tiistai 6. maaliskuuta 2012

Tapu tapu tabu

Ellinoora esitti haastavan kysymyksen. Mikä ON vallitseva maailmankuva nykypäivän lasten ja nuorten kirjoissa?

En tosiaan tiedä. Maailmankuvan tasoiset asiat huomaa paremmin jälkikäteen. Jälkiviisaus ei turhaan ole suosittu viisaudenlaji. Taaksepäin katsellessa voimme aina tietää kuinka olisi pitänyt toimia.

Hdcanis kirjoitti omassa blogissaan mm.  Tintti-sarjakuvien rasistisista asenteista joissa Tinttiä piirrettäessä ei ollut mitään kummallista, eikä niitä todennäköisesti kutsuttu rasistisiksi asenteiksi.

Nykypäivän vallitsevan maailmankuvan jäljille pääsen kun mietin mitkä asiat siihen eivät tällä hetkellä mitenkään sovi. Olisi aika vaikea tällä hetkellä kirjoittaa nuortenkirja, jossa ilmenisi käsitys että on olemassa rotuja ja valkoinen rotu olisi jotenkin muita parempi.

Kun kävin syksyllä Pietarissa, minulta kysyttiin onko Suomessa joitakin asioita joista ei voi kirjoittaa lapsille/nuorille. Vastasin silloin, että melkein mistä tahansa aiheesta voi kirjoittaa, kunhan  näkökulma on oikea. Olisi esimerkiksi uskaliasta kirjoittaa nuortenkirja, jossa homoseksuaali nuori haluaa eheytyä heteroksi ja löytää onnen heteroseksuaalisessa suhteessa. Tämä tuli mieleen, koska olin vähän aikaisemmin seuraillut ns. Anni-videoon liittyvää keskustelua. (Sivumennen sanoen, minulla on tuttuja joille jo sana eheytyä on niin tulenarka, että tulee nytkin syyllisyys, kun mainitsen termin täällä.)

Tätä ei pidä tulkita niin, että mielestäni homojen pitäisi kääntyä heteroiksi. Olen vain huomannut, että tällä hetkellä, historiallisista syistä tietenkin, liikenne on sallittu vain yhteen suuntaan. Heteropakkopaidasta saa ihminen vapautua homoksi. Toisin päin se ei käy, vaikka käytännössä sitäkin koko ajan tapahtuu.

Ymmärrän toki kontekstin. Me elämme nyt vastareaktion aikaa.



Esikoiskirjailija Elina Rouhiainen on hänkin miettinyt mikä on nuorille sopivaa kirjallisuutta.






Share/Bookmark

66 kommenttia:

  1. Niinpä. Se onkin kiintoisa juttu mitä nykyisistä "itsestäänselvyyksistä" pidetään 50v kuluttua aivan dinosaurusten ajan käsityksinä ja ehdottomasti historian vääryyksinä.

    Veikkaan että monet luonnonvarojen kulutukseen liittyvät jutut. Esim ykstyisautolla ajo, tai lentomatka lomalle. Lihansyönti. Ylensyönti.
    Ruuan rahtaus ympäri maailmaa.

    Toisaalta taas jotkin nyt tuomitut asiat voi muuttua tarpeellisiksi ja arvostetuiksi.

    VastaaPoista
  2. Harmi etten ole 50 vuoden jälkeen täällä känisemässä, että mitäs minä sanoin...

    Mutta usein kaipaan suhteellisuudentajua ihmisten touhuihin ja puheisiin. Toiset näkevät nykyhetken edustavan inhimillisen kehityksen positiivista huipentumaa. Ja toiset taas katsovat, että nyt eletään rappion aikoja.

    Mihin väliin mahtaa se totuus asettua ja kuka ottaa siitä selvän, ja millä perustein?

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen kysymys. Hajanaisia ajatuksia:
    -Rasismia ei tosiaan hyväksytä.
    -Ympäristönsuojelu sen sijaan on hyvinkin hyväksyttyä, mutta ehkä luonnossa liikkumista on jonkin verran vähemmän kuin aiemmin? Ainakaan Risto Räppääjä ei pahemmin metsässä juoksentele.
    - Kuluttamista ei toisaalta kovin paljon kritisoida, ympäristöongelmat johtuvat "saastuttamisesta" tms.
    -Pojan ei tarvitse välttämättä tapella tai olla kova.
    - Uskonnosta voi varmaan kirjoittaa nuortenkirjan, mutta kyllä uskonnolliset aiheet aika marginaalissa ovat.
    - Kaverin auttaminen tai maailman pelastaminen on jees, mutta kilvoittelu-tyyppinen itsensä kehittäminen on ihan out (vrt. Pikku naisia ja kristityn vaellus kellarista katolle)

    VastaaPoista
  4. "Heteropakkopaidasta saa ihminen vapautua homoksi. Toisin päin se ei käy, vaikka käytännössä sitäkin koko ajan tapahtuu."

    Mielenkiintoista. Missä päin maailmaa on "homopakkopaitoja", joihin ihminen joutuu tai pakotetaan vastoin sisäistä tunnettaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä minäkin ihmettelin.

      Tarkoititko sitä, että on sallitumpaa luulla itseään heteroksi ja ymmärtääkin olevansa homo kuin toisinpäin?

      En nimittäin tajua, kuinka hetero voisi "eheytyä" homoksi (taikka päinvastoin).

      Poista
    2. Homopakkopaitoja ei ole, heteropakkopaitoja on, - kas siinä se ero. Kulttuurinen viesti on aina valtakulttuurin mukainen.

      Jos joku väittää "eheytyneensä" heteroksi, hän on todennäköisesti biseksuaali jonka syvemmät rakkaussuhteet voivat olla sekä-että (samaan tai eri sukupuoleen kallellaan).

      Muusta en tiedä, mutta sen tiedän ettei itsestään pääse eroon vaikka kuinka rukoilisi ja yrittäisi eheytyä joksikin muuksi kuin mitä on.

      Poista
  5. Näin kerran yhden miehen puserossa tekstin: "Väkivalta lopettaa vittuilun."

    Se on maailmankuva, jonka lapsetkin oppivat nopeasti, vaikka heille yritettäisiin syöttää jotakin muuta maailmankuvaa.

    Suomessa ei saa kirjoittaa mistään, mitä tapahtuu kulissien takana. Mutta minä aion kirjoittaa, heti kun saan siitä kaiken hyödyn irti. Enkä lopeta koskaan.

    VastaaPoista
  6. Floran mainitsemaa kulutuksen ja ympäristötuhojen yhteyden näkymättömyyttä ehdinkin jo kritisoida.
    Uskontoaiheet varmaankin marginalisoivat kirjat aika tehokkaasti, siis jos lanu-kirjoittaminen ei ole sitä jo tarpeeksi tehnyt...

    Voi pohtia myös missä valossa mitäkin ihmisryhmiä saa esittää. Voisiko nuortenkirjassa olla hahmona ilkeä homo? Tai voisiko päähenkilöä kiusata somalijengi?

    VastaaPoista
  7. Anu,ja Dee, viittaan myrskyyn joka nousi ns. Anni-videosta. Siinähän siis nuori tyttö kertoi "eheytyneensä" siis muuttuneensa heteroksi. Keskustelusta ja keskustelun seurauksista (valtion tuki pois tietyiltä järjestöiltä jota epäiltiin osalliksi ko. videoon) päättelen, ettei videota olisi saanut julkistaa ja ettei ko. Annin olisi pitänyt puhua niin kuin hän puhui.

    Minustakin video oli vastenmielinen ja minun kävi sääliksi ko. Annia, mutta siitä huolimatta pidän videon synnyttämää reaktiota ylimitoitettuna. Siinähän kuitenkin parikymppinen nuori nainen vain kertoi, että hänellä oli ollut homoseksuaalisia suhteita joista hän oli halunnut eroon ja mielestään onnistunut siinä.

    Mutta siis tällaista asiaa ei oikein saa tätä nykyä Suomessa sanoa ääneen.

