Näkymä kukkulalta kaupungin yli. Katsoipa mihin tahansa, osui silmä kirkkoon, niitä on Vilnassa 41. Vilna onkin siitä erikoinen pääkaupunki, että se ei ole syntynyt kauppapaikalle, niin kuin merkittävät kaupungit usein, vaan uskonnon ja tieteen ympärille. Ja kiitos jesuiittojen, Vilnassa nämä kaksi asiaa, siis tiede ja uskonto ovat perinteisesti liittyneet tiukasti yhteen.
Tässä kappelissa vihittiin Katarina Jagellonica ja Juhana Herttua avioliittoon. Ja vähän myöhemmin Katariina toi suomeen haarukan.
Katunäkymä jossain päin Vilnaa. Siellä oli tällaista silmänkantamattomiin, mihin tahansa vain käveli.
Nunnia aamusarastuksen portilla, jossa kävin kaksi kertaa nähdäkseni ihmeitä tekevän Neitsyt Marian kuvan, mutta siellä oli aina messu ja pieni ahdas tila oli täynnä kansaa, joten en koskaan päässyt kovin lähelle. Ei minulla oikeastaan ollut tarvettakaan, sillä en ole missään sellaisessa ahdistuksessa, että tarvitsisin välttämättä taivaallisen äidin apua. Mutta lukemattomat ovat ne ihmiset, jotka ovat siellä käyneet apua pyytämässä, ja kokeneet sitä myös saavansa. Paikka oli vaikuttava.
Tuolla ylhäällä kuvan voi nähdä etäisesti häämöttävän.
Tyydyin sitten postikorttiin, ja se on tässä.
Kävin myös KGP-museossa, mutta siitä minulla ei ole kuvia, koska kuvaaminen oli kielletty.
Olen sitä mieltä, että pyhiin paikkoihin kertyy jotain, en tiedä mitä, mutta jotain joka ottaa minut aina omakseen. Myös pahuus kertyy, sillä tunteeni KGB-museossa ei ollut pelkkää ahdistusta, joka syntyy siitä tiedosta mitä siellä on tapahtunut. Se oli jotain hyytävämpää, kouriintuntuvampaa. No, en nyt tähän hätään osaa kuvata tarkemmin.
Tein matkalla muistiinpanoja, ja mikäli ehdin, teen pienen matkapäiväkirjan reissusta ihan omakustanneperiaatteella, mutta sitä ennen on selvittävä edessä olevasta työsumasta, joka on on taas aikamoinen.
Ps. Tässä linkki Satakunnan kansan arvioon Ristiaallokosta. Myös Hajamutina esittelee kirjani:-)
Tekstit
