarvitse ja usein hänen ei pidäkään sännätä toimimaan tunteen ohjaamana. Hänellä on myös järki ja tahto. Toiminnan teorian oivallus oli, että toiminnan kautta päästään kiinni tunteisiin. Siis kaava menisikin (myös) toisin päin: Järki-Toiminta-Tunne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma makaa siinä, että ilman ohjaavaa tunnetta ihmisen on vaikea ellei mahdoton ylipäätään toimia, koska tunne on aina perimmäinen motivaatio (vaikkei sitä aina edes itse tiedosta), ja asiat järkeillään siihen sopivaksi. Tietysti meissä on myös usein monia erilaisia tunteita kamppailemassa, ja harkintaa käyttäen voi ehkä saada toiminnan kallistumaan tunteesta toiseen.

      Poista
    2. Kiintoisaa…joo, ilman muuta, niinkin päin...(siis tuohon Kirstin kommenttiin) vaan se oikeastaan on jo tavallaan tuossa "kaavassani" sisällä.

      Olemme samanaikaisesti tunteellisia, älyllisiä ja lisäksi fyysisiä olentoja. Se on hankalaa, siis tajuta nuo kolme ulottuvuutta itsessään, ja muissa.

      Se ettei tee tekoa on myös teko, koska joitain tekoja ei vaan kannata tehdä, mutta silti elämästä löytyy lukuisia esimerkkejä siitä että ihminen tekee aivan järjettömiä tekoja. Koko ajan. Maailmanhistoriakin on niitä pullollaan. Moni järkeväksi perusteltu teko on ollut täysin mieltä vailla.

      Kuitenkin jokaisella hirmuhallitsijallakin on ollut hyvin älykkäitä perusteluja hirmuteoilleen.

      Voisiko ollakin niin, että (tämä on karkeata yleistämistä) ihmiset eroavat toisistaan siinä mikä ohjaa: 1. älyohjautuva pääsee tunteisiinsa vain hakkaamalla otsaluutaan riittävän kauan seinään, tunteakseen kivun, koska voi muuten toimia täysin mielettömästi, täysin vailla tunteita 2. tunneohjautuva voi toimia järjenvastaisesti ellei kuuntelee lainkaan älynsä ääntä ja siksi hänen kannattaa oppia taltuttamaan tunteidensa hevonen, siten että antaa järjen nousta satulaan.


      Poista
  3. "Tunne on aina perimmäinen motivaatio"
    Missä tämä on todistettu?
    Ja pitäisikö nyt määritellä mikä on "tunne"?
    Mun mielestä ihmisellä on tahtoa ja järkeä ja tunnetta kaikessa. Mikä niistä sitten on "perimmäinen" niin enpä tiedä, mutta sen tiedän, että toimintaansa ihminen voi aina vaikuttaa, tuntuipa miltä tahansa. Ja toiminta vaikuttaa tunteisiin. Pelkästään tunteiden miettiminen sen sijaan johtaa pelkkään vellontaan, mikä tietysti voi olla jokus hyvinkin kiinnostavaa, mutta myös uuvuttavaa jos se ei johda mihinkään, kuten usein käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mun mielestä ihmisellä on tahtoa ja järkeä ja tunnetta kaikessa."

      Totta kai on. Mulle on vaan vahvasti jäänyt mieleen dokumentti, joka kertoi tunteensa menettäneestä miehestä (oliko jokin aivosairaus vai onnettomuus joka tunnekeskuksen oli tuhonnut, sitä en muista). Mies ei kyennyt edes aamulla päättämään, minkä väriset sukat laittaa jalkaan, kun ei ollut tunnetta ohjaamassa päätöstä. Siinä tunteen voima toiminnan motivaattorina konkretisoitui suorastaan häkellyttävästi.

      Mutta kuten sanottua, monimutkainen ja monitasoinen on ihminen. Silti, vaikka yksi näyttää "tunteella elävältä" ja toinen "järkipäätöksiä tekevältä", eroa on todennäköisesti enemmän temperamentissa kuin "järkevyydessä".