    VastaaPoista
  8. hdcanis, se voisi olla ihan hyvä harjoitus, käydä läpi, että mistä näkökulmasta ketäkin saa kuvata. Sitä kautta voisi ehkä rakentua näkemys siitä atmosfääristä, jossa täällä eletään.

    VastaaPoista
  9. Ihan asiasta keppihevoseen ja asian sivun voisin todeta, että Ellilän kommentissa on siinä mielessä pointtia, että heterous on nyt aika out. Muutamaan kertaan tullut kuultua homoseksuaalista suuntausta edustavalta ihmiseltä, että heterous on tylsää, ja porvarillista (?!?).

    Tuntuu, ettei tässä yhteiskunnassa enää voi mennä naimisiin eri sukupuolta olevan ihmisen kanssa, tehdä lasta, ostaa taloa ja olla silti persoonallinen, omanlaisensa ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heterouden tylsyys ja, mitä helvettiä, porvarillisuus on nyt kyllä tullut jonkun typerän ja/tai katkeran ihmisen suusta... Homon jos jonkun (kiitos joskus tuskallisen heteronormatiivisen yhteikunnan) pitäisi tietää, että seksuaalista suuntautumistaan ei voi valita (tylsä - mielenkiintoinen).

      Minua hämää, miten heterous on out? Muulla tavoin kuin että joku on heittänyt kommentin heterouden tylsyydestä. Heterouteenhan ei edes kiinnitetä huomiota, koska, kuten joku jo sanoikin, se on "normaalia". Heteroa hahmoa (tai ihmistä) ei ajatella heterona vaan henkilönä.

      Poista
  10. "Keskustelusta ja keskustelun seurauksista (valtion tuki pois tietyiltä järjestöiltä jota epäiltiin osalliksi ko. videoon) päättelen, ettei videota olisi saanut julkistaa ja ettei ko. Annin olisi pitänyt puhua niin kuin hän puhui."

    Mun käsityksen mukaan kritiikki ei kohdistunut niinkään Anniin, vaan videon taustalla olevaan "Älä alistu!" -kampanjaan. Siis ikään kuin homoseksuaalisuus olisi jotain mihin ihmisiä puoliväkisin painostetaan ja aivopestään, vaikka tilanne on päinvastoin - homot joutuvat uhkailun ja jopa väkivallan kohteeksi seksuaalisen suuntautumisensa takia selvästi useammin kuin heterot.

    VastaaPoista
  11. Epäilemättä joutuvat useammin.
    Mutta ko. videolla Anni nimenomaan kertoi, että hän KOKI, että häntä oli painostettu tai ainakin kannustettu homoseksuaalisiin kokeiluihin. Olen kuullut, ettei ko. Anni ole ainoa Suomessa joka on tällaista kokenut. Toki hän edustaa vähemmistöä. Mutta, jos olemme suvaitsevaisia, niin eikö meidän pitäisi ottaa huomioon, että tällaisiakin ihmisiä on?

    VastaaPoista
  12. "Voisiko nuortenkirjassa olla hahmona ilkeä homo?"

    Se ei olisi kovin tuore juttu kirjallisuudessa, mutta miksei, toki niitä on ilkeitä ihmisiä maailma väärällään.

    Vaan miksi hetero-ilkimys ei ole kirjallisuudessa alleviivatusti heteroseksuaali, useimmiten vain ihminen joka on ilkeä?

    Anonyymi 03:32AM

    VastaaPoista
  13. Pilkulle: jo vuonna 1998, kun olin kirjoittajalinjan toisena vetäjänä, siellä virkut ihanat nuoret kertoivat, että käyttivät sanaa "hetero" haukkumasanana. Se tarkoitti heille, että ihminen on todella tylsä tyyppi. Tämä nauratti minua kovasti aikanaan, ja on sittemmin tullut monta kertaa mieleen.

    Anonyymi, ilkeä homohahmo on voinut olla siihen aikaan, kun homoutta pidettiin rikoksena. Silloin juuri kenenkään antennit eivät värähtäneet, jos homoseksuaaliin liitettiin ikäviä määreitä.
    "Vaan miksi hetero-ilkimys ei ole kirjallisuudessa alleviivatusti heteroseksuaali, useimmiten vain ihminen joka on ilkeä?"
    Tässä on varmaan se ongelma, että me olemme tottuneet vain homoseksuaaleja arvioimaan ja tulkitsemaan heidän seksuaalisuutensa kautta. Heterous ei meille samalla tavalla ole näkyvä juttu. Sehän tuli esiin presidentinaalikeskusteluissakin.

    VastaaPoista
  14. "Mutta ko. videolla Anni nimenomaan kertoi, että hän KOKI, että häntä oli painostettu tai ainakin kannustettu homoseksuaalisiin kokeiluihin."

    Ja sen jälkeen kun hänet oli painostettu heteroseksuaalisiin kokeiluihin hän eheytyi?

    Eikö hän ota itse vastuuta siitä, mitä hän kokeilee tai jättää kokeilematta? Hän oli minusta jo noin parikymppinen tyttö, täysikäinen siis. Nuoret ihmiset kokeilevat yhtä sun toista, se kuuluu ikään.

    Ei Annia kukaan ole tuominut. Mutta ne aikuiset jotka hänen ympärillään häärivät ja hyväksikäyttävät tyttöä joka etsii ainoastaan sitä kuka hän on. Kyllä HE tekevät väärin sotkemalla oman mielensekavuutensa ja asenteensa nuoren ihmisen maailmaan.

    Anonyymi 03:32AM

    VastaaPoista
  15. "Se ei olisi kovin tuore juttu kirjallisuudessa, mutta miksei, toki niitä on ilkeitä ihmisiä maailma väärällään."

    Esimerkkejä löytyy varmasti vanhemmasta kirjallisuudesta enemmän, juuri niitä joita nykylukija paheksuu. Ja heteronormi toimii molempiin suuntiin, heterot eivät ole sankareina tai ilkimyksinä alleviivatusti heteroseksuaaleja koska heteroseksuaalisuus on yhteiskunnassa "normaalia".

    "Magical negro"-stereotyyppi kummittelee fiktiossamme monissa eri muodoissa. http://en.wikipedia.org/wiki/Magical_Negro

    VastaaPoista
  16. Anonyymi, Anni ei videolla kertonut kokeneensa, että häntä olisi painostettu heteroseksuaaliksi. En toki tiedä miten asia oikeasti oli, puhun vain videosta, jonka katsoin kerran, ja siitäkin on aikaa.

    Kiinnostava linkki hdcaniksella.

    VastaaPoista
  17. Tuli vielä mieleen : Turun sanomissa toimittaja teki jutun Museokahvilan ikkunassa olevasta vanhasta mainoskyltistä, jossa mainostettiin: "Neekeripojan tummaa paahtoa." Toimittaja oli soittanut museokahvilaan ja tiedustellut eikö kyltti heidän mielestään ollut rasistinen.

    Kyltti on kahvilan ikkunassa edelleen. Aina kun menen sen ohi, mietin onko 50 vuoden takainen kyltti rasismia, kun se tuodaan tähän päivään, tämän päivän kaupunkikuvaan, kahvilan ikkunaan?

    VastaaPoista
  18. ”Heterous ei ole meille samalla tavalla ole näkyvä juttu.”

    Olet kyllä sitten tullut sokeaksi, Kirsti, ellet näe heteroita missään. Tai sitten … ;)

    Homo tulee näkyväksi alleviivatusti homoseksuaalina silloin kun hetero katsoo häntä heterosilmillä (=olet erilainen). Joten olet oikeilla jäljillä hdcanis, sanoessasi, että heterous on "normaalia".

    Haaviston homoudesta puhuivat eniten heterot joille tämä tietty asia tuli kuin vihne silmään. Eivätkä he sitten muuta nähneetkään.

