lauantai 14. tammikuuta 2012

Kohta on kevät ja sitten on Majavakevät!

Ei auta jäädä tuleen makaamaan. Lydeckenin isot palkintorahat menivät sivu suun. Sivu suun meni myös palkinnon suoma maine ja kunnia. Ehkä ihan aiheesta, kun niin hävyttömästi riekuin ehdokkuudestani ja järjestin äänestyksenkin siinä kaamoksen aiheuttamassa mielenpöpperössä. Pitäisi aina muistaa olla fiksumpi kuin onkaan, mutta sehän ei minulta onnistu lainkaan.

Koska en ole vieläkään saanut syksyn työsumaa kokonaan purettua, joudun viettämään viikonloput työn parissa ja tavallaan se on ihan hauskaa, koska nyt olen kirjoittanut ihan älyttömän hyvän ja ajankohtaisen kirjan. Kuvassa on Hopeaturkki, keväällä ilmestyvän lastenkirjani sankaritar. Kuvan on tehnyt Kirsi Haapamäki. Majavakevät on siis luontoseikkailu maagisin maustein.

Tutustuin vuoden vaihteessa naiseen, joka kertoi, että hänellä on sekä adoptiolapsi että oma biologinen lapsi. Tytär on adoptoitu Kolumbiasta. Aijaa, minä sanoin. Minulta ilmestyy kirja, jossa on sama asetelma.

Kerroin mistä kirja oli lähtenyt liikkeelle. Toisaalla oli ystäväni metsä, jonka majavat tuhosivat. Ja toisaalla Anu Myllärin kirja Adoptoitu, jonka jostain syystä luin. Ja keksin yhdistää nämä asiat, kansainvälisen adoptoinnin ja kanadanmajavat. Mutta en tiedä miksi kirjan ihmispäähenkilön Hillan piti olla Kolumbiasta, sana vain alkoi soida päässä, kun kirjoitin kirjaa.

Kuka on suomalainen, kuka ulkomaalainen, kenellä on oikeus elää täällä. Nämä ovat kirjan ajankohtaisia aiheita. Kysymys on paitsi maahanmuuttajista myös ihmisen ja luonnon vastakkainasettelusta.




Share/Bookmark

10 kommenttia:

  1. Majavakeväästä tulee jymyjuttu. Hui hai Lydeckenit. Nyt olet matkalla kohti lapsukaisten Finlandiaa. Kai pitäisi pitää pienempää suuta täällä kommenttipalstallakin, jottei kukaan närkästy etukäteen. Kirsin piirtämä Hopeaturkki on suloinen, kieltämättä, mutta mutta... jossain tilanteessa, niin, no, muistaa Salme

    VastaaPoista
  2. Tulipahan mieleen, että söpöyden joutuu unohtamaan majavien kohdalla, kun pitää tarttua toimeen säästääkseen muutaman puun elinkeinoa harjoittaessaan, toteaa Salme.

    VastaaPoista
  3. Minä kutsun suloisia eläimiä aina ällöttäviksi, tulee siis välillä väärinkäsityksiä :) "Sun koirasi on ällöttävä" jne.

    Tuo tuleva kirjasi itseasiassa kuulostaa "palkintomateriaalilta", opettavainen ja ällöttävä. :)

    VastaaPoista
  4. en tiedä opettavaisuudesta, mutta majavat vaan ON.

    VastaaPoista
  5. Sain just luettua kirjan ja vitsit, miten kivoja majavat on! Enää pitäis vaan saada arvioitua kirja yhdelle nettisivulle....

    VastaaPoista
  6. No niin on kivoja. Ja täytyykin stalkata sitä sivua sitten ja ehkä linkittää...

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!