lauantai 26. tammikuuta 2013

Se pieni sana

Kun bussi oli eilen illalla saapumassa Turkuun, naiskuljettaja kuulutti, että bussi jatkaisi linja-autoasemalta suoraan satamaan ja pysähtyisi rautatieasemalla. Olin väsynyt pitkän päivän jäljiltä, ja ajattelin että voisin jatkaa rautatieasemalle, mistä olisi puolet lyhyempi matka kotiin.

Linja-autoasemalla kaikki muut matkustajat poistuivat. Kyytiin tuli mieskuljettaja, joka huomasi minut. Hän tuli kysymään mihin olin menossa. Sanoin vähän kummastuneena, että eikö tämän bussin pitänyt jatkaa rautatieasemalle. Naiskuljettaja huusi edestä: Olisit hei sanonut, että olet menossa rautatieasemalle!

Se tuntui vähän tylyltä. En tykkää, että minulle huudellaan yli olan. Aloin kerätä romppeitani lähteäkseni pois, mutta mieskuljettaja käski minun istua. Ei tässä mitään, hän sanoi, kyllä minä vien sinut rautatieasemalle.

Kuljettajat selvittelivät edessä jotain. Hetken kuluttua bussi lähti liikkeelle. Pari minuuttia myöhemmin se pysähtyi rautatieaseman edessä. Kun olin lähdössä, naiskuljettaja, joka nyt istui kuljettajan takana, sanoi minulle: Anteeksi hei, ei minun ollut tarkoitus olla sinulle töykeä, mutta kun meillä on aina tämä kiekkohässäkkä. Hän näytti minulle kiekkoa, jossa oli hämäriä merkintöjä. Minä sanoin: Okei. Näkemiin.

Tallustellessani uupuneena kotiin, mietin miten erilainen tunnelma olisi jäänyt siitä jutusta, jos kuljettaja ei olisi pyytänyt anteeksi. Pieni sana, iso merkitys. Ihmiset ovat suloisia.

En tiedä mihin "kiekkohässäkkä" viittasi. Epäilen, ettei nykyajan bussikuski pysty kuljettamaan matkustajaa perille, jos oikeaa pysäkkiä ei ole ohjelmoitu johonkin tietokoneeseen. Niin kuin postikaan ei voi toimittaa kirjettä selkeään, olemassaolevaan osoitteeseen, mikäli heidän tietokoneissaan on kyseiselle ihmiselle jokin muu osoite.

Share/Bookmark

24 kommenttia:

  1. Harvemmin kukaan muutes anteeksi pyytelee! Mulle esim. Floridassa bussikuski ärhenteli hyvin töykeästi kun kysyin erästä lippuasiaa, eikä tosiaankaan pyydellyt anteeksi. Kurjaa. Tuli oikein paha mieli.

    Mutta hyvä että sinulle tuli ystävällinen bussimatkaloppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kokemus, Helmi-Maaria :/ Mutta tuosta tuli väkisinkin mieleen se Julmahuvin sketsi linja-autonkuljettajista: "Tyypillinen häirikkö on lipun hinnan kyselijä" ;)

      Poista
    2. On tosiaan yllättävää, että miten vahvasti tuollainen tylyys vaikuttaa. Sitä ei aina tule ajatelleeksi.

      Poista
  2. Nykyään kun saa hyvää ja kohteliasta palvelua melkein joka paikasta, on tullut herkäksi tylytykselle. Hakaniemeen on avattu uusi ruokapaikka. Hämärässä nurkassa oli tavallinen kahvinkeitin ja kahvipönttö. Kun tartuin keittimen kannuun, henkilökuntaan kuuluva karjaisi: ÄLÄ OTA SIITÄ! Oli siinä vastaava lappukin, mutta sitä en huomannut. Enää en palaa sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, palvelukulttuuri on Suomessa muuttunut. Ja kun tottuu, että ihmiset ovat ystävällisiä tuntuu tylyys entistä rankemmalta...

      Poista
  3. Se on ajopiirturin kiekko, johon rekisteröityvät ajonopeudet ja tauot ajon aikana.
    Poliisi voi tarkistaa kiekolta onko kuljettaja noudattanut esim. lepoaikoja.
    Onnettomuuksien tutkinnassa voidaan selvittää kiekolta onko bussin tai rekan kuljettaja noudattanut nopeusrajoitusta.
    Viime vuonna eräs rekkakuski tuomittiin syylliseksi onnettomuuteen, jossa henkilöauto ajoi kolmion takaa rekan alle.
    Piirturi osoitti rekan kuskin ajaneen 87 :ää kuudenkympin risteysalueella.