    VastaaPoista
  19. Ei ollut puhe heteroiden näkemisestä, vaan siitä mitä itsekin tuossa sanat. Harva näki vaivaa Niinistön heteroudesta tai edes kiinnitti huomiota hänen seksuaalisuuteensa. Se ei siis ollut näkyvää samalla tavalla kuin Haaviston homous.

    VastaaPoista
  20. Minä havaitsin ajan kulumisen Pennasen Me leijonat -kirjaa lukiessa. Lapsena rakastin sitä. Lainasin sen kesäpaikan kirjastosta joka vuosi vielä pitkälle toisellakymmenelläkin. Ja kuuntelin radiosta kuunnelmana. Voi, se oli niin ihana. Sitten sain sisarenpojan vuonna 1975 ja perinne jatkui, luin kirjan ääneen monta vuotta ja tein paperinuketkin kaikista hahmoista ja leikimme sisarenpojan kanssa niillä. Sitten sain omat lapset v. 1990-luvulla. Ja kun tulivat sellaiseen ikään, että jaksoivat kuunnella kokonaista kirjaa, riensin lainaamaan Leijonat. - Vaan mitä oli tapahtunut? Ei, en mitenkään voinut lukea omille lapsille enää Roarr-leijonan poikauhoa ja Murr-siskon tyttöilyä... Sukupuoliroolit olivat aivan mahdottomat! Harpoin yli pahimpien kohtien, kun kirja muuten on yhä ihana, mutta luettavaksi en lapsille itselleen antanut.

    VastaaPoista
  21. ???? Anonyymi, kirjoitat käsittämättömiä.

    VastaaPoista
  22. Minä olen käyttänyt ison osan eri kirjastoissa roikkumastani runsaasta ajasta sellaisten kirjojen etsimiseen ja lukemiseen, joissa on edes sivuttu homoseksuaalisuutta tai transaiheita. Olen tähän mennessä löytänyt yhden, siis YHDEN suomalaisen lanu-kirjan, jossa päähenkilö on homo tai homosuhteessa, ja asia olisi kuvattu myönteisenä, samastumiseen houkuttelevana. Sekin on ihan uusi, Huotarisen.

    Ja nyt kuulen, että lanu-kirjallisuudessa puhutaan paljon homoseksuaalisuudesta! Eli kertokaahan ihmeessä ihan vaikka esimerkkejä. :)

    Yleensä homoseksuaaleja suomalaisisssa nuortenkirjoissa ovat sivuhenkilöt, ja heistäkin hyvin harvat ovat mitenkään samastumiseen kutsuvia. Olen lukenut mm. homopojista, joihin päähenkilötytöt ihastuvat ja joita kuvataan niiden tyttöjen näkökulmasta tietysti lähinnä sellaisina sydämensärkijöinä. Sitten on erilaisia rassukoita ja onnettomia kokonainen kavalkadi. Näin minun lukukokemusteni mukaan. Aikuisten osastolla on jo hiukan helpompaa.

    Olen samaa mieltä siitä, että "herkässä iässä" luetut kirjat vaikuttavat meihin valtavasti. Olen siksi hyvin surullinen siitä, etten saanut lukea edes yhtä homopäähenkilö-nuortenromaania vaikka yläasteikäisenä. Koen, että se oli (vaikkei kukaan yksittäinen ihminen siihen ollutkaan syyllinen) heterouteen painostamista. Kaikki lanu-kirjojen samastumiseen houkuttelevat henkilöt olivat heteroita.

    Ja hei, ei ole myöskään yhtään suomalaista nuortenkirjaa (korjatkaa, jos olen väärässä), jossa päähenkilö olisi transihminen.

    Lähes kaikki päähenkilöt ovat valkoisia. Eihän se ole rasismia, mutta se kertoo kyllä siitä, että valkoiset ovat vallassa.

    Mielestäni helpoimmin ajankuva hahmottuu siitä, millaisia päähenkilöt ovat; sivuhenkilöiden kautta voidaan kuvata hyvin monenlaisia asioita nyt, mutta päähenkilöt ovat niitä, joihin samastutaan.

    Ja lanu-kirjojen päähenkilöt ovat keskimäärin valkoisia, heteroita, cis-sukupuolisia, kantasuomalaisia ja keskiluokkaisia kuluttajia.

    Se on epäsuoraa painostamista sellaiseen elämään.

    Sinänsä olen kyllä samaa mieltä Kirstin kanssa siitä, että homosta heteroksi eheytyvän kokemukset helposti mitätöidään tietyissä yhteisöissä. Mutta myös eheytymistä heterosta homoksi mitätöidään urakalla. Esimerkiksi selittämällä se vaiheeksi.

    Ja jos joku on huomaavinaan, että homous on in ja heterous out, niin kehotan elämään hetken aikaa sosiaalista elämää julkihomona kepu- tai persuvaltaisella pikkupaikkakunnalla ja tulemaan sitten sanomaan saman uudestaan.

    Minun ei ole tarkoitus kuulostaa näin hyökkäävältä. Verenpaineeni vain nousi.

    Kevennys eheytymisestä: Sekin sana on otettu haltuun eri paikoissa. Tuttavapiirissäni se merkitsee nykyään ensisijaisemmin homoksi eheytymistä.

    VastaaPoista
  23. Sori Hilli, ei ollut tarkoitus väittää, että nuortenkirjat tulveksisivat homoja. (Esim. Salla Simukka sivumennen sanoen on kirjoittanut aiheesta lanukirjoja, että ei me ihan Huotarisen varassa olla).

    Sinänsä kiinnostava ristiriita syntyykin juuri persuvaltaisten paikkakuntien ja toisaalta median välittämän maailmankuvan kesken. Eli voisi miettiä sitä miten paljan yhteistä todellisuuttamme määrittää se, mitä tulee mediasta, tai vastaavasti se, mitä tapahtuu jossain perähikiällä niin sanoakseni.

    VastaaPoista
  24. Ai niin, mietinkin hiukan jo, että unohdin varmasti jonkun. Simukan toki löysin joskus, vaikka vain kaupungin kirjastosta... Kiitos muistutuksesta. :)

    VastaaPoista
  25. Vielä tuosta edellisestä pidemmästä kommentistasi: Olen kyllä samaa mieltä, että maailmankuvasta saa parhaiten käsityksen, kun katsoo millaisia päähenkilöitä kirjoissa on ja mitä niille tapahtuu. Mutta minä olin tavallaan noiden tabujen jäljillä. Ja kun on elänyt näinkin pitkään, huomaa että se riippuu ajan hengestä, että mistä saa kirjoittaa ja mistä ei. Ja ne on muuttuvia juttuja, vaikka tässä ja nyt voikin tuntua, että kaikki on pultattu peruskallioon kiinni.

    Mutta joku ehkä tälläkin hetkellä jo väsää sitä homosta heteroksi nuorisoromaania ja aika näyttää milloin se läpäisee julkaisukynnyksen ja miten paljon sille satelee huomiota palkintoehdokkuuksien tai boikottien muodossa.

    Sain senkin nimittäin nähdä, että voita pidetään taas terveystuotteena. Eli isompiakin ihmeitä on tapahtunut.

    Voi olla, etten ole osannut tällaisessa lyhyessä blogimuodossa kertoa mitä varsinaisesti tällä jutulla ajan takaa.

    VastaaPoista
  26. Kirsti, kirjoitat Pietarista: "Vastasin silloin, että melkein mistä tahansa aiheesta voi kirjoittaa, kunhan näkökulma on oikea."

    Minua kiinnostaa, mikä on _oikea__näkökulma_. Pystytkö selittämään, selventämään, mitä tarkoitat? Kenen mukaan näkökulman pitää olla oikea ja kuka oikean tässä kohtaa määrittelee?

    VastaaPoista
  27. Hilli, täällä Yhdysvalloissa lastenkirja And Tango Makes Three on saanut paljon huomiota. Kirja kertoo eläintarhan homopingviinipariskunnasta. En ole lukenut kirjaa, tuppaan unohtamaan sen kirjastoreissuilla. Muutamia vuosia sitten kirja oli usein otsikoissa sensuurin takia, taisi myös saada palkintoja.

