perjantai 5. heinäkuuta 2013

tiedotus

Olen päättänyt tämän asian ennenkin, mutta koska en ole pystynyt noudattamaan päätöstäni, pitää päättää uudestaan. Päätän niin monta kertaa kuin vaaditaan, ehkä päätös lopulta pitääkin.

Siis en ala enää itse vähätellä tekemisiäni, enkä itseäni.
En myöskään suostu ottamaan osaksi itseäni ihmisten vähätteleviä kommentteja, enkä toistele niitä neuroottisesti myöskään täällä blogissani.

Lakkaan myös suremasta sitä, että jotkut ystävät eivät enää ole ystäviäni, koska olen muuttunut niin tylsäksi. Enkä sitä, että maailmassa on monenlaisia seurapiirejä, joista en löydä itselleni hengenheimolaisia.

Tiedän, että tärkeämpää on oikeastaan löytää ihmisiä joiden mielestä en ole tylsä ja kaikkein tärkeintä on tehdä asioita, joita tahdon tehdä. Tämä merkitsee katseen kääntämistä omista neurooseista ulos maailmaan, muihin ihmisiin, jotka ovat, kun sen oikein ymmärtää, loputtoman liikuttavia ja mielenkiintoisia.

Maanantaina alkaa kevyen ihmissuhdeproosan kurssi Orivedellä, sitä ennen on vielä pari päivää aikaa piirtää.

Share/Bookmark

20 kommenttia:

  1. Huomaatkohan heti toimivasi päätöksesi vastaisesti? Vai onko tääkin ironiaa vaan?

    VastaaPoista
  2. öö, en tiedä. En taida ymmärtää mihin viittaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin alkoi tämä hymyilyttää, ehkä se johtuu tuosta hienosti rytmitetystä loppukaneetista, kevyt ihmissuhdeproosa :)

      T. Ansu

      Poista
    2. Mua ensin nolotti tuo termi, mutta vähitellen olen alkanut sopeutua siihen ja nyt odotan jo tuota kurssia:-)

      Poista
  3. Heräsi vaan epäilys sen suhteen, että jotkut ystäväsi olisivat sanoneet, etteivät enää ole ystäviäsi, koska olet muuttunut niin tylsäksi. Mutta mistä minä tiedän. Anteeksi jos erehdyn.

    VastaaPoista
  4. En sanonut kenenkään sanoneen, että olen muuttunut tylsäksi. Jotain muuta kyllä on sanottu ja on oma johtopäätökseni, että olen heidän näkökulmastaan muuttunut tylsäksi. Kuten varmasti olenkin. Mutta sehän ei haittaa.

    VastaaPoista
  5. Kannatettavia linjanvetoja, hyvä!

    VastaaPoista
  6. Kirsti, meille kaikille tulee aika, jolloin tajuamme, että emme voi miellyttää kaikkia.

    Olen postannut tästä joskus, mutta en löytänyt sitä nyt, mutta tiedät kyllä mitä tarkoitan.

    Ollaan vaan ihan oma itsemme ja kaikkein kivointa on (tässä iässä;) jo olla samanhenkisessä seurassa.

    VastaaPoista
  7. Leena, juu kyllähän sen tajuaa ettei voi miellyttää kaikkia. Mutta välillä pelkää ettei miellytä ketään... On kuitenkin juuri kuten sanot, samanhenkisessä seurassa on kivointa ja kyllähän sitä löytää, kun vähän näkee vaivaa;-)

    VastaaPoista
  8. Kirsti Ellilä on tylsä! Mitä me muut sitten ollaan? Emätylsiä vähintään. Et oo tylsä. Tai ehkä jonkun mielestä. Monenlaista porukkaa on.

    VastaaPoista
  9. Niin, siis just niin. Se kirpaisee, kun on jonkunkin mielestä tylsä. Pitäis aina olla kaikkien mielestä niin kiva.

    VastaaPoista
  10. Olen suututtanut vuosien mittaan joitakin ystäviäni, enkä heitä enää tapaa, mikä tekee minut surulliseksi. Saattaa.olla niinkin, että tylsyys on karkottanut joitakin. Onnea valitsemallesi tielle!

    VastaaPoista
  11. Kiitos Heidi! Niin kyllä minäkin koen, että jotain surua näihin aina liittyy, sitä kai ei voi eikä tarvitse välttää.

    VastaaPoista
  12. En ymmärrä, miksi pitäisi olla aina vain samanhenkisessä seurassa? Eihän silloin synny edes keskustelua. Vaihtamalla mielipiteitä, väittelemällä oppii tuntemaan paremmin sekä itseään että muita. Muuten on vaarana, että tulee ennakkoluuloiseksi.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna-kulta, sitä joskus uupuu liian heterogeenisessä seurassa. Minä yritän alkaa hemmetella itseäni ja en vaan jaksa. Sinä oletkin paljon energisempi kuin minä!

      Keskustelua pitää olla, mutta en jaksa enää inttämistä. Suojelen itseäni inttäjiltä, joiden kanssa emme ikinä löydä yhteistä säveltä edes sateenkaaren tuolla puolen.

      Poista
  13. Eihän samanhenkinen seura tarkoita, että kaikki ovat samaa mieltä, mielestäni. Kyseessä on ehkä enemmänkin vaikkapa se, että viihtyy kohteliaiden ihmisten seurassa eikä niinkään jaksa haaskata aikaansa pahansuopiin ihmisiin. Väittely ja keskustelu hyvässä hengessä on huomattavasti antoisampaa kuin keskustelun yrittäminen saarnaajien tai ilkimysten kanssa. Minua ei ainakaan sellainen kiinnosta. :)

    Jonkun tylsäksi leimaaminen kertonee taas enemmän sanojastaan: olisi itse vähemmän tylsä, niin ei tarvitsisi odottaa viihdettä muilta?! :D

    VastaaPoista
  14. Samanhenkisyys on tosiaan eri asia kuin samanmielisyys. Ja hyvässä hengessä keskusteleminen sisältää mielestäni sen, että ollaan puolin ja toisin hyväntahtoisen kiinnostuneita toisen tavasta ajatella, silloinkin kun ajattelutapa vaikuttaa erilaiselta kuin itsellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin eli tässä se on tiivistettynä!

      Poista
  15. Nuo ovat JUURI ne asiat, jotka minun pitäisi sisäistää, takoa päähäni, ymmärtää ja ottaa käyttöön. T: Ex-ns.ystävien mielestä nyk. tylsä/kusipää, itsensä jatkuva aliarvioija ja pahin arvostelija seurapiirien ulkopuolelta -78

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!