    Veikko

    VastaaPoista
  4. "Anteeksi" on tosiaan pieni mutta äärimmäisen tehokas sana. Valitettavan tyypillisenä ilmiönä mulle tulee anteeksi-vajeesta mieleen koiranomistajat, jotka päästävät elukkansa - jota ei toki ole viitsitty edes peruskouluttaa "kun sehän on niin kiltti" - juoksemaan vapaana ja sitten tulee ei-toivottuja törmäyksiä. Tai koira voi olla taluttimessa, mutta tullaan vaan 8 metrin flexi ojossa suoraan kohti KIELLOSTA HUOLIMATTA.

    Hämmästyttävän usein siinä tilanteessa kuulee kaikenmaailman paskanlänkätystä, "Ei se mitään tee" tai "Sun koira provosoi" tai "Mitä toi nyt haittaa" tai "Tää niin tykkää leikkiä" tai "Oho! Ei tää oo koskaan ennen rähissyt!?" yms.tms.
    Ei puhettakaan että oltaisiin pahoillaan, kun olen joutunut repimään rakkeja irti toisistaan kun omistaja laahustaa jostain sadan metrin päästä sunnuntaikävelyvauhdilla (tällainen käytös liittyy usein tuohon anteeksipyytämisen kyvyttömyyteen).

    Noissa tilanteissa mulle kasvaa sekunnissa sarvi otsaan ja kerron avoimesti mitä mieltä olen idiooteista, joilla ei pitäisi koiraa ollakaan. Siinä vaiheessa joskus tulee nyrpistelevä "No ANTEEksi KAUheesti!" -vastaus, kumma kyllä se ei paljon lämmitä.

    Mutta sen (harvan) kerran kun ääliömäisen lässytyksen sijaan vastapuoli pyytää vilpittömällä äänellä anteeksi, lepyn saman tien ja totean että sattuuhan sitä. Se on ihan uskomatonta miten yksi sana voi muuttaa tunnetilan ääripäästä toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS: Sori kielenkäyttöni Kirsti, mutta tää aihe on todellakin sellainen joka saa mut raivon valtaan (ai huomaako sen jotenkin? ;)

      Poista
    2. Anu hehhe, juu huomaan että kuumentaa. Koiranomistaja tosiaan ei aina muista, etteivät muut TUNNE hänen koiraansa samalla tavalla kuin hän. Vaikka hän voi luottaa, että koira on kiltti, vieras ihminen ei voi sitä tietää.

      Poista
    3. Joo, ja sekin ihmetyttää ettei se liiveihin uiskentelija voi tietää millainen koira siellä on vastassa. Täytyy ihan kertoa eräs episodi jota en hevillä unohda: Leppoisasti talsivan vanhemman rouvan rukkasen kokoinen koira syöksyi irrallaan räkyttämään Zeta-koirani ympärille. Täti huuteli valoisasti hymyillen että "EI SE MITÄÄN TEE :D "

      Zeta ei suhtautunut järin huumorilla päin näköä rynniviin rähinöitsijöihin, roikotin sitä pannasta että rääpäleestä jäisi jäljelle muutakin kuin rukkasnahat ja karjuin että TÄMÄ KYLLÄ TEKEE!!! >:-O
      Rouva teki hämmästyttävän nopeasti laskutoimituksen, että koirien kokoero oli 1:8 mun hurttani hyväksi, taisi tulla 100 metrin maailmanennätys kun se kipaisi ottamaan piskinsä hihnaan... Anteeksipyyntöä ei tietty kuulunut, päivittelyä kylläkin siitä miten kamalaa kun on niin VIHAINEN koira. Ja mulla vaihteeksi pannu kiehui ;)

      Poista
    4. http://www.villeranta.com/blogi/koirat-ja-niiden-ihmiset

      Poista
  5. Hienoa, että pyysi anteeksi. Varsinkin kun tilanne oli asiakkaan kannalta hiukka outo. Kyse on kuitenkin aika simppelistä asiakaspalveluasiasta. Liekö tekniikka ottanut siitäkin ylivallan.
    Tässä vain mielessä, että minkälainen oletus kuskilla oli, että tavallisella riviasiakkaalla tulisi itsestäänselvästi olla tieto jostain kuljettajien kiekkoasioista.
    Tuolla perusteella mihin tahansa bussiin, junaan, kauppaan tai muualle piipahtavan satunnaisasiakkaan tulisi olla tietoinen milloin minkäkin ammattikunnan toimintamenetelmistä ja osattava toimia täsmälleen se mukaan. Ei ihan ole mahdollista olla ammattilainen jokaisessa maailman asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että ihminen helpostikin sokeutuu sille, että asiat jotka itselle ovat tuttuja eivät ehkä ole sitä muille. En itsekään oikein muista, etteivät ihmiset välttämättä tiedä kaikkia kirjallisuusmaailman kommervenkkejä, jotka itselle ovat niin tuttuja.