    Luen suomalaisia lastenkirjoja jonkin verran, nuortenkirjoja en ole lukenut aikoihin. Lastenkirjoista tulee heti mieleen, että lapsuuteni (1970-luvulla) jälkeen kuvitus on hurjasti muuttunut. Esim. Tatu ja Patu-kirjojen ja Risto Räppääjien kuvat ovat ihan villejä, pidän niistä. Kielenkäyttö on mielestäni entistä ronskimpaa, mutta mikäs siinä.
    Kahdeksanvuotiaastani on hirveän hauskaa, kun Henkka tekee pönttöön "tortut" ja Kivimutka "pythonit".

    Louisa M. Alcottin kirjoissa vastustetaan pontevasti tyttöjen koulunkäyntiä (poikien päät pilataan opiskelulla, mutta ei kai nyt sentään tyttöjen!) ja perijättärellekin on tärkeintä oppia leipomaan leipää ja ompelemaan napinläpiä (voiko napinläpien ompelemista turhauttavampaa hommaa edes olla...).

    Järkyttävin lukemani lanukirja on Ferenc Molnarin Koulupoikia, jonka taisin lukea liian aikaisin.

    VastaaPoista
  28. Paula, tarkoitin sitä, että esim. homoseksuaalisuudesta saa kirjoittaa, se ei ole täällä ihan samalla tavalla kuohuttava aihe kuin esim. Venäjällä. Mutta näkökulman on oltava "oikea". Kuten sanoin, olisi mielestäni vaikea kirjoittaa romaani, jossa päähenkilö onnellisesti "eheytyy".

    Anonyymi, meillä Molnarin koulupoikia pakkoluetettiin koulussa. Ei minullekaan siitä mitään hyvää kuvaa jäänyt. Mietin silloin, että miksi tämmöinen kirja on valittu. Tuosta homopingviini-jutusta on puhuttu mielestäni Suomessakin. Se nousi uutisaiheeksi. En ole lukenut.

    VastaaPoista
  29. Tavallaan tajuan Kirstin ajatuksenjuoksua, koska tunnen ihmisiä jotka ovat eläneet useita vuosia homona ja sitten rakastuneet vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ts. heteroutuneet, jos niin voi sanoa.

    Kyllä, ihan hyvin niin voi ihmiselle myös tapahtua. Enkä ihmettele sitä lainkaan. Sen myötä helpottuu niin moni asia, eikä tarvitse edes elää edes perähikiällä. Olen monta kertaa ajatellut, että voi kun olisin voinut elää heteron elämän. Yritin sitä yhdessä elämänvaiheessa, mutta tajusin kokeiluvaiheeni kautta etten ole hetero. Tämän vaiheen muuten aika moni homo elää, yhä. Kulttuuripaino(s)tuksen vuoksi.

    Minua kiinnostaa homofobia. Se on minusta tabu. Tämän päivän HS:ssä kerrotaan, että Niinistön äänestäjäkunnassa oli runsaasti niitä jotka eivät voineet äänestää homoa, mutta Haaviston äänestäjäkunnassa ei ollut niitä jotka eivät olisi voineet äänestää heteroa.

    Olen niin työpaikoilla kuin privaattielämässä saanut olla tekemisissä homofobiasta kärsivien ihmisen kanssa. En minä heitä vihaa, tunnen myötätuntoa heitä kohtaan.

    Olen ”eheytymismatkallani” homoseksuaaliksi joutunut kohtaamaan samoja pelkoja, kauhuja, ahdistuksen tunteita kuin mitä homofobiaan liittyy.

    Voisi varmaan sanoa: kulttuurimme tuottaa mielellään homofobisia mielikuvia, kuvastoja. Siksi myös homo voi kokea, tuntea homofobisia tunteita.

    Fobia on käsittämätön, järjetön, hieman irrationaalinen tunnetila (onko se edes tunne?) joka muistuttaa täysin selittämätöntä kauhua, inhoa, pelkoa.

    Sitä saa ilmaista varsin vapaasti, mutta se ei johda fobiasta vapautumiseen. Ja silti, sitä kannattaisi työstää. Kuten muitakin ihmismielen fobioita joiden vallassa ihmiset käyvät sotaa toisiansa vastaan tai jotka muuttuvat tabuiksi, asioiksi joista ei voi puhua.

    VastaaPoista
  30. Entä ne hahmot, joiden seksuaalista suuntautumista ei erikseen kerrata? Ne mielletään heti heteroiksi. Eivät välttämättä ole. Hyvänä (ainoana?) esimerkkinä Potterit ja Dumbledore.

    VastaaPoista
  31. Hilli:
    ”Ja lanu-kirjojen päähenkilöt ovat keskimäärin valkoisia, heteroita, cis-sukupuolisia, kantasuomalaisia ja keskiluokkaisia kuluttajia. Se on epäsuoraa painostamista sellaiseen elämään.”

    Olen miettinyt sitä miten köyhä perhe kuvataan, mitä ja miten köyhyyttä kuvataan ja käsitellään suomalaisessa kirjallisuudessa (en erottele nyt erikseen lanu-kirjoja). Siinäkin synnytetään helposti ja herkästi ainoastaan kauhukuvia tai säälinsekaista surkeutta jota se ei välttämättä ole. Köyhyysfobioita. Tai varakkuudesta kerrotaan ainoastaan siten, että taloudellisesti varakas ihminen on aina onnensa kukkuloilla ja edustaa tavoiteltavaa elämäntapaa.

    Ano 11:11 PM

    VastaaPoista
  32. Dee, ne mielletään heteroiksi koska heterous on vallitseva normi. Voisiko sitten heterous lakata olemasta vallitseva normi jos suurin osa ihmisistä ihan luontonsa ohjaamana on heteroita ja lapset syntyvät perinteiseen tapaan, se on kiinnostava kysymys.

    Anonyymi, minä ehkä tunnen homofobian enemmän joistakin elokuvista televisiosarjoista, joissa homofobian takaa usein löytyy, yllätys yllätys, henkilön omat homoseksuaaliset yllykkeet. En tiedä onko tuossa koko totuus asiasta.

    Yhteiskunnallisesti tarkastellen ihmisen oikeus "heteroutua" on tavallaan marginaalinen ongelma. Jos valtaosa on luonnostaan heteroita, sitten on tietty prosentti, jotka ovat luonnostaan homoja, voidaan sanoa, että homous on määrällisesti marginaalista. Siis en liitä marginaalisuuteen nyt mitään arvoarvostelmaa, vaan kysymys on siitä, että heitä on (toistaiseksi) vähemmän kuin heteroita. Jos homot ovat marginaalinen ryhmä, edustavat homoista heteroiksi kääntyvät eräänlaista marginaalin marginaalia. He ovat siis erittäin vähäinen ja sen vuoksi kokonaisuuden kannalta mitätön ihmisryhmä. MUTTA jokainen elämä on tärkeä ihmiselle itselleen. Siksi tämä asia on alkanut itseäni pohdituttaa.

    VastaaPoista
  33. Olen seurannut keskusteluja rotukysymyksistä ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta lapsuudesta asti, sitten vaihto-oppilasaikana USA:ssa ja varsinkin yhdeksänä Kanadan vuonna, jolloin asuin erittäin monikulttuurisessa maassa ja erittäin monikulttuurisessa kaupungissa Torontossa, monikulttuurisessa kaupunginosassa ja talossa.

    Suomalaisten suhtautuminen rotukysymyksiin on edelleen miltei läpeensä rasistista: joko toista ihonväriä olevia ihmisiä väheksyvää ja torjuvaa tai liioiteltua huomiointia, mikä on myös yksi rasismin muoto!

