torstai 11. lokakuuta 2012

Kirjailijan etiikka notkahti hetkellisesti, tyhmä video koukutti


Sähköpostiin tuli kysymyksiä kirjoittamisen etiikasta, asia askarruttaa kirjoittamisen opiskelijoita. Siis saako kirjailija kirjoittaa mitä vaan kenestä vaan miten vaan.

Periaatteessa asia on selvä, mutta tuli siinä mieleen tarkistaa netistä, että missä vaiheessa Susan Ruususen juttu nyt onkaan, kun hän sai sen langettavan tuomion Pääministerin morsiamesta.

No sehän ei kai ollut sanan varsinaisessa mielessä romaani. (Ja hmmm, olisiko tuomion voinut välttää, jos kirjan etulehdelle olisi laittanut ilmoituksen, että kysymyksessä on romaani?)

Joka tapauksessa kuukkeloitsin Susania ja kuinka ollakaan päädyin Hymyn sivulle, jossa oli katsottavissa video vuodelta 2009.

Siinä Susan esittelee silloin uusia silikonitissejään ja vilauttaa myös nännipihaa.

No, tämän postauksen pointti on vain kertoa, että katsoin sen videon. Mitä tämä kertoo minusta? Miksi minä katsoin sen videon? Minä ihan kuin unohduin siihen. En ajatellut yhtään mitään, tuijotin vain, aivan sananmukaisesti suu auki. Olin jossain transsissa, sillä se video on niin nolo. Kuvitelkaa joku naapurinne ensimmäistä kertaa kameran eteen esittelemään rintojaan, niin se on siinä.

Minun tuli niin järkyttävän sääli tuota ihmistä, vaikka hän on kyllä paljon paremman näköinen kuin minä ja hänellä on todella mahtavat lollot, tai siis oli vuonna 2009. Tai siis en tiedä miksi minä katsoin sen videon ja miksi minä nyt postaan tästä aiheesta. Tänään minä kuitenkin varmaan sitten sanon kurssilla jonkin asian kirjoittamisen etiikasta.

En viitsi laittaa linkkiä, riittää jo se, että kirjoittamalla promoan jotain tyhmää Hymyä.

Edit.
Opin uuden sanankin: Lohdutustissit
Ennen lohdutustissi sanan olisi voinut ymmärtää niin, että tissit lohduttavat vauvaa, joka saa imeä niitä, tai miestä joka myös saa hmm, no te ymmärrätte. Mutta nyt lohdutustissit tarkoittavat sitä, että nainen hankkii sellaiset itselleen jos on joutunut miehen hylkäämäksi.

Share/Bookmark

14 kommenttia:

  1. *reps* Hyvä, ettet lopettanut bloggaamista, tämä oli niin mainio postaus :)

    VastaaPoista
  2. Piti ihan googlettaa ja katsoa se video. Jäin sanattomaksi. Melko "erikoinen".

    VastaaPoista
  3. arvasin, että kyllä varmaan joku kuukkeloi.

    VastaaPoista
  4. Ei hitsi että hihittelin tätä :D Vaikka traagista myös, uteliaana ihmisenä tietty googlasin, mutta ei sitä videota kyllä kesänyt katsoa 20 sekkaa pitempään.. :-/
    (Enkä voinutkaan, mieheke tuli keskenkaiken töistä kotiin enkä kehdannut jäädä kiinni sellaisen katselemisesta.)

    VastaaPoista
  5. Heh kaikki he joiden uteliaisuus on suuntautunut siten, että kiihotuksen tunne omassa mielessä syntyy myötähäpeän ja ylemmyydentunteesta menevät ja elävät yhteisestä tunteesta. Tunnen ihan samoin kun Sinä.

    Ne joille uteliaisuus on jotain muuta, ovat vielä elossa ja havaintomaailma on ihan muuta.

    Kiitos tästä! Tämä ihanuus laitetaan tarkkailu- ja havainnointikansioon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ne joille uteliaisuus on jotain muuta, ovat vielä elossa ja havaintomaailma on ihan muuta."

      Ei kai uteliaisuuden yksi laji sentään sulje toisia pois? :D

      Poista
    2. Niin minäkin ajattelin, että utelias ihminen voi suhtautua uteliaasti vähän kaikkeen. Olen utelias maailmankaikkeuden salaisuuksien suhteen, mutta joskus juutun tisseihinkin, ei voi mitään.

      Poista
  6. Lohdutustissit :D. Surulliset tissit tai väsyneet tissit kuulin jo nuorena, ts. riippurinnat.

    VastaaPoista
  7. En taida nyt googgeloida, uskon sanaasi siitä, että hyvät on tissit. :)

    VastaaPoista
  8. =)

    Miekään en googleta. Tämä oli niin selkeä kuvaus että näin sen jo sieluni silmillä. =) Kiitos aamunpiristyksestä! =D

    VastaaPoista
  9. Hienoa Anne ja Una, niin kauan on toivoa, kun on kaltaisianne selkärankaisia.

    VastaaPoista
  10. Kiitos piristyksestä! Kerrassaan mainio, kaikenkattava kuvaus tuo: "Kuvittele naapuria ensi kertaa kameran eteen..." Voih.

    En aio katsoa videota (ja yritän samalla vältellä sisäistä ylemmyydentunnetta), mutta säälittää ihan kamalasti kyseinen lohdutustissirouva (ajatella, tällaistakaan sanaa ei sanavarastossani vielä muutama minuutti sitten ollut!), joka muistaakseni kunnostautui myöskin julkaisemalla kirjan kannet ennen varsinaista teosta.



    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!