      Poista
    2. Joo, no en ole nähnyt ko. dokumenttia, mutta suhtaudun varauksella televisiotuotannon meille jakelemiin moderneihin "totuuksiin". Mutta itsekin ajattelen niin, että järkipäätöksiä tekevä kyllä itse asiassa suhtautuu asioihin myös tunteella. Mua ei niin kiinnostakaan miettiä, että kumpi on ensi sijainen, järki vai tunne, vaan se miten toiminta vaikuttaa tunteisiin ja järkeen. Siis nämä ääliömäisen tuntuiset terapiatkaan eivät ilmeisesti ole ihan potaskaa. Kun ihminen puristaa kasvoilleen pakotetun hymyn tapaisen irvistyksen siitä alkaa tuntua paremmalta, koska aivo tulkitsee ihmisen olevan iloinen tiettyjen naamalihasten kiristyessä.

      Poista
  4. ”Toimintaansa ihminen voi aina vaikuttaa, tuntuipa miltä tahansa. Ja toiminta vaikuttaa tunteisiin.”

    Toiminta vaikuttaa tunteisiin, toden totta. Tunteet ohjaavat paljon enemmän kuin haluamme uskotella itsellemme.

    Ei varmaan kannata kiistellä siitä mikä tunne on tai mitä äly on. Mutta väitän, että se joka uskoo tekevänsä vain järkeviä päätöksiä, ei ole ihan hereillä.

    Josta tuli mieleeni aika kun liityimme EU:n jäseneksi ja kansalaiskeskustelu oli kiihkeää. Vastustajaa lyötiin sanomalla: tuo on vain tunteellista ajattelua eikä perustu järkeen. Ja useimmat tekivät äänestyskopissa tunteellisen valinnan.

    Nyt järjenvalo näyttää mahtinsa kun näemme mitä EU on tuonut tullessaan. Emme kykene edes kuvittelemaan, mitä kaikkea saattaa vielä olla edessämme. Luultavasti vallan muuta kuin mitä järkevät poliitikkomme tavoittelevat tai joutuvat, pakon edessä, tekemään.

    Ihmisen älyn ja ymmärryksen kerros on vielä hyvin ohut, sitä kannattaa toki varjella, mutta en aina jaksa uskoa, että elämme järkiolentojen planeetalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta toisaalta voisit kirjoittaa ihan saman viestin, jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun... Emme mitenkään voi tietää, millaista nykyisyys siinä tapauksessa olisi. Voi olla että olisi paremmin, mutta voi olla että olisi huonommin tai ihan samalla tavalla. Ja silloin ihmiset olisivat valittaneet, että tunteella jäätiin pois EU:sta ja tämä on tulos.

      Tosin arvaan, ettei tästä ketjusta ole tarkoitus tulla EU-keskustelu :-)

      Poista
    2. Toit tässä esiin juuri tämän kiperän ongelman. Koska meillä ei ole vertailukohtana sitä vaihtoehtoista todellisuutta jossa asiat olisivat menneet oleellisesti toisin, emme voi oikeastaan tietää ovatko asiat nyt huonommin tai paremmin.

      Poista
  5. Juu, tunteiden ja asenteiden vallassahan sitä usein toimitaan. Monta kertaa on niin, ettei edes huvita ottaa selvää ja miettiä, että mitä joku sanoi, ettei vaan mene hyvä kiukkuinen asenne hukkaan. Teen itse sitä myös.

    VastaaPoista
  6. "Mutta kuten sanottua, monimutkainen ja monitasoinen on ihminen. Silti, vaikka yksi näyttää "tunteella elävältä" ja toinen 'järkipäätöksiä tekevältää', eroa on todennäköisesti enemmän temperamentissa kuin 'järkevyydessä'".
    Näin minunkin mielestäni. Impulsiivinen ihminen joutuu useammin vaikeuksiin kuin luonnostaan harkitseva ja varovainen. Tähän voi tietenkin vaikuttaa kasvatuksella. Liian ankara kasvatus tai itsekasvatus voi viedä luontevuuden ja elämänilon. Luonnostaan harkitseva saattaa kadehtia impulsiivisen ihmisen elämää.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!