    Samanlaista on suhtautuminen seksuaalisin vähemmistöihin: joko täysin torjuvaa tai liioiteltua huomioonottamista ja melkeinpä palvomista. Jälkimmäistä taitaa olla nykyään enemmän ainakin mediassa. Ei kestetä mitään arvostelua, joka koskee missä asiassa hyvänsä henkilöä, joka sattuu olemaan homoseksuaali. Jos olisin homoseksuaali, en pitäisi kaikesta siitä vaahtoamisesta ja sirkuksesta, mitä homoseksuaalisuuden ympärille on kehitetty.
    Entä jos ihmisten annettaiiin elää rauhassa?

    VastaaPoista
  34. Korjaus: Entä jos ihmisten annettaisiin elää rauhassa?

    VastaaPoista
  35. Ilman muuta se pohdituttaa, ei siinä mitään. Minä en vaan usko enää marginaaleihin. Niitä ei ole olemassa kuin käsitteelisesti, kuvitteellisesti.

    En koe eläväni marginaalissa, vaikka sitäkin mielellään saatetaan korostaa. Milloin kenenkin taholta ja milloin missäkin asiassa.

    Minkätahansa inhimillisen asian ympärille tai pikemminkin sisälle syntyy ääriryhmiä, myös homoseksuaalit muodostavat tämänkaltaisia "lahkoja" jotka saattavat olla hyvin samanlaisia kuin esim. äärifundamentalistiset uskonnolliset lahkot. Näiden ryhmien edustajat voivat olla hyvin suvaitsemattomia tuollaista "käännynnäistä" kohtaan.

    Keskustelu kuitenkin alkoi tuosta Anni-videosta ja minusta se on eri asia tässä yhteydessä. Nuoren ihmisen seksuaalisuus on hieman toista kuin aikuisen ja siinä kohtaa aikuiset saisivat pysyä aika kaukana.

    Hyvä ystäväni (hetero) kertoi kuinka hänen nuoruudenystävänsä (homo) lähentyi häntä harrastusryhmässä jossa he olivat ja lopulta tunnusti rakkautensa häntä kohtaan. Hän muisteli sitä kohtaamista suurella lämmöllä useiden vuosien päästä: ”koska kukaan, ei kukaan, ole sanonut minulle niin kauniita sanoja kuin tuo ihminen silloin sanoi”. Hänellä oli jo silloin selkeä käsitys siitä kuka hän on (=hetero) eikä hän kokenut ikätoverinsa (homon) lähestymistä uhkaavana ja kykeni vastaamaan tuohon rakkaudentunnustukseen siten ettei se jäänyt kummankaan mieleen ahdistavana asiana.
    Mikäli ystävälläni olisi ollut epäselvempi käsitys siitä kuka tai mitä hän on, hän olisi todennäköisesti saattanut säikähtää ja vastannut pelolla tai ahdistuksella. Ehkä nostanut siitä jopa syytteen kaveriaan kohtaan.

    Siksi, erityisesti nuorille on puhuttava avoimesti ja asiallisesti seksuaalisuudesta. Anni-video oli aikuisten masinoima "Älä alistu" -kampanja jossa korostettiin sitä ettei kannatta "alistua olemaan homo".

    Tyhmä ajatus. Sen verran kivinen polku tämä on, etten lainkaan ihmettele (jos viettielämä vain antaa periksi) että homosta tulee hetero.

    VastaaPoista
  36. Mikähän olisi reaktio, jos joku kirjoittaisi lanu-kirjan homosta tai lesbosta, joka käyttää hyväkseen lapsenlapsiaan tai muita lapsia ja nuoria? Vastaavaahan on kirjoitettu heterovaarista.

    Katoliset papit on tuomittu, mutta antiikin filosofeja ihaillaan samasta käytöksestä. Äskettäin vihjattiin lehdistössä suomalaisen aavikoiden tutkijan kiinnostuksesta nuoriin poikiin.

    VastaaPoista
  37. Anna kiinnittää huomion tärkeään asiaan.

    Anonyymi, en nyt erityisesti tahtoisi profiloitua ko. videon puolustajaksi, mutta siis kyllä siinä mitä suurimmassa määrin olivat nuoret itse sitä tekemässä. Ja kun puhutaan nuorista, niin ainahan siinä on aikuisia heidän ympärillään opastamassa heitä johonkin suuntaan. Valitettavasti vauvoista ei kasva aikuisia kansalaisia ilman, että jotkut aikuiset kasvattavat heitä johonkin suuntaan.

    Nyt on kysymys myös siitä, että mihin suuntaan tässä kulttuurissa saa nuoria kasvattaa.

    Ja kakkosanonyymilla on kiinnostavia kysymyksiä...

    VastaaPoista
  38. Olen miettinyt paljon tuota "saako homo olla ilkeä tai saako maahanmuuttaja kiusata?" -juttua kirjojeni suhteen. Tai enemmänkin sitä, että minulla on paljon vammaisia ja lihavia hahmoja. Vammaiset tupataan näkemään joko katkeroituneina vammastaan tai sitten he ovat inspiroivia yli-ihmisiä (eräs blogaaja kertoi, kuinka oli nähnyt sokean miehen keräävän koiransa kakkaa kadulta ja joku sen nähnyt oli ollut tästä syvästi vaikuttunut). Lihavat taas ovat joko inhottavia pahiksia tai sitten ylileppoisia.

    Kaunokirjallisuudessa on vielä se, että periaatteessa kaikilla asioilla on aina yhteys, kuuluu olla. Jos oikeassa elämässä vammainen on katkeroitunut, se voi johtua vaikka siitä, että hän jäi yo-kokeissa yhden pisteen ällästä eikä päässyt haluamaansa kouluun. Tämän voi toki toteuttaa myös kirjassa, mutta oletusarvoisesti yhtälöt muodostuvat turhan helposti näin: vammainen + katkeroitunut = vammastaan katkeroitunut, lihava + leppoisa = leppoisa koska lihava, homo + tyytymätön = tyytymätön koska homo. Ei etteivätkö ihmiset oikeassakin elämässä osaisi pohjustaa ajatuksiaan näihin stereotyyppeihin...

    Minua, heterona, ajatus siitä että heterous olisi jotenkin epäcoolia ja homous "muodikasta" on suunnattoman huvittava. Ajatuksen mahdolliset seuraamukset sen sijaan eivät välttämättä ole huvittavia.

    Olen pitkään halunnut kirjoittaa kirjan, jonka päähenkilö on transsukupuolinen. Minuun iskee vain pelko, että cissukupuolisena en pysty ymmärtämään tätä riittävän hyvin ja siten tekisin heille hallaa. Esim. lähivuosina intersukupuolisuudesta on Yhdysvalloissa ilmestynyt useita romaaneja, jotka monien aktivistien mukaan ovat tehneet valtavaa tuhoa, koska kirjojen kirjoittajat ovat yksinkertaisesti _keksineet_ "faktat" päästään. Eräskään "hermafrodiitista" romaanin kirjoittanut kirjailija ei edes ollut tietoinen, että hermafrodiitti on ihmisestä käytettynä erittäin epäkorrekti termi, samaa tasoa kuin neekeri nykykielessä.

    VastaaPoista
  39. "Nyt on kysymys myös siitä, että mihin suuntaan tässä kulttuurissa saa nuoria kasvattaa."

    Kyllä jokainen lapsi ja nuori kasvatetaan ensisijaisesti heteroksi ja tietynlaiseen (=yhdenlaiseen, yhdenmukaiseen) sukupuolen mukaiseen käytökseen ja kulttuuriin.

    Homofobia ei ole luultavasti ainoastaan "omien tukahdutettujen homoseksuaalisten tunteiden...etc" asia. Se liittyy moniin muihinkin asioihin.

    ****

    Tottakai voi kertoa homosta joka on pedofiili, eihän sitä kukaan ole kieltämässä?

    Tosin pedofilia sijoitetaan, ikävä kyllä, jo ilmankin noita uusia ja raikkaita näkökulmia homoihin, mutta jään odottamaan tätä uutta tervehdyttävää näkökulmaa. Tabua joka vain odottaa murtautumistaan esiin.

