torstai 3. syyskuuta 2009

Ruanda

Inhimillisyys on sitä
että sadassa päivässä tuhotaan
kahdeksansataatuhatta lähimmäistä.

Sekin on inhimillisyyttä
että toiset menevät väliin
ja katkaisevat hyvän murhaputken.

Sitten järjestetään kaukaisessa maassa
pitkä ja kallis oikeudenkäynti.
Katsellaan syytetyn penkissä istuvaa miestä
ja mietitään valehteleeko se.
Naamasta sitä ei jotenkin näe.

Runotorstai!

Share/Bookmark

25 kommenttia:

  1. Hui, onpa sinunkin testisi lohduton. Ainakin alku. Mustaahuumoriakin mukaan mahtuu, joten se lievittää hiukan tekstisi ahdistavaa tunnelmaa. Tuo lopetus "Katsellaan syytetyn penkissä istuvaa miestä / ja mietitään valehteleeko se. / Naamasta sitä ei jotenkin näe." on hyvä. Se tuo tekstin lähemmäs lukijaa. Se aikin pakottaa minut lukijana pohtimaan fyysistä viestintää.

    VastaaPoista
  2. Pienessä kaukaisessa Suomessa ratkotaan afrikkalaisen kulttuurin heimotragediaa.
    Lienee epäoikeudenmukaista sekä Ruandaa ja Suomea kohtaan.
    Miehen aivoitukset eivät todellakaan selviä ilmeettömistä kasvoista.

    VastaaPoista
  3. Ilona, huomasin itsekin että runosta tuli aika synkkä. Mutta kun olen niin kyllästynyt sellaisiin "uskon ihmiseen" puheisiin.

    Niin Arleena, on tosiaan yllättävän vaikea nähdä naamasta milloin joku valehtelee.

    Dilemmapa dilemma Oh-show-tah-hoi-ne-ne.

    VastaaPoista
  4. On vaikea uskoa ihmiseen, inhimillisyyteen, se on totta.

    Runo alkaa rankalla ja vahvalla väitteellä, että kansanmurha on inhimillistä, jonka runon kertojaminä väistää nopeasti ja pyörtää puheensa sekä ilmaiseekin toisen, aivan päinvastaisen väitteen, että inhimillistä on katkaista hyvä murhaputki. Hämmennyin lukijana, koska kaikki teot eivät suinkaan ole inhimillisiä.

    Kolmannessa säkeistössä katsotaan syytetyn penkissä istuvaa miestä, puhuuko hän totta. Jos kansamurha olisi inhimillistä kuten ensimmäinen säkeistö väittää, niin ei olisi syyllisiä/syytettyjä/tuomioistuimia/rangaistuksia. Jos hyvän murhaputken katkaiseminen olisi inhimillistä, runon kertojaminä hakisi intohimoisesti syyllistä, ryhtyisi tuomariksi tai todistajaksi tai puolustusasianajajaksi tai asettuisi jonkun osapuolen puolelle. Oikeudenkäynti edellyttää sitä.

    ”Valehteleeko se” viittaa siihen, että kertojaminä miettii kuitenkin puhuuko syytetty totta ja kuka valehtelee. Tämä viimeinen säkeistö puhutteli. Runossa on toisilleen ristiriitaisia ja vastakkaisia elementtejä, joiden ajatus katkeaa kuitenkin kesken.

    Jos runo olisi halunnut laulaa ylistyslaulun kansanmurhasta ja sen inhimillisyydestä, sen olisi pitänyt viedä alun hurja väite loppuun asti, jolloin se oli todennäköisesti kääntynyt vastakohdakseen. Kuten Hectorin sodanvastaisessa laulussa: ”Sota on kaunis/siinä on voimaa/Sota on siisti/sodalla kulkee/Sota on kaunis/siinä on voimaa/Sota ei hylkää/ syliin se sulkee”. Siksi tämmöisen inhimillisyysväitteen esittäminen vaatii peräänsä aika pitkälle viedyt mielikuvat, jotta se toimisi. Tässä se ei minusta toimi.

    VastaaPoista
  5. Oho hirlii, sinulta tuli oikein analyysi!

    Runo perustuu kuitenkin siihen, miten minä ymmärrän sanan inhimillinen. Sanakirjan mukaan inhimilliselle tarkoitetaan jotain mikä on ihmiselle ominaista, kuuluu ihmiskuntaan. Murhaaminen ja raiskaaminen on mielestäni ihmiselle ominaista, kuuluu ihmiskuntaan.

