Kerroinko jo, että päähenkilöni vaihtui.
Olen koko ajan ajatellut, että romaani kertoo pääasiallisesti sisar Matildasta ja hänen sisäisestä taistelustaan. Myös sisar Sandralla oli rooli kaavailuissani, mutta ajattelin hänet taustahahmoksi. Sandra on hurmahenki, joka hengellistää diakonissan palvelutyön ja uuvahtaa sitten lopulta aika totaalisesti. Matilda on järkevä, kylmäpäinen, kunnianhimoinen tapakristitty. Hän kestää koettelemukset. Olin siis suunnitellut hänelle sankarittaren roolin lepratarinassa. Johtuu varmaan siitä, että minulla on aika suuri kunnioitus Matildan esikuvaa kohtaan. Kyllä minä Sandraakin kunnioitan, mutta pidän häntä vähän yliherkkänä, tunteellisena ja herkkäuskoisena tyyppinä.
Mutta sitten, loppusuoralla, lupaa kysymättä Sandra kiilasi ohi. Yhtäkkiä hän vain ryösti koko tarinan itselleen. Ja hyvä, että ryösti, koska parempihan tästä stoorista nyt tuleekin.
Olen koko ajan ajatellut, että romaani kertoo pääasiallisesti sisar Matildasta ja hänen sisäisestä taistelustaan. Myös sisar Sandralla oli rooli kaavailuissani, mutta ajattelin hänet taustahahmoksi. Sandra on hurmahenki, joka hengellistää diakonissan palvelutyön ja uuvahtaa sitten lopulta aika totaalisesti. Matilda on järkevä, kylmäpäinen, kunnianhimoinen tapakristitty. Hän kestää koettelemukset. Olin siis suunnitellut hänelle sankarittaren roolin lepratarinassa. Johtuu varmaan siitä, että minulla on aika suuri kunnioitus Matildan esikuvaa kohtaan. Kyllä minä Sandraakin kunnioitan, mutta pidän häntä vähän yliherkkänä, tunteellisena ja herkkäuskoisena tyyppinä.
Mutta sitten, loppusuoralla, lupaa kysymättä Sandra kiilasi ohi. Yhtäkkiä hän vain ryösti koko tarinan itselleen. Ja hyvä, että ryösti, koska parempihan tästä stoorista nyt tuleekin.
Tekstit
Matilda vaikuttaa tuon kertomasi perusteella hahmolta, joka voisi todennäköisemmin romahtaa. Eli tavallaan hän olisi todennäköisempi päähenkilö (?). Siksi tuo Sandra onkin ehkä potentiaalisempi. Ja jos hänen ominaisuutensa kiehtovat sinua enemmän, niin että oikeasti haluatkin tutkia niitä, niin hän on parempi päähenkilöksi, viisastelee hän.
VastaaPoistaKuulostaa jännittävältä prosessilta! Odotan kovasti uusia kirjojasi, etenkin tätä lepra kirjaa:) Inspiroitumista työhösi sen parissa. Kun kirjoitit noista sisarista, tuli jostain syystä mieleen Juliana Norwichlainen, jolta luulen olevan peräisin lausahduksen: "Kaikki kääntyy hyväksi. Aivan kaikki asiat kääntyvät hyväksi." Jotenkin noin. Usein olen jäänyt miettimään, mitä lause tarkoittaa ja voisiko noin uskoa. Vielä en ole uskaltanut. Mutta siihen kuitenkin uskon, että kirjastasi tulee tärkeä teos monelle. t. Anne
VastaaPoistaHassua kyllä Anne, tuota Norwichilaisen ajatusta olen pyöritellyt ainakin Kaivatuissa, mutta kyllä idea on läsnä tässäkin romaanissa. Äiti Julianan ajatus muuttuu todeksi silloin, kun siihen päättää luottaa. Jos siihen ei luota, se myöskään ole totta. Augustinus jo aikoinaan totesi tämän järjestyksen. Ensin pitää uskoa, sen jälkeen tulee varmuus ja universumin loogisuus näyttäytyy täysin vastaansanomattomasti. Toivon tietenkin, että kirjastani tulisi tärkeä, mutta ensin se täytyy saada valmiiksi ja sitten pitää saada kustantaja uskomaan siihen!
VastaaPoistaHei Tintti:-) Minua kyllä edelleen Matilda, mutta romaanilla on aina vähän omat lakinsa joilla se lähtee etenemään. Nyt minun ei onneksi tarvitse tehdä juonellisia muutoksia, kässärihän on loppusuoralla, omassa päässäni vain rattaat loksahtivat hiukan uuteen asentoon. Tietysti, nyt kun ajattelen, niin Sandrassa on kiinnostavaa se, että hän oli eräällä tavalla heikompi, hän sortui, mutta sen jälkeen hänestä tuli monien lohduttaja. Matilda taas oli vahva, hän ei armahtanut itseään, ja hänet ajettiin loppuun.