    Toinen asia joka minua nyt tavattomasti häiritsee tässä keskustelussa on se, että ihmisen seksuaalisuuden ajatellaan olevan jotain kiveen hakattua, siten pysyvää ettei sitä voi tarkastella kuin ainoastaan homo-hetero ääripäiden kautta.

    Kun ainoa eheytyminen mikä ihmiselle on todella merkittävää ja arvokasta, on se että hän eheytyy, tai pikemminkin: tulee omaksi itsekseen.

    Maija kirjoitti hyvin, pohdittua ja punnittua ajattelua.

    "Minuun iskee vain pelko, että cissukupuolisena en pysty ymmärtämään tätä riittävän hyvin ja siten tekisin heille hallaa."

    Olen joskus avannut suuni asioista joista/joita en ymmärrä, mutta olen oppinut vaikenemaan, sulkemaan suuni, kun olen tajunnut etten aiheesta tiedä riittävästi tai ymmärrä sitä riittävästi.

    Se on avartanut ja lisännyt ymmärrystäni eniten. Kuunteleminen. Kunnioittaminen.

    VastaaPoista
  40. Minulla on, sivumennen sanoen, intersukupuolinen nuori uusimman romaanini yhtenä "katalysaattorina". Kovin isoa roolia en hänelle kirjoittanut, vaikka taustalla on aika pitkäkin kirjeenvaihto intersukupuolisen nuoren ihmisen kanssa + tapaamisia.

    Eihän täällä Suomessa tosiaan kukaan kiellä kirjoittamasta vaikka mistä aiheesta ja ihan mistä tahansa näkökulmasta. MUTTA todennäköisyys saada jotain julkaistua riippuu kyllä siitä miten kustantamossa ajatellaan jonkin aiheen ja tarkastelukulman sopivan ns. ajan henkeen. Eli kun sanon, että on vaikea kirjoittaa jostain aiheesta, en tarkoita, että joku tulisi ja löisi minua nuijalla päähän mikäli kuitenkin kirjoitan. Se vaikeus tulee asiaan muita teitä.

    VastaaPoista
  41. Kirsti, pahoittelen, etten eritellyt oikeastaan ollenkaan, mikä osa kommentista koski kirjoitustasi ja mikä muuta keskustelua. Minun täytyy uusien kommenttiesi jälkeen myöntää, etten tainnut aivan saada kiinni siitä, mitä ajoit takaa. Mutta se vaikutti mielenkiintoiselta, kirjoita lisää siitä, jos onnistut. Haluaisin ymmärtää.

    Maija, kiitos tuosta, mitä kirjoitit yhteyksistä ja yhtälöistä. Se sai aikaan oivaltamisen tunteen.

    VastaaPoista
  42. Maija, noinhan se menee, koko elämä tulkitaan helposti yksittäisen ominaisuuden kautta. Tämä sitten johtaa esim. homohahmojen roolituksiin fiktiossa usein kolmeen vaihtoehtoon, näkymättömään homoon, ongelmahomoon (vanha versio oli olla ongelma vallitsevalle yhteiskuntamoraalille, nykyversiolla on jatkuvasti ongelmia jotka kaikki johtuvat yhteiskunnan homofobiasta) tai siihen aiemmin mainitsemaani taikahomoon (joka on superfabulöösi ja ratkoo kaikki ongelmat ranteen heilautuksella).

    Oikeastaan ainoa tapa väistää tämä roolitus tuntuu olevan laittaa niin monta homohahmoa että myös niitä hankalampia rooleja voidaan täyttää (myös niitä ilkeitä pahiksia).
    Jossain vaiheessa myös kehittelin nyrkkisääntöä siitä mistä tunnistaa hyvän homofiktion, mutta ei puhuta nyt siitä (varsinkaan kun se ei päde lanu-kirjallisuuteen).

    Eipä silti, homoseksuaalisuuteen liittyy myös kulttuurinen identiteetti joka menee usein reippaasti ohi siitä seksuaalisesta käyttäytymisestä monille elämän osa-alueille, pitää värjätä hiuksia, kuunnella Lady Gagaa ja äänestää Haavistoa (ei ehkä ole sellaisia äänestäjiä jotka eivät äänestä Niinistöä sen vuoksi että tämä on hetero, mutta kyllä löytyy niitä äänestäjiä jotka käytännössä aina kun vastakkain on homo ja hetero äänestävät homoa, ehdokkaiden muista ominaisuuksista riippumatta).

    VastaaPoista
  43. Tulen tähän keskusteluun nyt liian myöhään, mutta on ihan pakottava tarve sanoa seuraava:
    Olin nuorena biseksuaali, ja voisin hyvin olla nytkin, jos en eläisi onnellisessa heteroavioliitossa.
    Minulla on monia homo/lesboystäviä, ja olen osallistunut marsseille.
    Silti minua ärsyttää - ja tosi paljon - nykyinen homouden glorifiointi.
    Pitääkö sukupuolisen suuntautumisen tosiaan vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi arvioidaan jonkun henkilön taiteellinen työ, tai että hän saa ylenpalttista julkisuutta sukupuolisen suuntautumisensa takia? Siis kenen kanssa olet sängyssä, vaikuttaa siihen, millaiset kritiikit saat.
    Esimerkkejä löytyy!
    Jotta taiteen saralla menestyisi, pitäisi ilmeisesti jättää nykyinen parisuhde, nyyh.Homovastainenhan ei saa olla, mutta heterovastainen kyllä.
    Rakkaudessakin pitäisi laskelmoida!

    VastaaPoista
  44. Ok, kiitos, sain vastaukseni tässä: "todennäköisyys saada jotain julkaistua riippuu kyllä siitä miten kustantamossa ajatellaan jonkin aiheen ja tarkastelukulman sopivan ns. ajan henkeen". Eli näkökulma on kustantamon ja "oikea" tarkoittaa jonkun kustannustoimittajan tulkitsemaa ajan henkeä.

    Realistisessa kirjallisuudessa tämä varmaan tarkoittaa sitä, ettei kaikkea tosielämästä kirjoitettua pystytä hyväksymään?

    Tämä on erittäin kiinnostavaa.

    VastaaPoista
  45. Anonyymi, ehkä se glorifiointi on vastareaktiota entiselle. Mukana voi olla myös sitä, että seksuaalisuus ylipäätään on tätä nykyä se arvoista korkein ja se myös nähdään jotenkin omalakisena ja kaikkea muuta elämää ohjaavana voimana. Siitä myös ollaan ihan kummallisen kiinnostuneita. Mutta samalla tavalla minusta on kummallista, että pitääkö telkusta tosiaan joka kanavalta tulla kymmenen kokkiohjelmaa. On siinäkin jotain perverssiä. Mutta tosi mukava saada tähän keskusteluun yksi asianosainen:-)

    hdcanis, tunnut tosiaan pyöritelleen tätä homoteemaa aika paljonkin mielessäsi:-)

    Paula, minusta tuntuu, että melkein mitä tahansa hyväksytään, jos voidaan keksiä, että kelle se tarina voidaan myydä. Yleisön pitää olla riittävän suuri. Ja sitähän kustannustoimittaja tekee, arvioi käsikirjoituksen menestymismahdollisuuksia. Mikä tarkoittaa kaupallista menestystä, taiteellista menestystä, tai sekä että.

    VastaaPoista
  46. Hilli, ehkä en itsekään ihan täsmälleen tiedä mitä ajan takaa. On vain tietty hämärä tunne, josta yritän saada otetta.

    VastaaPoista
  47. Seksi se näyttää olevan se pointti, täällä. Eikä ihmisten tasavertainen kohtelu tai ihmiselämän moninaisuuden kunnioittaminen, myös seksuaalisuuden suhteen. Uskonnollisilla ihmisillä vaikuttaisi olevan ylenpalttisen kiihottunut ja ambivalentti suhde seksiin.