      Poista
    2. Nimenomaan. Ja näinkin päin.
      Joskus nämä tilanteet tosin ovat jopa humoristisia. Yksi kaveri tilasi jokunen vuosi sitten Helsingissä taksin. Taksi saapui. Kaveri hyppäsi sisään ja ilmoitti "Lauttasaareen". Kuski sanoi melkein raivoten: "Just tulin sieltä."
      Mitä tuohonkaan sitten sanomista. Paitsi, että kaveri oisi voinutkin vaihtaa paikan ja sanoa: "No mennään sitten Vuosaareen." Tosin kokous ei ollut alkamassa siellä...

      Poista
  6. Ihanaa, että hän pyysi anteeksi. Heti tulee erilainen fiilis.

    Teen sinusta äidinkielen kirjailija esitelmän, ja haluisin kysyä sinulta pari kysymystä. jos sopii?

    Ketä perheeseesi kuuluu?
    Mistä kirjoittaminen alkoi ja koska?
    Tykkäätkö kirjoitaa ennemmän nuorten vai aikuisten romaaneja?
    Mitä ongelmia/asioita haluat tuoda esiin kirjoissasi?
    Olisiko jotakin muuta mitä haluaisit minun kertovan luokalleni?

    Kiitos tuhannesti! Tykkään älyttömän paljon kirjoistasi.

    Terv. Tyttö 15-vuotias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tyttö 15-v

      Asun mieheni kanssa kahden.
      Kirjoittaminen alkoi 1989, kun tuli tarve ansaita rahaa. Aloin kirjoittaa juttuja lehtiin.
      Ei voi sanoa, että kummasta kirjallisuudenlajista tykkään enemmän. Tykkään aina eniten siitä käsikirjoituksesta, jota työstän.
      Tuohon ongelmakysymykseen en oikein osaa vastata. Mutta varmasti ongelmat, jotka liikkuvat ajassa jollakin tavalla tulevat näkyviin myös teksteissäni.
      Kerro luokallesi, että olette kaikki ainutlaatuisia ja ihmeellisiä, muistakaa se!

      Kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
  7. Mielelläni lukisin täällä myös kertomuksen siitä kuinka pyysiN anteeksi ja mitä sitten tapahtui?

    Jos joku tätä lukeva ajattelee, ettei ole sattunut sellaista, että olisi pitänyt pyytää anteeksi, niin hänen on syytä miettiä tarkemmin.

    Pliis. Kun täällä kerran on ammattikirjoittajia. Osaatteko kirjoittaa kertomuksen siitä kun pyysitte anteeksi?

    VastaaPoista
  8. Hei anonyymi, hyvä idea. Aloin oikein miettiä tuota. Huomasin, että aika useinkin tulee kyllä ohimennen pyydeltyä anteeksi yhtä jos toistakin juttua, mutta ehkä siitä voisi oikein blogatakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva.

      Olen nimittäin yrittänyt ja se on huomattavasti vaikeampaa kirjoittaa tästä anteeksipyyntöasiasta juuri näin päin. Monia ovat ne tilanteet kun olen pyytänyt anteeksi, mutta aina sitä ei ole otettu vastaan. Joskus vasta ajan päästä.



      Poista
  9. Lisään tähän perään vielä yhden bussikokemuksen. Toissa viikolla me matkustajat hämmästyimme kovin aamubussissa, kun kuljettaja usean seuraavan pysäkin kohdalla avasi etuoven ja huusi vihaisesti sisään pyrkiville matkustajille: "MENKÄÄ POIS TÄÄLTÄ! MITÄ TE TÄNNE TULETTE!" Aika yllättävää. No, eräällä pysäkillä hän jatkoi: "Perässä tulee tyhjä bussi, menkää siihen." Hän lienee ollut kymmenisen minuuttia myöhässä omasta aikataulustaan ja näin ollen keräili kaikki seuraavaan bussiin halunneet matkustajat.

    Päinvastaisen vaikutelman antoi nuori kuljettaja joitakin päiviä myöhemmin. Hän otti mikrofonin ja kuulutti ruuhkabussissa: "Yrittäkääpä, mahtuisitteko vielä eteenpäin käytävällä. Kokeillaan saadaanko täältä etuovesta vielä porukkaa lisää sisään." Kaikki siirtyivät mahdollisimman paljon taaksepäin hyvillä mielin!

    VastaaPoista
  10. Kun itsekin muistaisi, miten iso merkitys sillä on, että jaksaisi puhua ystävällisesti silloinkin kun uhkaa keittää. En välttämättä aina muista. Kun hiillyn, voin päästellä aika sensuroimattomastikin asioita ulos suusta.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!