    Ihmiselle ominaista on kuitenkin myös mennä väliin, estää murhaaminen ja raiskaaminen. Jopa oman henkensä uhalla.

    En siis ajatellut sanaa inhimillinen arvolatautuneessa mielessä, jolloin yleensä ajatellaan, että inhimllinen on ihmisen hyvyyttä tms.

    VastaaPoista
  6. Kirsti,
    tämä liippaa tas näitä minun yksinäisenä miettimiä ajatuksia, että mikä on 'inhimillistä'. Se lähti jostain, kun ihmiset teilaavat mielellään pahantekijän; silmä silmästä tai jopa henki pedofiililtä. Sitten sanotaan, että ei se ole inhimillistä, pitää kuunnella ja antaa puheenvuoro ja lain mukaan tuomita - miltei anteeksi antaa. Mietin joskus, että suora kosto on minusta 'inhimillisempää', ihmismäisempää toimintaa kuin oikeudenkäynnit, puollustuksen puheenvuorot ja todistelu puolesta ja vastaan.

    VastaaPoista
  7. Joskus joku teksti herättää analyyttisen mieleni ;). Hyvä teksti saa ajattelemaan.

    Siis yritit purkaa sanan inhimillinen arvolatauksen? Ja oikeasti ajattelet, että ihmiselle on ominaista murhaaminen ja raiskaaminen, silpominen ja tappaminen, lasten ja muiden avuttomien kiduttaminen.

    Ihmiset toki toimivat niin, senhän nyt ihmiskunnan historiasta voi lukea, meissä on tuhoava ja rakentava puolemme.

    Claes Andersson sanoi eilen televisiossa, että 200 vankia riittäisi meille, kaikki muut vankilassa viruvat voitaisiin vapauttaa. Jäin miettimään tuota ajatusta ja juuri inhimilliseltä kannalta. Silloin vasta joutuisimmekin ponnistelemaan tuon asian kanssa. Nythän sitä ei oikeastaan tarvitse tehdä kun pahat pannaan pois silmistä. Ja jos jatkan tuota arvovapaata inhimillisyyttä niin eläisimmekö silloin (vain 200 vankia) arvovapaassa inhimillisessä yhteiskunnassa?
    Voiko inhimillisyys olla koskaan täysin arvovapaata? Voiko sana olla täysin merkitys sisällöistä tyhjennetty?

    En ole varma siitä. Tätä on mietittävä vielä.

    VastaaPoista
  8. http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/07/12/homo-horribilis

    VastaaPoista
  9. Lentsu, tavallaan varmaan noin. Mutta sitten taas toisaalta minusta tärkeää, että ihmishenkeen suhtaudutaan vakavasti, silloinkin kun on kysymyksessä rikollisen henki.

    Hirlii, ajattelen että ihmiselle on ominaista kumpikin, sekä murhaaminen, että elämän suojeleminen. Ne ovat olemassa meissä samanaikaisesti.

    Koen, että sanaa inhimillinen käytetään usein siinä tarkoituksessa, että se tarkoittaa vain ihmisyyden hyviä puolia. Runollani ehkä halusin vain tuoda esiin, että inhimillisyys pitää sisällään paljon kaikenlaista, hyvää ja pahaa. Onpas tämä asia nyt vaikea pukea sanoiksi...

    Ok Helanes, käydään katsomassa!

    VastaaPoista
  10. Yritän määritellä minäkin.

    Kukas se sanoikaan, että "Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta."

    Heti kun tämän lauseen näkee tulee ikään kuin silmien eteen koko inhimillisen toiminnan kirjo aina Hitleristä äiti Teresaan.

    Jos sanoisin "Mikään eläimellinen ei ole minulle vierasta" näkisin aika kapean kirjon toimintaa. Eläin syö, jatkaa sukua ja kuolee. Eläimellisyys on luonnollista, inhimillisyys ei läheskään aina. Inhimillisyydessä on hirveästi luonnotonta ainesta.

    van Vaari

    VastaaPoista
  11. Tämä pysäytti heti pelkällä otsikolla.´
    Ensimmäinen säkeistö toimisi otsikon kanssa ihan yksinkin. Kertoisi inhimillisyydestä, haastaisi ja kyseenalaistaisi.
    Ja tuo syytetty penkillään tuo asian monta astetta todemmaksi.

    VastaaPoista
  12. Runo on hiton hyvä, jos se havahduttaa näinkin paljon, ja jopa kaltaistani vähäaikaista (vrt.vähävarainen) ja omiin hommiinsa keskittynyttä ihmistä.