    Muutamia, pinnallisia huomioita:
    - Olen elänyt siinä ymmärryksessä, että ihmisen seksuaalinen suuntautuneisuus ei yleensä muutu tai sitä ei voi muuttaa. Se kuinka vahvasti ihminen on hetero-homo-bi, se vaihtelee. Eräs tuttuni määritteli itsensä 60%sti lesboksi ja 40%sti biseksuaaliksi ja elää lesbosuhteessa, eräs toinen sanoi yhä olevansa biseksuaali, siitä huolimatta että elää heteroparisuhteessa.

    Tätä taustaa vasten on tuntuu varsin erikoiselta se, että ihmisen omaksi kokema seksuaalinen suuntautuminen katoaisi tai lakkaisi jos vain alkaa elää ”jotenkin toisin ja toisen/toisten mukaan”. Ihminen joka on elänyt bi-suhteen, on sen elänyt ja se kuuluu hänen elämänhistoriaansa. Mutta ehkä se ”väärä” ei ollut sitten tärkeäksi koettu ihmissuhde vaan ainoastaan kokeilu? Tiedän, että näitä kokeiluja harrastetaan, enkä tässä ole niitä tuomitsemassa.

    - Se on varmaa, että useiden ihmisten seksuaalisuus liikkuu homo-hetero ääripään välisellä alueella ja synnyttää hyvin moninaista parisuhde-elämää. Biseksuaaleilla mm saattaa olla elämänkulun aikana joko rinnakkain tai peräkkäin (siis yksitellen) erilaisia parisuhteita. Melkoisen kylmäävältä tuntuu tuo, että ihminen leikkaa omasta elämänhistoriastaan, omasta elämänkulustaan, kokonaan pois ihmissuhteita vain siksi että nyt haluan toteuttaa heterosuhteen, että ”ei se ollutkaan minua” se bi- tai homo-ihmissuhde.

    - Mitä homojen glorifointi teille oikein on?
    Kun homot ovat alkaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana alkaneet uskaltaa elää avoimemmin tässä maailmassa ja yhteiskunnassa. Sekö teitä ahdistaa? Kun kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä kävelee käsikkäin kaikessa rauhassa kadulla heille saa huudella ja heitä saa uhkailla. Niin kauan kun näin tapahtuu, en usko liibalaabaan homojen glorifoinnista. Toisten ihmisten päälle käyminen ja potkiminen ja kotirauhan häiritseminen, solvaaminen ja kiusaaminen seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ei ole kadonnut tästä maailmasta. Eikä se toimintatapa katoa ellei sellaisia tekoja selkeästi tuomita ja kielletä. Se on yhä hyväksyttyä.

    Niin kauan aion myös hyvin selvästi ilmaista sen, että homofobisten asenteiden ja vihapuheen sekä vihamielisiin tekoihin yllyttäminen on rikos, aivan samanlainen rikos kuin muutkin rikokset ihmisyyttä vastaan.

    VastaaPoista
  48. Hei Kirsti,

    jos homous on mielestäsi psyykkinen sairaus, ja uskot että kova usko ja rukous parantaa, niin kaikin mokomin, toki sillä logiikalla homoudestakin "parantuu". Nykyisin tiede ja tutkimus ei kuitenkaan tätä käsistystäsi tue. Seuraavalla kerralla kun itse henkilökohtaisesti sairastut, niin kehoitan kokeilemaan pelkkää rukouksen voimaa. Jätä lääkäri-käynti väliin ja kokeile "eheytymistä".

    Jos "mielipiteittesi" lisäksi haluat tietoa, sitä löytyy esim. seuraavasta:
    http://www.finnqueer.net/pdf/Raportti_eheytysideologiasta.pdf

    Sinun kirjoituksistasi paistaa aika erikoisella tavalla homofobiset käsitykset ja fundamentalistinen kristinusko. Miksi homous kiusaa Sinua niin paljon? Onko oma seksuaalielämäsi kunnossa vai kaipaisiko se "eheyttämistä"?

    VastaaPoista
  49. Haukut väärää puuta. Minähän äänestin Haavistoakin presidentiksi. Olet lukenut/ymmärtänyt väärin.

    VastaaPoista
  50. Nyt tipuin aivan kokonaan - nimittäin ajatuksenjuoksustasi. Ketä haukun, kun pohdin sitä, mikä ajattelusi takana voisi olla ja annan vinkkejä asioiden monipuolisemmaksi käsittelyksi? Miksi otat uhrin position? Käydään nyt dialogia!

    "Eheyttäminen" käsitteenä on meille amerikasta tullut uskonnollisten ääriliikkeiden mukana. Se perustuu uskonnon varjolla tehtävään epätieteelliseen "terapiaan" , sen perusta ei siis ole lääketieteessä tai psykologiassa. Sellaista termiä ei käytetä kuin ääriliikkeiden "terapeuttien" (lue: puoskareiden) taholta. Jos olen oikein ymmärtänyt Suomen ev. luterilainen kirkkokin on ottanut siihen etäisyyttä. Onneksi.

    Uskontojen ja sen mukana kirkon tehtävänä kun on aikojen alusta ollut ihmisten seksuaalisuuden kontrolli. Aikaisemmin kirkon päätehtävänä oli naisten seksuaalisuuden kontrolli, nyt muun yhteiskunnan kehityksen myötä sitä on kirkko joutunut lieventämään ja kohteeksi ovat tulleet mm. homot.

    Toisinaan tuntuu kuin ns. uskovaisilla ihmisillä olisi katkennut ylä- ja alapään välinen yhteys täysin. Asioita katsotaan pelkästään seksuaalisuuden kautta.

    Kehoitan sinua tutustumaan sukupuolentutkimukseen ja esimerkiksi queer-näkökulmaan. Heteronormatiivisuus-käsite avaa mielenkiintoisesti yhteiskunnan vallitsevia rakenteita ja käytänteitä. Heteronormatiivisuus ei siis tarkoita hetero- tai homoseksia vaan vallitsevaa tapaa katsoa asioita. Ja mitä homoihin tulee niin valitettavasti väkivalta ei ole vain fyysistä ja näkyvää, vaan myös kulttuurisiin rakenteisiin piiloutuvia käytänteitä, ideologioita ja jopa kielenkäytön tapoja, diskursseja ja representaatioita. Näitä asioita valottaa ansiokkaasti esim. äskettäin ilmestynyt teos Median seksimarkkinnat (Sanna Karkulehto 2011, Gaudeamus).

    Antoisia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  51. "Haukut väärää puuta" on sanonta. Tarkoittaa sitä, ettet nyt ymmärtänyt alkuunkaan sitä mistä kirjoitin. Kysymys oli siitä, mistä asiasta Suomessa ei voisi kirjoittaa nuortenkirjaa. Kerroin, että ei voisi kirjoittaa nuortenkirjaa, jossa puhuttaisiin "eheytymisestä". Mutta sen sijaan en sanonut, että jonkun pitäisi mielestäni "eheytyä" tai että itse haluaisin kirjoittaa aiheesta kirjan.

    VastaaPoista
  52. Hei. Kyllä ymmärsin että

    "Kysymys oli siitä, mistä asiasta Suomessa ei voisi kirjoittaa nuortenkirjaa. Kerroin, että ei voisi kirjoittaa nuortenkirjaa, jossa puhuttaisiin 'eheytymisestä'".

    Mutta tällainen "mielipide" tulee vasta sitten mielenkiintoiseksi, kun kysyy miksi näin asia voisi olla? Ja ymmärtääkseni sinä ja monet muut ovat tätä asiaa avanneet tuossa edellä. Eikö dialogi ole tällaisen blogin tarkoitus?


    Todella vaikea seurata ajatuksen kulkuasi :)

    VastaaPoista
  53. No ihan samat sanat sinulle, minäkään en ymmärrä sinun ajatuskulkujasi. Tämä on sinun omasta kommentistasi tuolta ylemopää: " jos homous on mielestäsi psyykkinen sairaus, ja uskot että kova usko ja rukous parantaa, niin kaikin mokomin, toki sillä logiikalla homoudestakin "parantuu". "

    Mikä ihmeen oletus tämä on? Missä olen sanonut noin? Olet kuvitellut sen omassa päässäsi. Kommenttisi edustaa kautta linjan samanlaista ajatusta, jossa väität minun sanoneen ja kirjoittaneen jotain mitä en ole kirjoittanut, enkä ajatellut enkä tule koskaan kirjoittamaan enkä ajattelemaan.

