maanantai 19. lokakuuta 2015

Se on ulkona

Oikeastaan on harmi, ettei itsetuntoni koskaan riittänyt siihen, että olisin lähtenyt yrittämään tietokirjailijana, vaan pakenin fiktioon. Romaanit olivat olleet minulle henkireikä ja pakopaikka ja sitten niiden kirjoittamisesta tuli paitsi henkireikä ja pakopaikka, myös ammatti. 

Mutta en ole koskaan tuntenut itseäni kotoisaksi maailmassa, jossa ollaan miettivinään vain estetiikkaa. Esteettisten arvojen dominoidessa asioiden arvon ratkaisee se mikä on muotia. Kun asia tulee muotiin, siitä tulee suotavaa ja se mikä ei ole muodissa on epäsuotavaa. 

Aikain saatossa tämä tietysti vaihtelee, mutta tässä ja nyt elävät muodikkaat hetken lapset eivät sitä huomaa, tai eivät välitä, koska kaikki muut ovat olleet väärässä ja tämän hetken muoti ja he muodikkaine ajatuksineen ovat nyt oikeassa. Ja selviytymistrategiana on kulkeutua virtausten mukana ja olla aina samaa mieltä enemmistön kanssa. Aina muodikkaasti oikeassa suuren vallitsevan enemmistön kanssa.

Minua taas on aina kiinnostanut perimmäinen totuus, ja se jos mikä on ollut epäsuosittua viime vuosina. Mikä on totuus? Jokaisella omansa tietysti, eli totuutta ei ole, pelkkää kakofoniaa.

Mutta jännä huomata, että puolittain salaa itseltäni olen nyt tehnyt jo toisen tietokirjaksi luokiteltavan teoksen. Julkkarimasiina on käynnistynyt, saa nähdä mitä seuraa.




Share/Bookmark

3 kommenttia:

  1. Olet nuori. Voit aloittaa uuden uran tai ennenminkin jatkaa sitä. Onneksi olkoon!

    VastaaPoista
  2. No sama tuli mieleen! Vielä ehtii ja vaikka mitä. Usein parasta jälkeä syntyy kun ryhtyy siihen mitä sisimässään oikeasti haluaa. Onnea Hemmingistä!

    VastaaPoista
  3. Jaa jaa kiitos kannustuksesta. Kyllä tietysti jos ikää ja terveyttä riittää niin kaikenlaista ehtii.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!