tiistai 30. heinäkuuta 2013

Elämän värit

Kirjoittajana olen tottunut siihen, että suuri osa kirjoittamastani tekstistä jää lopullisen teoksen ulkopuolelle. Hemingway muistaakseni totesi, että romaani on vain jäävuoren huippu. On kohtia, jotka pitää kirjoittaa, vaikka ne eivät päädykään kirjaan. Ne kuitenkin lähettävät säteilyä tarinaan, vaikka jäävät vain kirjoittajan tietoon.

Mutta piirtäjänä en ole tottunut samaan. Minua harmittaa vietävästi, kun tajuan piirtäneeni stripin, joka ei sovi tekeillä olevaan pyhiinvaellusalbumiin. Tuntuu kuin olisin tehnyt ihan turhaa työtä, vaikka tuskin sekään turhaa on. Piirtäessäni kuitenkin kehityn. Vaikka hitaasti, niin kuitenkin. Eilen piirsin koko päivän. Aloitin seitsemältä ja jatkoin illalla yhdeksään. Välillä puhuin vähän puhelimessa. Ulkona en käynyt lainkaan.

Aikaisemmin kesällä sain parilta ammattitaiteilijalta palautetta edellisestä sarjakuva-albumistani. He kiinnittivät huomiota värien käyttööni. Että olin ylpeä. He olivat vetämässä lasten taideleiriä, ja minähän olen eräänlainen lapsi myös.

Tällä viikolla pitäisi saada tehtyä Kaivattujen takakansiteksti. 

Share/Bookmark

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mitä mielessä!