Kulttuuripääkaupunkihankkeita julkistettiin tänään ja olin mukana juhlassa, joka sai minut jälleen ihmettelemään miksi ihmiskunta katsoo välttämättömäksi juhlia tällä tavalla. Loputtomia puheita, joissa toistellaan mantroja siitä mitä kaikkea hyvää ja kaunista kulttuuripääkaupunkivuosi tuo tullessaan. Ikään kuin me emme sitä jo tietäisi, ja jos emme tiedä, emme sitä kyllä tällaisessa juhlassakaan tule tietämään, koska emme usko mitä meille puhutaan.
Kulttuuripääkaupunkivuosi näyttää järjestämisen suhteen olevan täysin naisten käsissä, mutta sitten, kun tuli puheeksi sponsorisopimukset elinkeinoelämän kanssa, saatiin lavalle vähän miesenergiaakin.
Tilaisuuden päätyttyä luokseni hyökkäsi nainen, joka kertoi lukeneensa Pappia kyydissä, ja se oli kuulemma paras kirja moneen vuoteen. Miksi kirkko ei ole reagoinut siihen? Niin, sanopas se, minä sanoin. Innokas lukija on töissä Turun Kristillisellä opistolla ja hän lupasi laittaa kirjani esille sitten kun siellä seuraavan kerran pidetään kirkolliskokousta ja änkyrät saapuvat runsaslukuisina paikalle.
Tekstit
Tuon esitteen värit ovat kyllä kummat tältä koneelta katsellen. Pohjan pitäisi olla lime ja otsikot kirkkaan punaisella.
VastaaPoistaKulttuuripääkaupunki on näyttänyt niin monta kertaa kyntensä, että *arggggggggggggh*... tsorry vaan.
VastaaPoistaVoi se opistolla mennäkin, eipä tullut mieleen. Ois tuttuja, sielläkin *missäkähän ei*. Lycka till vaan, örmyt ostamaan ;D
No joo, olin havaitsevani pientä oppositiomielialaa yleisönkin joukossa.
VastaaPoista