    VastaaPoista
  54. Hei,

    "Eheytys" kun pitää itsessään sisällään sen ajatuksen, että homoseksuaalisuus on rikkinäisyyttä (psyykkinen sairaus), ja josta voisi "eheytyä".

    Alla oleva lainaus toivottavasti selkeyttää sinulle, että seksuaalista identiteettiä ei voi eheyttää. Lähde: ranneliike.net

    * * * * * *

    Seksuaalisen identiteetin muuttamisesta

    Homoseksuaalisuus poistettiin Suomen sairasluokituksesta vuonna 1981. Yhdysvalloissa näin tehtiin jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Seksuaalisen identiteetin muuttamiseen tähtäävät terapiat on lääketieteen ammattipiireissä todettu vahingollisiksi tai jopa vaarallisiksi. Jotkut ovat sitä mieltä, että tällaiset terapiamuodot voivat jopa kasvattaa itsemurhariskiä. Perusteeton tai epäpätevä psyykkisten traumojen käsittely voi aiheuttaa valemuisto-oireisto (False Memory Syndrome) tai ahdistuneisuutta. Kyselyyn vastanneista useat viittasivat uskonnollisiin seikkoihin, kuten Jumalan mahdollisuuteen parantaa. Perusteeton uskonnollisiin tunteisiin vetoaminen voi sitoa avunhakijaa terapeuttiin ja herättää myös syyllisyyden tunteita.

    Seksuaalisen identiteetin muuttumisista on väitelty pitkään ja voimakkaasti. Tieteellisesti hyväksyttävät näytöt puuttuvat edelleen. Tästä syystä näitä ”eheytyshoitoja” voidaan pitää uskonnollisesti motivoituina uskomushoitoina. Mielenterveyden vaurioista muuttamisterapioiden seurauksena on raportoitu. Potilas joutuu itse kantamaan vahingollisen terapian seuraukset. Uskomushoitajaa on vaikea saada vastuuseen virheistä tai vahingoista. Valviralla on mahdollisuus puuttua sairaanhoitajien ja psykoterapeuttien aiheuttamiin ongelmiin. Monista väitteistä huolimatta yhtään tieteellisesti hyväksyttyä näyttöä seksuaalisen identiteetin muuttavien terapioiden pysyvistä tuloksista ei ole osoitettu. Vahingoista ja epäonnistumisista sitä vastoin on tullut tietoa.

    Aslan ry on Suomessa markkinoinut amerikkalaisen Exodus-liikkeen periaatetta, että homoseksuaalisuus on rikkinäisyyttä, josta voi eheytyä. Aslan on pyrkinyt monin keinoin saamaan virallista asemaa Suomessa. Vuonna 2001 Aslan erotettiin Terveyden edistämisen keskuksesta TEK:istä, koska Aslanin toimintaa ei pidetty sopivana. Parisuhdelakiprosessin aikana Aslan vastusti voimakkaasti yhdessä kristillisdemokraattien kanssa lain voimaan tuloa. Toiminta hiljeni muutamaksi vuodeksi ilmeisen tappion vuoksi. Sen jälkeen Aslan ja mahdollisesti muut äärikristilliset liikkeet ovat kouluttaneet kaikessa hiljaisuudessa nk. sielunhoitoterapeutteja. Kerätyn aineiston perusteella on selvästi pääteltävissä näiden yhtenä tavoitteena olevan muuttaa homoseksuaaleja heteroiksi.

    Aslan haluaa mitä luultavimmin nk. eheytysterapiat mukaan joskus valmistuvaan, vaihtoehtoishoidot määrittelevään nk. puoskarilakiin. Seta on ilmoittanut kantanaan Aslanin markkinoimien uskomushoitojen olevan epäeettisiä ja vahingollisia, eikä niitä pidä Setan mielestä siten hyväksyä laillisiksi terapioiksi.

    ”Älä alistu” –kampanjan ajoitus viittaa varsin vahvasti siihen, että kristillisdemokraatit tarvitsivat vetoapua omaan kampanjaansa. Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa suorasukaisesti: ”Homovastaisuus vaaliaseena”. Päivi Räsäsen luonnehdinta blogissaan kampanjan tarkoituksesta viittaa mitä ilmeisimmin juuri nk. sielunhoitoterapeutteihin.

    VastaaPoista
  55. Sinun pitäisi kyllä mennä jonnekin medialukutaitokurssille.

    VastaaPoista
  56. Sopivan mahdollisuuden tullen voin medialukutaitokurssille mennäkin. Miksi ei?

    Sinä voisit puolestaan opetella aitoa dialogia ja keskustelua täällä blogissasi.

    Annoit blogissasi poleemisen aiheen ("eheytys" ja nuortenkirjat), mutta sitä kysymystäsi

    "miksi eheyttämisestä kertovaa nuortenkirjaa ei voisi Suomessa kirjoittaa"

    ei saisi lainkaan yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti analysoida, arvioida, perustella tai pohtia. Kun se vastaus on kuule juuri se "eheytys" ja sen kiistanalaisuus.

    Nuortenkirjailijana sinä tietysti muistat eettisen vastuusi, ja jos sattuisit aiheen ottamaan teoksiisi, niin käsittelytapasi ei toivottavasti lisää nuorten homojen itsemurhia.

    Dialogia ei mielestäni ole toteaminen "ettet ymmärrä" jos ei ole samaa mieltä kanssasi. Vai onko blogisi tarkoitettu vain Peukku ylöspäin-ihmisille?


    Poteroidut uhriksi ja väärin ymmärretyksi. Tämä tapa muistuttaa ikävästi sitä menetelmää, mitä viime eduskuntavaalien voittajat tuppaavat käymään. Voi jytky!

    Hyvää ja aurinkoista kevättä Sinulle!

    PS. Omalta osaltani eheytys keskustelu jää tähän, ei syntynyt kanssasi toivottua dialogia, joka olisi vienyt myös ajattelua eteenpäin.

    VastaaPoista
  57. En ole ollut asiasta sitä mieltä mitä sinä kuvittelet minun olevan. Eihän sellaisesta voi mitään keskustelua syntyä. Mutta hyvä jos viimein lopetat jankuttamisen. Hyvää kevättä myös sinulle.

    VastaaPoista
  58. Tässähän pääsee taas seuraaman mainion arkkityyppistä tilannetta. Toivottu dialogi syntyisi varmasti helpommin jos keskustelu käytäisiin sen toisen henkilön eikä omien luulojen kanssa...

    VastaaPoista
  59. En ole näin sitkeään tapaukseen ennen törmännyt, vaikka olen tätä blogia pitänyt yli 7 vuotta. Ihan pelästyin, kun näin että taas oli tullut kommentti, että vieläkö tämä kummallinen ohipuhuminen jatkuu jossa minun kuvitellaan ajattelevan jotain mitä en ajattele. Mutta onneksi se olitkin sinä Hdcanis:-)

    VastaaPoista
  60. Heippa!

    Palasin vielä katsomaan kommenttiasi ja kiitos kunniasta! Olen otettu. Seitsemään vuoteen ensimmäinen, joka uskaltaa olla eri mieltä kanssasi, perustellen kantansa, eikä pelkästään peukuta!

    Kuule Sinun kannattaisi perustaa suljettu blogi, jos et kestä asioiden pohdiskelua eri näkökulmista ja asioiden analysointia.

    Sellainen blogi missä vaan Sinua kehutaan ja mahtavaa nerokkuuttasi!

    Tunnut tykkäävän kommenteista vain, kun Sinua kehutaan... No kertoohan sekin jotain. Peukut ylös vaan! Tsemppiä! Hyvä! Loistavaa! Olet mahtava! Tykkää! Tykkää! Tykkää!

    Terv. Sitkeä tapaus

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!