    Van Vaari:
    Siitä kuulisin mielelläni lisää, miten ja millälailla "Hitler" (hänhän on jo symboli)edustaa inhimillisyyttä. Hänen inhimillisyyttä tässä ajassa perustellaan kovin hyvin ja tuodaan esiin aika lailla.

    VastaaPoista
  13. Van Vaari, sitä inhimillisen toiminnan koko kirjoa ei mielellään ajatella, eikä varsinkaan ajatella, että se saattaisi löytyä myös omasta itsestä.

    Erikeeper, minusta on hirveän hämmentävä tajuta, että ihmisestä ei kyllä näe, että valehteleeko se. Kyky valehdella niin ettei sitä huomaa on inhimillinen piirre.

    Hirlii, eikö Hitler edusta inhimillisyyttä jo pelkästään siksi että on ihminen?

    VastaaPoista
  14. Piti vielä sanoa, että yllätyin kun synkeä ns. runoni poiki näin syvällisiä pohdintoja. Kiitos niistä!

    VastaaPoista
  15. Ihminen on inhimillisyydessään erehtyväinen. Ja tuo kansan murhakin on sitä vaikkakin suuressa mittakaavassa. Vallanhalukin on inhimillistä. Sitä on lähes meissä kaikissa.

    Tämän runon vahvuus onkin siinä että pistää ajattelemaan inhimillisyyttä. Ja tämä vaikuttaa jopa tällaiseen keski-ikäiseen runoja ymmärtämättömään mieheen.

    Minä pidin kovasti!!

    VastaaPoista
  16. Inhimillistä on, että säästivät ainakin sen yhden ruandalaisen, jolle tänään annoin Johanneksen evankeliumin ranskaksi, suomeksi ja englanniksi.

    Täydellinen joukkomurha ei taida koskaan onnistua.

    VastaaPoista
  17. Pelle, oliko tämä ihminen hutu vai tutsi?...

    VastaaPoista
  18. Hitler totisesti on ihminen ihmisten joukossa, mutta ei hän saanut kovin inhimillisiä asioita aikaiseksi, ainakaan minusta.

    Aaa, paitsi sen mikä tehtiin ensin autobaanojen reunaan ja/tai keskelle sellainen "tärinä" huomautin rattiinsa nukahtaville.

    Mutta Sinä ! Pidät ainakin hereillä tämmöisenkin myöhäistä keski-ikää elävän ajoittain jo luutuviin ajatuksiinsa juuttuvan. Mutta minä en silti vielä voi allekirjoittaa sitä että kaikki mitä ihminen tekee olisi inhimillistä.

    VastaaPoista
  19. Hah, no minäkin pysyn vireessä kun saan niin ärhäköitä kommentteja.

    No mitä ne ihmisen hirmuteot sitten ovat jos eivät inhimillisiä? Väärin sitä on eläimelliseksikään väittää...Ovatko ne jumalallisia?

    VastaaPoista
  20. Hoh. Onneksi pysyt elossa :)

    Minusta eläinkin joskus toimii "inhimillisemmin" kuin ihminen omaa lajitoveriaan kohtaan. Eläimillä sitäpaitsi on sellaisista asioista "tietoa" jota me emme tässä ihmisenä oikein edes ymmärrä tai tajua.

    Mistä me oikeastaan puhumme, kun sanomme jotakin eläimelliseksi. Huomaan nimittäin ajattelevani toisinaan, että eläinkään ei toimisi noin.

    Eläimet voivat olla niin paljon jumalallisempia ja sydämellisimpiä teoissaan (jopa toisen lajin edustajaa kohtaan), että kyllä nämä ihmisten väliset sodat tuntuvat siihen mitoitettuina aika ... aika, no mitäs sanaa tässä enää käyttäisi?

    VastaaPoista
  21. Niin, kait tässä on kysymys vain siitä, että millä tavalla määrittelemme itsellemme tietyt sanat. Eläimellisyyttä on käytetty kuvaamaan ihmisen toiminnan huonoja puolia, mutta sehän on aivan epäoikeudenmukainen tapa käyttää tuota sanaa. Ei eläin pysty samanlaiseen julmuuteen kuin ihminen.

    VastaaPoista
  22. Aikas eläimellistä touhua. Ei sillä nyt niin väliä ole näkeekö naamasta, että valehteleeko vai ei, tärkeetä on vaan saada jostakin syntipukki ja sehän on jo kovin inhimillistä :)

    VastaaPoista
  23. No syntipukki tietysti pitää löytää, se on selvä. Mutta minua kyllä kiinnostaa se että naamasta ei tosiaan näe. Tai minä en ainakaan näe. On sillä sitten väliä tai ei.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!