tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kirjailijan normipäivä





Share/Bookmark
Lähettänyt Kirsti klo 21.46

11 kommenttia:

  1. Anonyymi21. maaliskuuta 2012 klo 1.47

    Hei toihan näyttää ihan mun normipäivältä, onkohan mussa kirjailijan vikaa.

    Mainiot kuvat!

    VastaaPoista
  2. Hallatarinoita 21. maaliskuuta 2012 klo 4.31

    Joskus niin... =)

    VastaaPoista
  3. Anne T21. maaliskuuta 2012 klo 7.48

    heh! :)

    VastaaPoista
  4. Villis / Villasukka kirjahyllyssä21. maaliskuuta 2012 klo 11.51

    Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty ;)

    VastaaPoista
  5. kirsti k21. maaliskuuta 2012 klo 11.53

    Juuri näin.
    Paitsi meillä ei onneksi kukaan melua päivällä. Saan keskittyä rauhassa.

    VastaaPoista
  6. Kirsti21. maaliskuuta 2012 klo 15.37

    Kyllä minäkin saisin keskittyä rauhassa, jos vaan osaisin.

    VastaaPoista
  7. Anna Amnell22. maaliskuuta 2012 klo 11.57

    Luin koko kouluajan läksyni keittiössä. Siellä leikkivät pikkusiskot, äiti lauloi ja laittoi ruokaa, naapurit ja maalaissukulaiset pistäytyivät kertomaan kuulumisia, radiosta tuli ohjelmaa. Opin keskittymään missä hyvänsä. Siitä on ollut hyötyä, sillä minulla ei ole ollut koskaan työhuonetta.

    Tai oli minulla viimeisenä Kanadan vuonna, kun sekä tytär että poika olivat lähteneet Pariisiin opiskelemaan. Silloin kirjoitin pojan huoneessa lehtijuttuni ja aloittelin ensimmäistä Aurora-kirjaa. "Työhuoneena" on ollut keittiö, makuuhuone, olohuoneen nurkka, ruokasali. Sama juttu miehelläni. Joka paikka on täynnä kirjoja. Asumme oikeastaan kirjastossa.

    Sen olen huomannut täällä uudessa asunnossa, että yöllä on rauhallisinta, kun ei kuulu liikenteen melu.

    Kirsti, Sinä keksit sellaisia aiheita, että kommenttini kasvaa tässä kirjoittaessa blogikirjoitukseksi.

    Siis elämänohje: opettele kirjoittamaan missä hyvänsä.

    VastaaPoista
  8. Anna Amnell22. maaliskuuta 2012 klo 11.59

    Blogger toimii oudosti. Nytkin se yritti väenvänkää saada linkkiini ikivanhan jouluruusukirjoituksen. Älkää hämmästykö, jos se näkyy. Blogger on ruvennut määräilemään.:)

    VastaaPoista
  9. Kirsti23. maaliskuuta 2012 klo 12.36

    Anna, hyvä elämänohje tietysti. Toisaalta lienee ihan hermostoperäisiä eroja ihmisillä tuossa, että kuinka helppo heidän on keskittyä. Minä esim. olen herkkä häiriintymään, sille ei mahda mitään. Tai juuri mitään.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi24. maaliskuuta 2012 klo 11.51

    Siksi juuri häiriintyy, että vain pinnalla kasvu.

    Mutta eräässä talossa räsähti revittiin, elämää jatkettiin.

    http://suolasuinen.blogspot.com/

    VastaaPoista
  11. Kirsti24. maaliskuuta 2012 klo 13.28

    Siis?

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)